Ennen elokuviin lähtöä eilisiltana varmistimme, että
kaappien ovet ovat kiinni, suljimme työhuoneen oven ja tarkistimme eteistilat
siltä varalta, ettei mitään Hedyn hampaita houkuttelevaa olisi esillä.
Iltamyöhällä kotiin palatessamme kaikki näytti olevan järjestyksessä ja pedeistä
kömpi unisia koiria meitä tervehtimään. Iltapissalle piti joukkoa oikein
hätistellä, mieluummin olisi unia jatkettu lämpöisessä makkarissa.
Aamulla huomasin Eevin mässyttävän jotain, samoin Fina
jauhoi mälliä suussaan ja Hedy leikki pienellä tahmealla metallipyörykällä.
Koirien suun kaivelu tuotti tulokseksi sinitarraa muistuttavia klönttejä, ja
aina kuin olin saanut yhdeltä mällin pois, toinen mässytteli vieressä. Kun sinikirjavalta
räsymatolta löytyi enemmänkin tahmeita möykkyjä, alkoi palapeli täydentyä. Joku koirista
(Hedy?) oli napannut eteisen pöydältä suksivoidepurkin, sinistä -3 ͦ-
10 ͦ-kelille tarkoitettua, ja sen maistelussa ja analysoinnissa oli ilta
sujunut ilmeisen mukavasti. Osa metallikuoresta ja pohjalevy löytyivät myös,
joten ei tarvinne pelätä suolistohaavereita.
Tarinan alku juontui eilisaamulle, kun lähdimme hyvän kelin
innoittamina hiihtolenkille. Meillä molemmilla on uudet sukset, perinteiset,
siis voitelua tarvitsevat. Itse en vaadi suksilta ehdotonta pitoa ja
maksimaalista luistoa, pääasia että hiihto sujuu normaalisti sujutellen. Elias
taas hermostuu vähäisemmästäkin lipsumisesta, ja varustautuu hiihtolenkille aina
hiihtovoide ja levityssieni taskussaan. Lenkiltä palattuamme, hän jätti
voidetarvikkeet eteisen pöydälle, mistä levityssieni joutui Hedyn hampaisiin jo
aiemmin päivällä.
Hiihtolenkillä keskuspuiston jyrkät nousut ja laskut
sujuivat mallikkaasti, mutta kotiin tullessa sain hurjan tällin otsaani. Kun
koirat ryntäsivät ovelle vastaan, päätin kerrankin olla jämäkkä ja vaatia niitä
istumaan ja odottamaan kunnes avaan oven. Kyllähän ne lopulta istuivat, mutta
vain pari sekuntia ja hyppäsivät sitten kolmen voimin ovea vastaa. Oven karmi
osui otsaani ja minä näin tähtiä. Ei edes jääpussi auttanut, vaan nyt otsassani
komeilee iso sininen kuhmu.
Fina on ollut tämän viikon juoksukaranteenissa, sillä erään
aamulenkin jälkeen se ontui vasenta etujalkaa. Eliaksen tutkimuksissa ei aluksi
löytynyt mitään selvää kipukohtaa, mutta viikon edetessä kipu kohdentui tassuun.
Oletettu diagnoosi on, että sesamluu (pieni
luu jänteen sisällä), oli kipeytynyt . Se saattaa joskus murtua kovassa
liikunnassa, kuten vinttikoirilla juoksukilpailuissa. Koska Finan liikkuminen
on taas normaalia, ilmeisesti murtumaa ei syntynyt. Yleensä sesamluun murtuma paranee itsestään
ajan kanssa, mutta joskus sitä yritetään leikata, mutta operaation onnistuminen
on epävarmaa.
 |
| Finan 7-vuotiskekkerit |
 |
| Kun isomummu pääsee osuuksille, nuorimman on parasta odottaa |
 |
| Seitsemän vuoden ikä vakavoittaa ja harmaat kuonokarvat tuovat olemukseen arvokkuutta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti