Huoletonta äitiyttä

Tunkua ruokapaikalle

Kaikki ovat löytäneet maitohanan

 Pentulaatikossa nukutaan, syödään, nukutaan ja syödään. Ja kasvetaan niin, että vaa'an lukemia ei tahdo uskoa todeksi. Näin huoletonta pentukatrasta en muista hoitaneeni, sillä yksikään pentu ei ole tarvinnut erikoishoivaa tai lisäruokintaa. Heti syntymän jälkeisen opastuksen jälkeen jokainen niistä löytää tarmokkaasti tiensä Ginan nisille ja parhaista paikoista käydää jo painimatseja. Pennut ovat vantteria ja touhukkaita, ja vaikka jalat eivät vielä täysin kanna, ne vaeltavat jo pentulaatikon päästä päähän. Aiemmissa pentueissa on aina ollut yksi heikompi yksilö, jota on pitänyt aluksi pitänyt auttaa pääsemään elämän alkuun. Olen herännyt tunnin välein hieromaan ja syöttämään pikkuista ja on ollut ihanaa huomata, miten pentu on vihdoin vahvistunut ja työntynyt muiden joukkoon nisille. Parin kolmen viikon päästä tällainen autettava pentu on aina kirinyt muut kiinni painossa ja taidoissa.

Gina suhtautuu äitiyteen luontevasti. Se käy syöttökeikoilla pentulaatikossa, mutta viettää suuren osan päivästä yläkerrassa toisten koirien kanssa. Sen mielestä pentulaatikko on askeettinen makuupaikka ja niin se myllää joka yö vierashuoneen sängyn petivaatteet itselleen mieleiseksi mytyksi. Aamuyöstä se hypähtää sänkyyni ja käpertyy polvitaipeeseen jatkamaan uniaan. Hienointa on sen rauhallinen suhtautuminen Eeviin ja Finaan. Vaikka pentuhuoneen ovi on auki, toiset koirat eivät omin päin yritä mennä pentuja katsomaan. Kun Gina tulee yläkertaan, Fina usein suukottelee sen tervetulleeksi. Tänään mennessäni pentuja katsomaan sekä Gina että Fina tulivat perässäni, pysähtyivat laatikon viereen kummallakin samanlainen puruluu suussaan. Pyysin Finaa poistumaan varmuuden vuoksi, ettei Ginan tarvitsisi hätääntyä pentujen puolesta.

Odottelen kovasti pentujen silmien aukeamista. Tänään huomasin niiden olevan jo viirulla eikä varmaankaan mene montaa päivää kun nappisilmät pääsevät hämmästelemään ihmeellistä maailmaa. 

Metsässä riehutaan entiseen malliin kolmen sukupolven voimin

Kaikki hyvin pentulaatikossa

Läähätystä ja pintahengitystä

Elias putsaa ensimmäisen pojan

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Tyttö 1

Tyttö 2

Talossamme asustaa tällä hetkellä kahdeksan staffia: isomummo Eevi, isoäiti Fina, äiti Gina ja viisi yhden vuorokauden ikäistä pentua. Ginan odotus päättyi oppikirjan mukaiseen synnytykseen. Sen tiineys kesti 62 päivää, ja synnytys alkoi vuorokausi sen jälkeen kun ruumiinlämpö oli laskenut alle 37 asteen. Edellisenä iltana se tuli levottomaksi, läähätti ja teki pesää aivan kuten ohjeet kertoivat. Kun synnytys lähestyi, se vikisi hiljaa ja läähätti kiihkeästi. Aloin jo olla huolestunut, kun supistuksia ei ilmennyt, mutta Elias rauhoitteli ja sanoi käytöksen olevan aivan normaalia. Illan suussa Gina aloitti työt ja työnsi ulos ensimmäisen pennun, ison tumman uroksen. Sen jälkeen vauhti oli sellainen, että avustajat eivät olleet pysyä perässä. Parinkymmenen minuutin päästä pullahti ulos seuraava uros, mutta sitten alkoi kasvaa huoli, tuleeko yhtään narttua. Elias nimittäin uskoi vahvasti että Ginalla olisi vain kolme pentua. Tuskin ehdin kuivata pojan, kun ulkona oli jo kolmas pentu, onneksi tyttö tällä kertaa. Tehosynnyttäjä työnsi pian ulos neljännen pennun, ja oikein jännitti tarkistaa vatsanalus, mutta ei sieltä pippeliä löytynyt. Sitten jo oletimmekin katraan olevan koossa ja Gina asettui imettämään pentusia. 

Tässäkö kaikki neljä pentua?

 Idylli keskeytyi puolen tunnin kuluttua, kun viides pentu halusi ulos. Se oli joukon jätti, 400 grammaa painava poika. Nyt olin varma, että kaikki pennut olivat syntyneet ja vaihdoin laatikkoon puhtaat aluset. Kaikki pienokaiset olivat vahvoja ja jänteviä, jopa niin vilkkaita, ettei tarkkaa valokuvaa tahtonut saada. Olin varannut pentumaitoa ja Baby-boostia siltä varalta, että joku olisi niin heikko ettei jaksaisi imeä nisää. Niille ei ollut käyttöä, sillä kaikki takertuivat ahnaasti Ginan nisiin. Tällä kertaa sain nukkua yöni lähes keskeytymättä, kun lisäruokintaa ei tarvittu. 

Meitä onkin viisi

Nyt vuorokauden kuluttua pentulaatikossa on kaikki hyvin, sillä Gina on huolehtiva ja rauhallinen emo. Se tekee jo lyhyitä retkiä yläkertaan ja äsken se vei tennispallon laatikkoon. Vielä menee jokunen viikko ennenkuin pennut ymmärtävät sen päälle.