Ihanat pallerot

                                                 Pupu antaa turvaa 

Nyt on vielä hiljaista ennen vauhtiviikkoja, sillä pentuset eivät vielä osaa tulla ulos laatikosta. Ikää on runsaat kolme viikkoa ja nyt ulkonäkö on jo pienen staffin. Tummat silmät napittavat tarkkana hoitajaa, kiipeämistä laatikon reunan yli harjoitellaan ja painimisleikkejä opetellaan. Kiinteää ruokaa syödään jo kolme kertaa päivässä, ohravelliä pentumoussen kanssa. Syöminen onkin aikamoinen show, tassut uppoavat ruokakuppiin, puuroa on päälaella ja kuonon päässä. Kerta kerran jälkeen ruokailutavat siistiytyvät ja kohta ymmärretään ruokakuppien tehtävä. Jade vahtii vierellä odottaen, että kupit saa nuolla puhtaaksi. Kaikkien paino on noussut samaan tahtiin, ja pallerot lähentelevät jo 1,5 kiloa. Joka päivä tehdään tutustumisretkin ympäristöön eli nostan pennut laatikosta pois matolle. Vain muutama niistä tosin uskaltautuu hieman liikkumaan, useimmat jähmettyvät kauhistuneina paikoilleen huutamaan. Eipä kestä kauaa, kun huuto kuuluukin laatikosta, kun halutaan pois juoksemaan. 

Isla palautui kotiin ja koirakolmikon kohtaaminen sujui hienosti. Joskus saattaa käydä niin, että poissa ollut koira joutuu uudelleen hakemaan paikkaansa kotona. Nämä kolme, isoäiti Hedy, tytär Isla ja lapsenlapsi Jade ovat kyllä hieno kolmikko. Ruokakupilla maistellaan toisten ruokia sovussa, sohvalla köllötellään yhdessä ja emännän sängystä vallataan jalkopää mitä ihmeellisimmin nukkumisasennoin. 

Sukulaispoika kävi kylässä ja kuvasi pennut ammattilaiskuvaajan taidolla

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Poika 4

Tyttö 1

Tyttö 2

Rauhallista

Maidon pumppaus

 Ensimmäinen ns tarkkailuviikko pentujen elämässä on jo takana, eikä onneksi minkäänlaisia ongelmia ole ilmaantunut. Uskomatonta, miten hienosti emon rooli istuu ensikertalaiselle synnyttäjälle. Jade syöttää pennut ilmeisen ravitsevalla maidolla, sillä laatikosta ei kuulu nälkäitkua. Pentujen paino on noussut tasaisesti ja tänään kaikki ovat yli kaksinkertaistaneet painonsa ja ovat kaikki yli 600 g painoisia. Pennut ovat jänteviä ja virkeitä, liikkuvat jo aika reippaasti ja kellahtelevat välillä selälleen unille. Jadesta kyllä näkyy, että se antaa kaikkensa, kylkiluut ja selkäranka törröttävät terävinä. Se saa syödäkseen ravitsevaa erikoisruokaa niin paljon kuin haluaa  Yöt se viettää pentulaatikossa, vaikka pystyisi kyllä avaamaan portin ja kaivautumaan minun viereeni sänkyyn. Ensi viikolla odotan jo pentujen silmien aukenevan ja sitten pian jo jalat kantavat. Kiinteän ravinnon antaminen on myös 2-viikkoisten ruokailuohjelmassa. Striimauksen kanssa oli aluksi ongelmia, vanha pöytäkoneeni ei jaksanut pyörittää videota. Vaihdoin läppäriin, jota tosin tarvitsen myös muuhun käyttöön. Uusi keskusyksikkö on tilattu ja eiköhän striimi sitten jaksa pyöriä koko ajan. Vaikka katkoksia on, youtubesta kannattaa etsiä video Jadenpennut4.

Isla siirtyi Jaden kotiin Ginan seuraksi ainakin viikoksi. Elämä rauhoittui huomattavasti, sillä näköjään Jade seurasi äitinsä liikkeitä herkeämättä ja juoksi heti ikkunaan tai ulos, kun Isla ilmaisi näkevänsä jotain. Samoin ulkoilutus vain 2 koiran kanssa on jopa helppoa, kolmen porukassa aina joku haluaa toiseen suuntaan tai jää haistelemaan kadun viestejä.

Tunnistan pennut jo melko hyvin, vaikka päältäpäin ne kaikki ovat mustia, Jotta ei aina tarvitse tarkistaa valkoisista merkeistä kuka on kukin, solmin niille kaulaan eri väriset nauhat. Voi olla, että ne eivät pysy kaulassa kauan, mutta sitten laitetaan uudet. Värikoodit ovat: 

Tyttö 1, punainen, tyttö 2 vaaleapunainen, poika 1 vaalean sininen. poika 2 vaalean vihreä, poika 3 lila, poika 4 sininen.

Maitohetki

Ruokalepo

Isla uskoo, että kohta haetaan taas kotiin 

Gina ja Isla pääsivät hotellilomalle Porvooseen

,. 

M-pentue

Ensimmäinen yhteispotretti muutaman tunnin ikäisinä

 Viime sunnuntaista lähtien Jade on ollut tarkkailun alla, sen lämpöä on mitattu ja vatsaa mittailtu. Tuntui jopa tuskastuttavalta, kun mitään muutosta olotilaan ei näyttänyt tapahtuvan. Sitten tiistaina lämpö putosi 36,5 asteeseen, ja sen jälkeen mittailtiin lämpöä jopa kahden tunnin välein. Taas se tuntui jämähtäneen paikoilleen. Apujoukotkin olivat valmiustilassa, mutta kun synnytys lopulta käynnistyi keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 2.15, olin yksi kätilönä. Jopa Eliaksen arvio kohdunsuun aukeamisesta oli väärä, hän sanoi kestävän vielä seuraavaan päivään ennen kuin synnytys alkaisi. Jade pani töpinäksi, pentuja syntyi nopeaan tahtiin, kun kuivasin yhtä, toinen pentu syntyi jo lattialle. Kuivasin, punnitsin, kirjasin tiedot ja laitoin pennun Jaden nisälle saamaan ensimmäisen maitotilkan. En edes ehtinyt herättää Eliasta, mutta mies heräsi kai ääniin pentuhuoneesta ja tuli ainakin henkiseksi tueksi. Kun kuudes pentu oli syntynyt klo 4.30, uskoin pentueen olevan valmis, päästin Jade pihalle asioille, annoin sille ruokaa ja asettauduin pentulaatikon viereen kootulle vierassängylle. Muutaman tunnin yöuni sai riittää ja pentujen hoivaaminen ja tarkkailu jatkui. 

Nyt lähes kahden vuorokauden päästä Jade hoitaa pentuja huolella, syöttää ahkerasti ja putsaa. Se osaa itse avata pentuhuoneen portin, ja tulee välillä seurustelemaan meidän kanssa. Heti jos pentulaatikosta kuuluu inahdus, se juoksee tarkistamaan tilanteen.  Pennut liikkuvat virkeästi ja syövät hyvin eli kaikki näyttää lupaavalta. Nyt toivotaan että ne kehittyvät ja kasvavat ja Jaden maito riittää. Varalla on myös maitokorviketta.

Olin jännittänyt tätä synnytystä jostain syystä tavallista enemmän, ehkä siitäkin syystä, että olen kuullut niin monista ongelmasynnytyksistä. Nyt uskallan sanoa, että linjani staffit ovat myös hyviä synnyttäjiä ja se on erittäin tärkeä ominaisuus rodun ominaisuuksien kannalta.