Touhukas syyskuu

Kuluneen kolmen viikon aikana olen ehtinyt moneen. On ollut kirjoittajamatka Stresaan, kirjan julkistaminen ja lounasvieraita. Sunnuntaina sitten irroittelin agilityn parissa ilman että töiden dead linet painoivat päälle. Olin ilmoittanut Hedyn sekä lauantain että sunnuntain agilityradoille, ja lisäksi Ginan kolmelle radalle. Sunnuntai-iltana viikonlopun seitsemän radan suorituksen jälkeen olin melko väsynyt, mutta ylikierroksilla, sillä ei edes uni tahtonut tulla silmään. Hurjan tyytyväinen olin kisatuloksiin, sillä Hedy teki nyt täysiä agilityratoja, joissa kaikki kontaktit, varsinkin se pelottava keinu. Sunnuntaina oli jo puhdas rata hilkulla, sillä ainoa virhe oli kielto putkeen menossa. Kotiin palattiin ison palkintokasan kanssa, sillä lauantaina oltiin 3. sijalla ja sunnuntaina voitettiin molemmat kisat. Ginan kanssa ei sen sijaan ollut menestystä, meidän yhteistyössä näkyy harjoittelun puute.

Maanantaina olimme seuramme AST:in seuramestaruuskilpailuissa ja leikkimielellä tosissaan kilpailtiin sijoituksista. Hedy ei saanut tulosta, mutta Gina sijoittui medien kolmanneksi. Lopuksi vaihdoimme koiria ja minulle osui supertykki nuori bordercollie. Yllättävän helppoa oli ohjata irtoavaa itsenäistä koiraa. Hedy ei ollut varma, voiko vieraaseen ohjaajaan luottaa ja kävi suorituksen lomassa aina kysymässä minulta lupaa. Samoin Gina epäili vierasta kartturia, mutta oli hieman rohkeampi. Yllättävän moni koira käyttäytyi samalla tavoin.

 

 Gina jäi meille yöksi seuramestaruuskisojen jälkeen. Sopuisasti nautittiin aamuateria.

 Isla kasvaa ja kehittyy hyvin, vaikka koettelee jo isäntäväen kärsivällisyyttä. Sen uudet kulmurit ovat kasvamassa ja purutarve on kova. Se on myös huomannut, että laukussani on usein nameja tai muuta mielenkiintoista. Nyt laukut roikkuvat korkealla ja tasojen pinnat pidetään vapaina, sillä meidän kenguru ylettyy melkein minne tahansa. Toisaalta Isla on hyvin tottelevainen ja oppivainen, ja pitäisi muistaa ohjata tuo energia positiivisiin asioihin. 

Lago Maggiore oli upea kehys kirjoittajapalaverille

 

Mari Mörö antaa palautetta

Borromeo-hotellin pihakoristeita. Täällä Hemingway viihtyi kirjoittamassa

Julkistamistilaisuus Villa Kivessä

Malja kuohuvaa ansaittu

Vain elämää: perhe, koirat ja harrastukset

Läheisyys lämmittää

Elokuun hujahti ohi ja kalenterissa kääntyi syyskuun lehti. Lapin mökiltä paluun jälkeen päivät ovat täyttyneet niin vikkelästi, että bloggaus on saanut odotella sopivaa hiljaista hetkeä. Nyt on sitten päivitysten aika.

Harvoin on pihamme ollut niin rehevä kuin tänä kesänä. Sateiset säät ovat hellineet nurmikkoa, joka on kerrankin upean vihreä, melkein kuin englantilaisessa puistossa. Suotuisa ilmanala on myös suosinut rikkakasveja; nokkoset rehottavat ihmisen kokoisina, vuohenjuuri on täyttänyt jokaisen nurkan ja vaahteran taimet ovat perustamassa metsikköä. Enää ei tunkeilijoiden tavanomainen kitkeminen auta, ja olemme nyt olemme vakavasti suunnittelemassa piharemonttia.

Pitkän pöydän ääressä

Perinteiset rapukestit järjestettiin elokuun puolen välin jälkeen. Pyry ja Anna odottivat juhlia kuin joulua ja laskivat viikkoja. Kanarian pojat, Joel ja Tyko, saapuivat iloksemme Suomeen ja harvinainen koko perheen juhla saatiin näin kokoon. Kun ruokapöydän kaikki lisälevyt avattiin ja varastosta haettiin vanha keittiöpöytä, saivat kaikki 17 juhlijaa paikan, vaikkakin hieman ahtaan. Ennen rapujen syöntiä pihalla oli joukkuekilpailu, joka aina tapansa mukaan on jopa hieman tiukka kisa. Ihmisjuhlijoiden lisäksi oli kutsuttu suvun koirat ja leikin tiimoilla peuhasivat Gina, Hedy, Isla ja Voitto. Isla teki parhaansa hurmataakseen "poikaserkku" Voiton, mutta ei ihan onnistunut. Voitto väisteli ahdistelijaa, näytti jopa hampaitaan, mutta Isla ei luovuttanut. Ihan kavereita niistä ei tullut, mutta ei vihamiehiäkään.

Näin perhe hassutteli ennen rapupöytään astumista:

Leikkimielellä

Isla on nyt runsaat neljät kuukautta ja pennun pyöreys on katoamassa. Siitä tulee varmaan samankokoinen kuin Hedystä ja sitä voisi jo nyt helposti luulla sen pennuksi. Luonteeltaan sen tuntuu olevan reipas, oppivainen ja aloitekykyinen. Kun se tapaa uuden koiran, se miettii hetken ja ehdottaa sitten tuttavuutta, se puhuu hyvää koiran kieltä.  Leikit Hedyn kanssa ovat yhä villimpiä ja ilolla seuraamme näiden kahden peuhaamista. Hedy on myös muuttunut avoimeksi ja reippaaksi, se on ottanut lauman vanhimman paikan oikeutetusti. Hyvin harvoin se hermostuu Islan lähentelyistä, mutta myös Isla näyttää ymmärtävän milloin se on mennyt liian pitkälle. Elämme pennun ehdoilla, keräämme kärsivällisesti kengät kaappeihin, roskat matoilta, kakkaläjät lattioilta ja kuivaamme pissalätäköt. Onneksi Isla on hyvä nukkuja, venyttelee laiskasti klo 7 paikkeilla ja kysyy, tarvitseeko jo lähteä aamupissalle. Ruoka maistuu ja kaikilla tavoin, se on hyvin huoleton hoivattava. Isla on saanut seurata Ginaa ja Hedy agilitytreeneihin, ja päässyt myös itse kentälle tutustumaan esteihin. Putki on sen suosikki, ei ole väliksi onko suora vai mutkaputki, musta tai sininen. Se osaa jo kiertää siivekkeen ja tehdä sen ympäri lenkkiä sisään ja ulos. On niin riemastuttavaa, kun näkee miten koira tajuaa tehtävän ja iloitsee palkitsemisesta.

Isla esittelee uutta kaulapantaa ja nimikylttiä

Mustikkametsässä