torstaina, heinäkuuta 16, 2020

Kotimaan roadtrip

Nukkuma-aika, mutta aurinko vain hehkuu iltataivaalla

Monien kuuliaisten suomalaisten lailla päätimme myös suosia kotimaan matkailua. Toki olisimme joka tapauksessa lähteneet Kemijärven mökille heinäkuuksi, mutta junalla kuten tavallisesti. Nyt suunnittelimme matkareitin Pohjanmaan rannikkotietä pitkin. Pienet rannikkokaupungit on aina ohitettu muka kiireen takia, mutta nyt päätimme käyttää matkaan runsaat kolme vuorokautta. Ensimmäinen etappi oli Rauma, missä yöpyminen oli varattu hotelli Raumanlinnaan. Lemmikkihuone oli varattuna ja jopa vesikuppi oli odottamassa, Kävelykierros puutalokaupungissa oli viehättävä ja illallinen Kapteenin huone -ravintolassa nautittava. Hedy ja Isla testasivat huoneen sängyn ja hyväksyivät sen mukavaksi. Läheisessä puistossa oli paljon ja mielenkiintoista haisteltavaa.

Aamulla koirat hyppäsivät innokkaina autoon omaan häkkiin ja matka jatkui Yyterin kautta Porin Ahlaisiin. Siellä kävelimme kierroksen kirkkomaalla  sukuni esi-isien hautoja etsiskellen. Isäni esi-isä Olof Inberg on muuttanut Tukholmasta Ahlaisiin vuonna 1620. Juurien etsintä jatkui Vaasassa, missä kävin ensimmäistä kertaa isovanhempieni, isän vanhempien haudalla. Olen siis pohjalaista sukujuurta, vaikka isäni on viettänyt lapsuuden ja nuoruuden Säkkijärvellä.

Pieni Uudenkaarlepyyn kaupunkin oli seuraava yöpymispaikka. Navi ohjasi meidät Juthbackan kartanohotelliin joen rannalle peltojen keskelle. Ihmettelimme tosin missä itse kaupunki on. Hotellivirkailija kertoi keskustan löytyvän joen toiselta rannalta puolen kilometrin päästä. Hotellikoiraekspertit pitivät ulkoilumaastosta, mutta huoneen sängyt olivat niiden mielestä turhan kapeat. Keskipohjanmaalla tutut tiekyltit vilahtelivat ohi: Seinäjoki n 100 km, Vöyri 10 km, Kuortane 150 km. Muistelimme Eliaksen kunnaneläinlääkärivuosia Lehtimäellä, jolloin nämä pitäjät tulivat tutuiksi. Pojat ovat syntyneet Lehtimäellä ja aloittaneet koulunkäynnin siellä.

Spontaani kolmas yöpymisvaraus oli Pudasjärven Iijoki-hotellissa. Valtava hirsirakennus ei varmastikaan ollut ensisijaisesti rakennettu hotellikäyttöön, vaan jonkinlaiseen Metsähallituksen majoitus- ja kokouskäyttöön. Olimme ilmeisesti ainoat yöpymisvieraat. Mahduimme hyvin huoneeseen, sauna, keittiö ja parveke toivat lisäarvoa. Koirien mielestä huone oli mukiinmenevä, sänkyihin ei tosin mahtunut hyvin ilman että ihmisen jalat potkivat peittoa. Pihalla haisteltiin ensimmäiset poronpapanat ja löydettiin hyvät puskat asioiden hoitamiseen. Hedy ja Isla ovat mainioita reissukoiria. Ne nukkuvat auton häkissä ajomatkan aikana, uusissa paikoissa haistelevat innokkaina nurkkia ja hotellissa majoittuvat tyytyväisinä ihmisten valitsemiin huoneisiin. Ne jäävät luottavaisesti huoneeseen odottamaan, kunnes palaamme omilta kierroksilta.

Mökillä meidät vastaanottivat pojanpojat Roy ja Werner tyttöystävineen. Herkullinen ateria oli pöydässä, vene vesillä ja tavarat ihanasti levällään. Koirat olivat onnessaan kun raaputtajia ja syliinottajia oli joka puolella. Ensikertalaiset Lapin matkaajat Iida ja Susanna olivat hullaantuneita; maisemat, valo, tunturit ja vehreys ihastuttivat. Hyttyset olivat kilttejä, pysyivät loitolla tuulenvireen ja hyttyskarkoitteiden avulla. Roy kalasti yömyöhään ja niin saimme myös ruokapöytään paistettua haukea ja ahventa.

Nuoret lähtivät eilen ja me vanhukset koirien kera jäimme nauttimaan hiljaisuudesta ja kesäyön auringosta. Aamulla Isla herätti meidät raivokkaalla haukulla, iso hirvasporo käyskenteli pihaniityllä heinää syömässä. Nyt Isla luulee koko ajan näkevänsä liikettä mökkipihalla ja haukkuu jopa liikkuvia oksia. Lapinpöllö, jota ihailimme helmikuussa, asustaa jossain lähistöllä. Iltaisin se liitelee matalalla pihan yli läheiseen metsään.


Hedy pääsi Iidan  ja Royn kanssa kalalle

Isla odottaa kalastajia

Energiaa puretaan sohvalla