Sokeristaffi

Kaivattu sade kasteli vihdoin rutikuivan pihamaan ja sai nurmikon taas vihertämään. Finalle ensimmäinen kunnon kesäsade oli kauhistus, se ei suostunut astumaan askeltakaan sateiselle pihamaalle. Hätistelin sitä ulos ja kuljin perässä vahtien, että se kyykistyisi aamupissalleen. Lopulta en tiedä mitä tapahtui, kun se sukelsi tiheään lumimarjapensaaseen. Ehkäpä se pidätteli tarpeitaan pensaassakin, sillä myöhemmin sisältä löytyi useampia jätöksiä. Olen jo ollut helpottunut luullessani Finan oppineen sisäsiistiksi, mutta hätä (lue sadesää) ei lue lakia. Toisaalta vesi oli koirille riemastuttava asia, kun ne saivat leikkiä rantakalliolla. Viime lauantaina Tenholassa pääsimme todistamaan sen ihmeen, että Eevi meni vapaaehtoisesti uimaan. Koirat leikkivät kaislikossa samaan aikaan kun sukulaislapset onkivat laiturilla. Eevi innostui leikeissään niin, että se ui useaan otteeseen ja yritti pyydystää kaislan ruokoja.

Tenholan vierailulla saimme todeta, miten toisilla lapsilla on luontainen kyky käsitellä eläimiä ja toiset taas ovat pelokkaita ja suhtautuvat epäillen kaikkiin koiran liikkeisiin. Siitä syntyy sitten pattitilanne, kun koira luulee lapsen leikkivän ja lapsi kauhistuu yhä enemmän koiran lähentelystä. Kyläpaikassa olivat sisarentyttären tyttäret, Elina 8 v ja Saara 6 v. Elina suhtautui luontevasti innokkaisiin koiraleikkikavereihin eikä säikkynyt Finan hieman rajujakin yhteydenottoja. Lopulta Fina antautui rauhallisesti hyväiltäväksi ja antoi Elina taputella ja hyväillä sitä mielin määrin. Saara taas alkoi kirkumaan ja hyppimään heti kun Fina vain katsoi häneen päin, jolloin Fina kuvitteli käsien heilutuksen ja huutamisen olevan jonkinlaisen leikin. Fina totteli kyllä melko hyvin kieltojamme ja vuorokauden harjoittelun jälkeen se antoi Saaran olla lähes rauhassa. Toisaalta Saara selvästi halusi tutustua koiriin, ja varmaan jos olisimme olleet pitemmän ajan yhdessä, tilanne olisi rauhoittunut ja normalisoitunut.

Fina on selvästi lähestymässä uhmaikää ja kokeilee rajojaan. Tänään se söi sandaalieni koristeita, mutta onneksi molemmista saman palasen, joten voisi luulla ettei koristetta ole ollutkaan siinä kohdassa. Pari kertaa olen yllättänyt sen karkumatkalta eli pihan rajat eivät enää olekaan turvalliset. Silti se tottelee mielestäni hyvin ja oppii uusia asioita todella nopeasti ja vähällä työllä. Se on uskomattoman rohkea ja avoin tavatessaan muita koiria tai ihmisiä. Eilen se oli mukana Purina-areenalla Hau-Open kisoissa ja tapasi varmaankin kymmeniä eri rotuisia koiria. Eevi sen sijaan on melko varautunut ja hermostunut kun Fina tekee tuttavuutta uusien koirien kanssa. Oikeastaan minun pitäisi kuljettaa Finaa yksin, jotta se ei leimautuisi liian paljon emo-Eeviin. Teimme Eevin kanssa hienon radan, vaikka yksi virhe pituusesteellä tulikin. Yli 30 koirakon joukossa olimme 7. ja aika oli joukon nopeimpia. Taistelimme lähtöviivalla siitä, kumpi määrää radalla. Kolme kertaa komensin Eevin takaisin istumaan ja lopulta minun kanttini kesti paremmin ja sain pidettyä Eevin paikoillaan lähtölupaan asti. Tällaista tahtojen taistelua meillä on joka radalla ja jos vain pystyisin pysymään jämäkkänä, varmaan suorituksemme korjaantuisi täysin virheettömäksi.

Juhannustuiske

Finan suussa hohtaa rivi kauniin valkoisia etuhampaita, jotka muodostavat täydellisen ja tasaisen leikkaavan purennan, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Kulmahampaiden asentoa tarkkaillaan, sillä alakulmahampaat ovat kasvaneet vasta jonkin matkaa ja yläleuan kulmurit tekevät vasta tuloaan. Toinen yläkulmuri on jo selvästi esillä, mutta koska maitokulmuri ei näyttänyt irtoavan, päätimme irroittaa sen antamaan tilaa uudelle hampaalle. Fina sai elämänsä ensimmäisen rauhoituksen ja makasi siksi rentona hoitopöydällä sillä aikaa kun Elias irroitti maitohammasta. Samalla rauhoituksen aikana Fina sai myös pedikyyrin ja nyt sain leikata sen kynnet kerrankin rauhassa ja tarpeeksi lyhyiksi. Eevi seurasi hoitopöydän vieressä tarkkana ja jos koiran ilmettä yleensä voi kuvata huolestuneeksi, niin Eevi näytti juuri sellaiselta. Operaation jälkeen Fina loikoili makuupatjalla, raotti välillä silmiään ja haukotteli. Huoneen imurointi oli kuitenkin niin vahva ärsyke, että se päätti nousta ylös. Se siirtyi hieman haparoiden ja sivuaskelin pihanurmikolle lepäämään, missä olikin sopivan viileää aamuisen sateen jälkeen. Jos kansa on huomenillalla juhannustuiskeessa, meidän Fina otti vähän etumatkaa ja vietti tuiskeessa aatonaattoa. Nyt illansuussa se on jo palautunut ennalleen, ruoka maistuu ja leikit sujuvat.

Tänä kesänä poikkeuksellisesti emme matkaa kovinkaan kauas juhannuksen viettoon, sillä vietämme sitä Kirkkonummen Hvitträskissä Mikan perheen mökillä. Tuntuu helpottavalta, kun ei tarvitse pakata eikä lähteä juhannusruuhkiin pääkaupunkiseudun ulosmenoteille. Viime viikonlopun Kuortaneen matkassa oli ihan tarpeeksi eli lähes 900 km autossa istumista, nyt siirtymä on vain 20 km ja 20 minuuttia.

Kesän iloja ja huolia

Pihanurmikostamme on tullut koirillemme toinen koti. Fina olisi ulkona vaikka päivät pitkät ja saan olla tarkkana, ettei se livahda jostain avonaisesta ovesta ulos. Joskus olen löytänyt sen istumassa ulko-oven edessä odottamassa sisäänpääsyä. Olemme kaikki olleet hyvässä uskossa, että se on sisällä, mutta tyttö onkin ulkoillut pihalla itsekseen. Viime viikolla meillä oli Finan kanssa kummallinen piirileikki. Kun olin ottanut sen sisään yläkerran oven kautta, hetken kuluttua näin sen taas kirmaavan takapihalla. Kun tätä piirileikkiä oli jatkunut jonkun aikaa, tajusin että alakerrassa töitä tekevä huoltomies piti ulko-ovea auki ja Fina käytti kulkutietä hyväkseen.

Vaikka kesä on ihanaa ulkoilun aikaa, paratiisissa vaanii monenlaisia vaaroja. Kyykärmeen olemmekin jo tavanneet ja onneksi vältimme pistoksen. Punkit eivät ole vielä löytäneet tietään ihoon asti, mutta vanhasta kokemuksesta niitä joutuu irroittamaan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Suosittelen Exspot-punkinestoainetta, joka on helppo levittään koiran turkkiin. Viime päivien helle muistuttaa mieleen lämpöhalvauksen vaaran. Staffi on melko herkkä kuumuudelle, koska sen turkissa ei ole suojakarvaa. Varsinkin tumman staffin tiivis turkki on kuin peltikatto, joka kuumenee lähes polttavaksi suorassa auringonpaisteessa. Myös staffin aktiivinen touhuaminen kuumuudesta huolimatta lisää lämpöhalvauksen vaaraa. Tämän sai kokea kasvattini Helmi, joka touhukkaan lenkin jälkeen väsähti ja veltostui huolestuttavasti. Eläinlääkäri totesi sillä olevan lämpöhalvauksen. Helmi pääsi ajoissa hoitoon ja selvisi onneksi vakavasta tilanteesta.

Lämpöhalvauksen oireita ovat nopea hengitys, läähätys, kuolaaminen, oksentelu ja horjuminen. Ensiapuna koira viedään mahdollisimman viileään ympäristöön; sitä valellaan tai suihkutellaan kylmällä vedellä pitkään (n. 1/2 tunnin ajan). Jäähaudetta voidaan pitää sen pään päällä. Jos oireet jatkuvat ensiavusta huolimatta, on syytä viedä koira eläinlääkärin hoitoon. Muista, että auton sisälämpötila kohoaa nopeasti sietämättömän korkeaksi auringossa hellesäällä, vaikka ikkunat olisivatkin auki. Alä jätä koiraasi kuumaan autoon!

Meidän koirilla on "hellepuvut", hempeät aniliinipunaiset froteepuvut, jotka kiedotaan hellesäällä niiden ympärille. Jos kisapäivälle osuu kova helle, kuljetan mukani myös pakastelaukkua, jossa on kylmäkalleja. Hellepukua voi viilentää välillä laukussa.

Kun muistelen Cessin kotioloja Louisianassa, ihmettelen miten Richerin staffit ylipäänsä pärjäsivät ja vieläpä näyttivät viihtyvän niissä sääolosuhteissa. Kesäisin lämpötila saattaa siellä nousta 40 asteeseen ja ilman kosteus lähentelee 80 astetta. Koirilla oli kyllä tilavat, suojatut asunnot ja lisäksi Vicky vei niitä lähistöllä olevalle suoalueelle uimaan. Siitä varmaan Cessillekin jäi muistijälki, sillä se rakasti rämpiä ojissa ja soilla.

Tänään huomasin, että Finan alaleuassa näkyy jo pienet kulmahampaiden alut. Koska maitokulmurit eivät ole vielä irronneet, täytyy ne pikaisesti vetää pois. Uudet kulmurit tulevat niiden sisäpuolelle, eivätkä saa tilaa kasvaa oikeaan asentoon, jos maitohampaat ovat tiellä.

Plutokoira

Fina muistuttaa tällä hetkellä enemmän plutokoiraa kuin staffia. Sillä on isot lepattavat korvat, kapea kroppa, pitkät jalat ja isot tassut. Sen silmät ovat lempeän ilmeikkäät ja katse ystävällinen. Se hösää innokkaana sitä sun tätä ja yrittää ehtiä kaikkeen toimintaan mukaan. Uskon optimistina, että plutokoirasta kuitenkin kehittyy mallikas staffi, kunhan mittasuhteet tasaantuvat ja lihakset pullistuvat.

Fina on päässyt mukaan treeneihin ja kilpailuihin ja ihastuttanut koiraihmisiä avoimuudellaan ja iloisuudellaan. Olen kuullut monen ihmettelevän, että siinäpä vasta rohkea ja avoin pentu. Ehkäpä kaikki pennut eivät lähesty yhtä avoimesti vieraita ihmisiä tai koiria, minulla kun ei ole kokemusta muista roduista. Treenikaverillani on alle vuoden ikäinen kelpiepoika Kenneth ja siitä on tullut Finan paras ystävä. Ne leikkivät aivan hurmioituneina ja tuntuu kuin niillä olisi jo sovitut leikkimissäännöt niin ettei synny kahinoita.

Fina sai eilen harjoitusesteet, joihin kuuluu 2 hyppyestettä ja pujottelukepit. Tutustuin AST:in kisoissa Koirahammas Oy:n koottaviin esteisiin ja totesin niiden olevan sopivasti liikuteltavia ja helposti koottavia. Nyt voimme hitaasti ja rauhallisesti harjoitella esteitä, niin että osaamme syksyllä alkeiskurssin alkaessa jo vähän perusteita.

Meillä on viikonloppuvieraana amerikkalainen eläinlääkäri, joka on Eliaksen tutkijakollega gastroenterologian alalta. Vaikka hän on ns. kissaihminen, koirat (Dixie on taaas hoidossa) ovat hurmanneet hänet täysin. Ne pyörivät Jörgin ympärillä ja kerjäävät huomiota sen kuin ehtivät. Tänään veimme vieraamme Senaatintorille Etelä-Karjalan maakuntatapahtumaan, kauppatorille ja lopuksi teimme saaristoristeilyn. Ensimmäistä kertaa minäkin osallistuin tällaiselle risteilylle, vaikka olenkin syntyperäinen helsinkiläinen. Hyvä että joutuu miettimään ulkolaiselle vieraalle ohjelmaa ja siinä samassa tutustuu entiseen kotikaupunkiinsa.

Kesäloman kynnyksellä

Viikonloppuna juhlittiin Tammitiellä kouluvuoden päättäjäisiä, Roy ja Werner päättivät menestyksellisesti 2. luokan ja Henrik siirtyi eskarista ekaluokkalaiseksi. Pojat olivat juhlatuulella ja lauloivat vuoroin yksin, kaksin ja kolmistaan hauskoja cowboy-lauluja. Turun Kupittaan päiväkodissa vajaa 2-vuotias Pyrykin sai kevättodistuksen kiittelevin arvosanoin. Hän siirtyy syksyksi vanhempien työpaikan muuton vuoksi ja hoitotätien suureksi suruksi Tampereelle Tyksin ylläpitämään päiväkotiin. Lauantai-illan vietossa oli vähän haikeuttakin, sillä laskimme Cessin uurnan takapihalle Cindyn viereen. Muistelimme yhdessä Cessin pitkän koiranelämän monia vauhdikkaita ja hauskoja tapahtumia.

Dixie tuli myös kyläilemään ja Fina yritti leikittää isoäitiään innokkaasti. Dixie oli melko kärsivällinen ja antoi hermostumatta Finan näykkiä korviaan ja kaulaa. Illan aikana Dixie sai myös tassuhoitoa, sillä sen toisen jalan varvasvälissä on melko ärhäkän näköinen tulehdus. Elias oli lukenut tutkimuksen, jonka mukaan Tylosin auttaisi myös stafylokokkitulehdukseen ja niin Dixie pääsi koepotilaaksi. Keväinen kostea ruohikko saattaa ärsyttää tassuvälejä ja edistää tulehduksen puhkeamista. Dixielle ei ole epäselvää, missä sen koti nykyisin on. Kun Risto perhe teki lähtöä, se liittyi joukkoon ja hyppäsi auton takaluukkuun omalle paikalleen.

Finasta tuli tänään merkitty nainen, sillä se sai mikrosirun niskaansa. Elias otti siltä myös verinäytteen rabies-vasta-aineiden toteamiseksi. Verikokeen otto kävi oikein työstä, sillä saimme pidellä Finaa tiukassa otteessa, ja silti se venkuroi ja huusi aivan kuin hirvittävä eläinrääkkäys olisi ollut meneillään. Suunnittelemme kesäksi vaellusta Ruotsin tuntureille ja jos otamme Finan mukaan, se tarvitsee passin, jossa on mm. merkintä rabies-vasta-aineista.

Thea soitti tänään ja kertoi kuulumisia erikoisnäyttelystä. Waltteri voitti valioluokan ja oli koko näyttelyn 2. paras uros. Pennuilla on siis valioainesta veressään, ja on mielenkiintoista nähdä miten Waltteri on periyttänyt sitä. Eevin F-pentueen velipuoli Lennox oli näyttelyn paras uros. Eevi isä taas oli monenkertainen kansainvälinen ja kotimainen valio Simo

Osallistuimme Eevin kanssa Stadi Games -agilitykisoihin ja viikonloppuna oli 4 starttia. Olen aivan masentunut, sillä kaikki radat menivät huonosti. Aivan kuin kaikki opitut asiat olisivat nyt hukassa ja me molemmat sähläsimme radoilla kuin aloittelijat. Tänään Kristiina ja Kimmo kävivät Haban kanssa paikalla ja olisi ollut mukavaa näyttää mallikas ratasuoritus heille. Haba on komean ja vahvan näköinen ja sai paljon ihailua osakseen. Niin sai Finakin, sillä emme päässeet montakaan metriä eteenpäin, kun joko eteen polvistui staffi-ihailija tai sitten taas Fina löysi ihanan koirakaverin.

Rautahampaat

Viime viikkojen puremisvimma on saanut selityksensä, sillä huomasin jokin päivä sitten, että Finalla oli jo uudet etuhampaat ylä- ja alaleuassa. Äskeisen hammastarkastuksen tuloksena totesin, että toinen yläkulmahammas on jo lähtenyt ja muutama hammas liikkuu. Hammastarkastus kannattaa tehdä nyt päivittäin, sillä jos vanhat kulmurit eivät lähde itsestään uusien pistäessä esiin, ne täytyy poistaa. Uudet kulmurit tulevat maitohampaiden sisäpuolelle eivätkä pääse kasvamaan oikeaan asentoon, jos maitohampaat ovat vielä leuassa kiinni. Finan hammaskaluston tarkastus sujuu nyt jo melko hyvin, mutta jouduimme kyllä aluksi mittelöimään tahdonvoimiamme. Kun pidin Finaa tiukasti kainalossani ja yritin avata sen suun, se pyristeli vastaan sinnikkäästi ja rääkyi hirvittävällä äänellä. Pelästytimme jopa kotieläinlääkärimme, joka juoksi paikalle ja kysyi, mikä on hätänä.

Tiistaina teimme aamulenkin agilitytreenien merkeissä Mankkaan kentällä. Otin myös Finan mukaan ja annoin sen juoksennella aidatun kenttämme ulkopuolella sillä aikaa, kun hioimme Eevin kanssa pujottelun sisäänmenoa ja tiukkoja hyppykulmia. Hiki virtasi ohjaajan ohimoilta ja Eevi läähätti kieli pitkänä 30 minuutin treenin jälkeen. Laitoin Eevin huilaamaan auton vierelle ja otin Finan kentälle ottamaan agilityn alkuaskeleita. Asetin hyppyrimat 5 cm:n korkeuteen ja Fina hyppäsi niiden yli lennokkaasti. Seuraavaksi kokeilimme putken läpi juoksua. Se onnistui muutaman kerran, mutta kun yritin tarjota namia putken toisessa päässä, Fina nokkelasti juoksi putken ulkopuolta hakemaan sen. Yritimme myös kiivetä puomin nousuosaa ja nakkipalan perässä Fina uskaltautui kerta kerralta pitemmälle. Kun sitten Eevi pääsi loppuverryttelemään radalle, Fina juoksi sen perässä putken läpi huomaamattaan. Hyvä esimerkki mallioppimisen voimasta. Silti pitää olla tarkkana, ettei pentu tee innoissaan mitään vaarallista ja haitallista itselleen. Harjoituksen pitää olla myös hyvin lyhyt ja pitää koko ajan muistaa edetä pennun ehdoilla.

Tällä viikolla sain elämäni erikoisimman postilähetyksen kotiinkuljetuksena. Olin ymmällään ovikellon soidessa ja postinkuljettajan ojentaessa minulle pientä pahvilaatikkoa. Lähettäjänä oli Verna ja sisällä oli Cessin uurna. Eevi ja Fina tervehtivät innokkaana postilähettiä ja hän oli melko pöllämystyneen näköinen, kun sanoin että laatikossa on koirien iso- ja isoisoäidin jäänteet. Viikonloppuna laskemme uurnan takapihalle Cindyn viereen. Samaisena päivänä Hanna lähetti katsottavaksi 18.3. meillä otettuja nettikuvia. Cessistä oli paljon kauniita kuvia ja kyyneleet tulivat silmiini niitä katsellessani. Kuvagalleriassa on paljon muitakin ihastuttavia kuvia koirakatraastamme.