torstaina, helmikuuta 28, 2013

Matkailua




ForgetMeNot

Kun maanantaina pakkasimme laukkuja ja keräilimme kamppeita Kemijärven mökkilomaa varten, koirat tarkkailivat meitä huolestuneina. Edellisellä viikolla, kun valmistauduimme Sälenin hiihtolomalle, ne olivat ”joutuneet” jäämään kotiin Lea-dogsitterin huomaan. Koira elää vain hetkessä ja huolestuu, kun isäntäväki lähtee laukkujen kanssa, vaikka kotona olisi aivan hyvä olla. Viikko oli sujunut hyvin Lean mielestä, ja koirat olivat käyttäytyneet melko hyvin. Tosin Hedy oli nakertanut epätavallisen paljon huonekaluja ja kynnyslautoja, mikä saattaa olla merkki ikävöinnistä. 

Missä emäntä nukkuu?
 Junamatka kolmen koiran kanssa sujui rattoisasti, kunhan ensin konduktöörin avustuksella päästiin lemmikkihyttiin. Se sijaitsee junavaunun päässä hieman erillään muista hyteistä ja siinä on syvennys esim. häkkiä ja juomakuppia varten. VR:n nettivaraus ei ollut varannut meille tätä hyttiä (vaikka ilmoitimme koirista), vaan sijoittanut kahteen eri hyttiin (nais- ja miespaikoille) eli hytteihin olisi tullut myös perheen ulkopuolisia. Kaiken lisäksi nämä hytit olivat juuri allergiahyttejä, joten seuraavilla matkustajille olisi voinut tulla oireita koirista. Aika veikeätä tuntuisi myös ajatus, että staffi antaisi kanssamatkustajalle herätyssuukon.

Mökillä koirat tuntuivat aluksi pitkästyvän, kun ikkunasta ei näy minkäänlaista liikennettä, eikä ulkona puhtaassa lumessa ole muiden koirien hajuja. Onneksi lumiaura on ajanut pari kertaa mökkitietä, ja ikkunasta kurkistellen on voinut puhista ja haukahdella sille. Lenkillä sentään löytyy metsäneläinten jälkiä ja porojen papanoita. Keppileikit eivät onnistu, kun tienpientareella on niin syvästi pehmeää lunta, että pieni koira joutuu aivan upoksiin.




Hedy on uskaltautunut kiipeämään parvelle johtavat jyrkät portaat Finan opastamana ja nyt se ravaa niitä alituiseen. Varsinkin alasmeno vaatii oman tekniikkansa, ettei liu’u alas päistikkaa. Vielä viime kesänä Eevi pääsi juuri ja juuri portaat ylös, mutta nyt se ei edes yritä kiivetä tietäen että jäykät jalat eivät enää osu askelmille. Ulkona Eevi juoksee nuorempien perässä reippaasti, mutta pysyy tarkasti kovalla auratulla alustalla.

Tänään tuli todistetuksi , että koira (ainakin Eevi) elää sisäisen kellon mukaan paikasta riippumatta. Istuimme mökin yläkerrassa lukemassa päivän lehteä, kun Eevi alkoi haukkua tuttua komentoa ”Aika lähteä lenkille”. Täällä mökillä eivät mitkään tutut merkit tai äänet saa sitä tunnistamaan lenkkiajankohtaa. Kello oli 16.30 eli sama aika, jolloin Eevi myös Espoossa aloittaa komentamisen


Ei kommentteja: