Fina muistuttaa tällä hetkellä enemmän plutokoiraa kuin staffia. Sillä on isot lepattavat korvat, kapea kroppa, pitkät jalat ja isot tassut. Sen silmät ovat lempeän ilmeikkäät ja katse ystävällinen. Se hösää innokkaana sitä sun tätä ja yrittää ehtiä kaikkeen toimintaan mukaan. Uskon optimistina, että plutokoirasta kuitenkin kehittyy mallikas staffi, kunhan mittasuhteet tasaantuvat ja lihakset pullistuvat.
Fina on päässyt mukaan treeneihin ja kilpailuihin ja ihastuttanut koiraihmisiä avoimuudellaan ja iloisuudellaan. Olen kuullut monen ihmettelevän, että siinäpä vasta rohkea ja avoin pentu. Ehkäpä kaikki pennut eivät lähesty yhtä avoimesti vieraita ihmisiä tai koiria, minulla kun ei ole kokemusta muista roduista. Treenikaverillani on alle vuoden ikäinen kelpiepoika Kenneth ja siitä on tullut Finan paras ystävä. Ne leikkivät aivan hurmioituneina ja tuntuu kuin niillä olisi jo sovitut leikkimissäännöt niin ettei synny kahinoita.
Fina sai eilen harjoitusesteet, joihin kuuluu 2 hyppyestettä ja pujottelukepit. Tutustuin AST:in kisoissa Koirahammas Oy:n koottaviin esteisiin ja totesin niiden olevan sopivasti liikuteltavia ja helposti koottavia. Nyt voimme hitaasti ja rauhallisesti harjoitella esteitä, niin että osaamme syksyllä alkeiskurssin alkaessa jo vähän perusteita.
Meillä on viikonloppuvieraana amerikkalainen eläinlääkäri, joka on Eliaksen tutkijakollega gastroenterologian alalta. Vaikka hän on ns. kissaihminen, koirat (Dixie on taaas hoidossa) ovat hurmanneet hänet täysin. Ne pyörivät Jörgin ympärillä ja kerjäävät huomiota sen kuin ehtivät. Tänään veimme vieraamme Senaatintorille Etelä-Karjalan maakuntatapahtumaan, kauppatorille ja lopuksi teimme saaristoristeilyn. Ensimmäistä kertaa minäkin osallistuin tällaiselle risteilylle, vaikka olenkin syntyperäinen helsinkiläinen. Hyvä että joutuu miettimään ulkolaiselle vieraalle ohjelmaa ja siinä samassa tutustuu entiseen kotikaupunkiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti