Pennuton talo

Leikkituokion jälkeen levätään. Kutt on jo lähtenyt uuteen kotiin.

Kovin nopeasti pentujen seitsemänviikkoinen kasvatusjakso sitten päättyi, ja edessä oli uusiin koteihin siirtyminen. James lähti ensimmäisenä lahden yli Viron Pärnuun, ja ilahduin kovasti, kun sain tänään soiton pennun omistajalta. Kaikki on sujunut oikein hyvin, ja kaveri on kuulemma viisas ja oppivainen. Jamesin kutsumanimi on Kutt, suomeksi Kaveri. Joukko väheni päivä päivältä, kun Joyride Åsa lähti Porvooseen, Join The Gang Jedi Kirkkonummelle, Jumper Boy Koda Ikaalisiin, Justin The Mood Primi Kauniaisiin ja viimeisenä Jetlag Uuno Forssaan.  Viimeisenä lähteneet pennut saivat oikein kunnon leikkiopetuksen Hedyltä ja Ginalta sekä Finalta käytösoppia.

Leikkiä Gina-mummon kanssa

Ja taas kerätään voimia

Turvaa Hedy-mamman vierestä

 Primi ja Uuno saivat myös ensi kosketuksen agilityharrastukseen, kun viimeisenä aamuna otin ne mukaan Ginan treeneihin. Harjoituksen päätteeksi ne saivat vapaasti juoksennella kentällä esteiden välissä ja hauskaa oli. Kouluttajalla oli mukanaan 3 kuukauden ikäinen bordercollie-tyttö ja sen kanssa ehti pientä leikkiä  syntyä.

Kouluttaja opettaa Primille puomin alastuloa. Uuno seuraa tarkkana

Kun Uuno oli perjantai-iltana lähtenyt, olo oli tyhjä ja haikea. Vietin illan sohvalla jotain tv-sarjaa katsellen, kuohuviiniä siemaillen ja suklaapikkuleipiä napostellen. Fina, Gina ja Hedy tunkivat viereeni, eikä kukaan ehdottanut enää leikkiä. Uni maistui ja aamulla oli aivan ihmeellistä ryhtyä aamukahvin keittoon ilman että ensin piti päästää pennut vapaalle, syöttää ne ja tietenkin siivota lätäköt ja kasat. Sitten aloin kerätä pois aitauksia, mattoja ja vilttejä, mutta suursiivous sai vielä odottaa. Hedy oli kovin vaisu ja näytti ikävöivän lapsiaan. Kun sitten vein koirat iltapäivälenkin sijasta agilitykentälle, suru taisi unohtua. Hedy kirmaili esteradalla kuin vanha tekijä ja näytti aivan siltä, että se olisi mammaloman aikana kypsytellyt asioita. Fina pääsi myös verryttelemään taitojaan, ja pelkäsin että se kipeyttää itsensä vauhdikkailla hypyillä ja kiipeilyllä.

Sunnuntaina oli Ginan ja minun vuoro taas kisata ja hienosti yhteistyömme sujui. Ensimmäisellä radalla saatiin virheetön suoritus ja päästin palkintopallille, 3. siljalla. Toisella radalla tuli yksi riman pudotus tiukassa kulmassa, mutta  hieno kokonaissuoritus. Maanantaina kisattiin viimeisen kerran ennen SM-kisoja ja taas tuli kisakirjaan merkintä puhtaasta radasta. Nyt on hieman enemmän uskoa pärjäämiseen suurella areenalla, vaikka ei meillä mitään mahdollisuuksia ole kurkotella huipulle. Kunhan tehdään kunnon rataa ilman töppäilyjä, olen tyytyväinen.

Muilta pennuilta on myös tullut mukavia uutisia ja ihania kuvia. Kaikki ovat sopeutuneet hyvin uusiin koteihin, ja saaneet paljon uusia virikkeitä. Staffien ominaisuushan on luottavaisuus ja rohkeus, mikä on jo näiden pentusten kohdalla todistettu. Kyllä Hedy ja Diesel voivat olla tyytyväisiä jälkikasvustaan.

Hedyn 4-vuotipäivää vietettiin 14.6. Juhlakuvan ottaminen ei ollut helppoa; kinkkupala toisessa kädessä ja toisen käden sormi laukaisimella vihdoin sain tallennettua tämän iloisen kuvan. Pentujen hoitamisen päätyttyä Hedystä on tullut taas nuori leikkisä koira, ja se kaipaa huomiota ja hellyyttä kuten lauman nuorimman oikeus on.

Neljävuotias Hedy on taas lauman nuorin

Pentutalossa sotketaan ja siivotaan

En ole varmaan koskaan käyttänyt sinipiikaa niin ahkerasti kuin viime päivinä. Pieniä, tahmeita tassunjälkiä on kaikkialla ja kengänpohjat tuntuvat takertuvan lattiaan. Sanomalehtiä ja froteepyyhkeitä on lattioilla hujan hajan, ja ehkä joka toinen pissalätäkkö osuu paperille. Selvästi pennut kyllä etsivät alustaa hädän tullen, mutta osumatarkkuus on vielä aika heikko. Kunhan kukin pentu saa uudessa kodissa yksilöhoivaa, varmaan siisteysopetus tuottaa pian tuloksia.

Tänä aamuna pentuhuoneessa alkoi kuorolaulu klo 5, mutta yritin sulkea korvani siltä. Kun laulu jatkui, vein huoneeseen hieman syötävää ja yritin jatkaa unia. Klo 6.30 luovutin enkä voinut edes olla vihainen näille iloisille herättäjille. Päästin porukan baanalle ja sitten taas mentiin tassut tömisten (ihan pientä töminää vielä) pitkin eteishallia. Kun tähän asti pentujen rytmi on ollut yksi tunti peuhua ja kaksi tuntia unia, nyt hereilläolovaihe vain pitenee. Meillä on myös leikkitäti kylässä, sillä Gina asustaa meillä tämän viikon, koska oma perhe on kovin liikkuvalla kannalla. Gina on kova leikittäjä ja tänä aamuna oli kaksi leikkiryhmää, Hedyn ja Ginan vetämät. Fina seuraa touhuja tiiviisti, mutta pipo on tiukalla. Se ärähtää joka kerta, kun joku pennuista tulee nuuhkimaan. Pennut eivät ollenkaan säikähdä, vaan tuntuvat olevan suuresti kiinnostuneita arvon rouvasta. Ne mielistelevät ja lähentelevät Finaa aivan kuin kerjäten suosiota.

Lähtölaskenta on alkanut ja kaksi reipasta pentua on jo omissa kodeissaan. Koda lähti eilen, ja äsken sain kuvaviestin, missä se jo leikki uuden kaverin kanssa. Matka ja sopeutuminen uuteen kotiin oli sujunut hyvin. Sellaisia staffit ovat, luottavaisia ja rohkeita eivätkä stressaannu helposti. Tänään on Åsan vuoro lähteä kotiin, huomenna Jedin ja perjantaina pakataan Uunon ja Primin reput. Haikeata on, mutta toisaalta helpottavaa. Elämä kotona asettuu taas entisiin uomiinsa, Hedy saa kuntoutua tiineydestä ja pentujen hoidosta. Kasvattaja huokaisee helpotuksesta, kun projekti on saatu päätökseen onnistuneesti. Sitten saa "levätä laakereilla" ja odotella kuulumisia tuoreilta staffinomistajilta.

Merkityt

Ensimmäinen matka eläinlääkärin vastaanotolle

Viime torstaina pennut nostettiin yksi kerrallaan Eliaksen toimenpidepöydälle mikrosirun laittoa varten. Sitten syötin mikrosirun numeron Omakoirapalvelussa kunkin pennun kohdalle ja napin painalluksella lähetin tiedot rekisteröitäväksi. Kun vielä maksoin netissä rekisteröimismaksun, kaikki oli valmista. Jotain vielä tehdään perinteisesti, sillä posti toi tänään Kennelliitolta paperille painetut rekisterikirjat. Nyt kun jokaisella pennulla on kaikki dokumentit kunnossa, olen alkanut kasaamaan luovutuksessa annettavaa materiaalipakettia. Melkoinen lukupaketti siitä taitaa tulla, sillä pelkkiä pentuoppaita on neljä: Kasvattajan, Kennelliiton, staffiyhdistyksen ja Royal Caninin pentuopas. Kun kotiin on ehkä myös hankittu koiranpennun kasvatusoppaita, pitää uuden koiranomistajan osata valita olennaiset asiat juuri oman pentunsa kohdalla.

Pentujen maailma sen kuin laajenee. Nyt ei enää puhuta pentulaatikosta eikä pentuhuoneesta, vaan talon ja pihan valloituksesta. Pari päivää sitten ne karkasivat huoneestaan aamusiivouksen yhteydessä, eikä paluuta entiseen enää ollut. Voi sitä riemua, kun juoksuratana oli koko eteisen pituus. Poimin kiiresti pois laturin ja muut kiinnostavat härpäkkeet, nostelin kenkiä ja kukkaruukkuja syrjään sekä rajasin tilan sulkemalla osan ovista. Kaikki pennut osoittautuivat kyllä rohkeiksi ja uteliaiksi tutkimusmatkailijoiksi. Aamupäivän juoksuleikkien jälkeen kannoin ne takaisin pentuhuoneeseen ja kaikki simahtivat kuin yhteisestä käskystä. Tänään ohjelmassa oli vapaa ulkoilu takapihalla, ja kyllä oli taas riemastuttavaa peuhausta.  Kesäpiha tarjoaa niin jännittäviä asioita; on pensaita, joiden alle voi piiloutua, kukkia joita voi näykkiä ja hiekkaa kaivamiseen. Mitähän uutta huomenna keksitään?

Åsa on löytänyt kepin

Uuno lempiasennossaan

Löytöretkeilijä Primi

Jamesille tuli kuuma

Jedi nautiskelee

Koda on ollut kaivuuhommissa