sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Pihalla

Jotain hyvääkin tässä viileähkössä kevätsäässä on. Nyt saa nauttia luonnon hennon vihreistä sävyistä pitkään ja kukkanuput hedelmäpuissa viivyttelevät aukeamistaan. Joskus lämpöaallon yllättäessä kesän kynnyksellä tuntuu kuin ei ehtisi edes ihailla kevään puhkeamista. Fina ja Eevi viettävät nyt paljon aikaa pihalla, ne juoksevat kilpaa ympyrää nurmikolla ja leikkivät piilosta pensaissa. Useat ohikulkijat pysähtyvät ihailemaan koirien leikkejä ja jopa jäävät juttelemaan. Tämä on mainio esimerkki siitä, miten lemmikkieläin edistää ihmisten sosiaalista kanssakäymistä. Aivan kuin olisi helpompi avata suu tai hymyillä kun välikappaleena on herttainen koira.

Eilen pihalle tuotiin 15 m3:n multakuorma ja siitä tuli koirille erityisen hauska peuhupaikka. Ei ole kyllä kovin mukavaa, kun kaksi multakasassa peuhannutta koiraa pyrkii sisään, mutta tuulikaapin kynnyksellä onkin nyt pakollinen stoppitassujen pyyhkimistä varten.





Kesä tuo mukanaan myös kiusankappaleita ja eilen löysin jo punkin vaeltamassa Eevin kuononvartta ylöspäin. Nyt kannattaa joka ilta tehdä punkkitarkastus. Jos punkki on tarkkailusta huolimatta päässyt pureutumaan ihoon, sen saa näppärästi poistettua punkkipihdeillä. Punkkien hyökkäystä vastaan voi koiralle antaa myös Exspot-lääkettä ja se sujuu helposti vain turkkiin tuikkasemalla. Punkkien estoaineet ovat lääketehtailla varmaan hyviä sesonkituotteita, sillä eläinlääkärin postilaatikkoon on tullut paljon esitteitä viime viikkoina. Lisää tietoa löytyy esim. linkeistä: http://www.vetcare.fi/index.php?id=158 ja http://www.punkki.net/

Eilen olimme Eevin kanssa Turussa, missä ATT oli järjestänyt samalle päivälle 3 kilpailua. Ensimmäisessä kilpailussa sijoitumme 2. sijalle, virheitä oli kylläkin 2, mutta ajassa olimme kaikkein nopeimpia. Sen enempää sijoituksia emme saaneetkaan, toisessa kisassa olimme sijalla 8 ja viimeisessä meidät hylättiin. Siinä kisassa tuli vain 2 tulosta ja nekin saman ohjaajan kahdelle koiralle. Nämä koirat liikkuivat melko hitaasti ja vähän arasti ohjaajan vierellä, joten rata ei ollut omiaan Eevin tapaisille turbomenijöille.

keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Step shufflestep shuffle hop brushstep


Yllämainittu askelsarja sisältyi eilen Espan lavalla esitettyyn The World Goes Around-steppinumeroon. Tap-Step steppikoulun vuoden uurastus huipentui tähän esiintymiseen. Viime päivinä olen yrittänyt sulkeutua harjoittelemaan askeleita esitykseemme ja koirat ovat ihmetelleen naputtelua. Fina luuli että steppailu oli jokin uusi leikki ja yritti napsia steppikenkieni nauhoja. Hyvä ettei siltä mennyt nenä lyttyyn kengän metallikärjen alla. Harjoitusten välillä se yritti napata steppikengän aina kun silmäni vältti ja olisi voinut saada melkoisen sadatuksen päälleen jos olisi ehtinyt jyrsiä kengän.



Loppukohtaus Lordin säestyksellä

Finan koulutus ei ole vieläkään päässyt kunnon alkuun, sillä ajankäyttöoptimistina kuvittelen aina ehtiväni tehdä paljon enemmän kuin olisi realisesti mahdollista. Elias on saanut Finan jo lopettamaan puremisen, mutta minä taidan olla liian lepsu kun välillä annan sen vähän kirputella ja välillä taas kiellän. Fina tosin uskoo kieltojani melko hyvin ja irrottaa hampaansa kiltisti. Luoksetulon se on oppinut lähes 100 %:sti ja se juoksee aina kutsuttaessa riemukkaasti korvat lepattaen kohti. Fina oleilee jo paljon pihalla yksin. Seuraan sitä kuitenkin koko ajan, sillä en usko pihalla pysymisen vielä olevan täysin sisäänajettu. Eilen nuori shiba kulki ohi ja seurasin miten Eevi ja Fina juoksivat aidan luokse tervehtimään sitä, mutta eivät menneet avonaiseksi jääneestä portista tielle. Kehuin runsaasti koiria ja seurustelimme shiban omistajan kanssa jonkun aikaa koirien tarkkaillessa ystävällisen uteliaina toisiaan. Toivottavasti tämä iloinen ja avoin suhtautuminen toisiin koiriin säilyy aikuisenakin.

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

2+1 = >3

Dixie on ollut vuorostaan meillä hoidossa kuluneen viikon ajan ja vauhtimummu on villinnyt koko koirajoukon. Yhtälö 2 koiraa = 2 koiraa, mutta 3 koiraa =>3 eli koiralauma on tosi. Lauman koirien kanssa pätevät aivan erilaiset käyttäytymismuodot kuin yksittäisten koirien kanssa. Sari sanoo, että Dixie on hyvin rauhallinen yksin ollessaan. Ehkäpä se haluaa näyttää nuoremmilleen, mitä kaikkea staffi osaa ja voi tehdä.

Koirilla on ollut mukavaa ja meistäkin on ollut hauska katsoa niiden vauhdikasta kanssakäymistä. Olen silti melko uupunut, sillä aamuherätykset ovat olleet tavallista aikaisempia. Kun joku koirista aamusella havahtuu vähänkin, muut ovat heti tikkana ylhäällä ja tökkimässä myös meitä ihmisiä hereille mukaan yhteiseen ilonpitoon. Jos yksi koira hyppää sänkyyn, siellä on kohta 3 iloista hauvelia telmimässä. Fina varsinkin hullaantuu tästä ja loikkii kuin pupujussi kaiken päällä. Nyt olen varannut aamuksi siankorvia yöpöydän laatikkoon, ja työnnän ne koirien kitoihin, heti kun aamupeuhut näyttävät alkavan. Hiljaisuutta ei kuitenkaan kestä kauaa ja tänä aamuna poistin koirat makuuhuoneesta eteishalliin, ja sain siten tunnin verran lisäaikaa uneeni. Karanteenin aikana Fina oli purkanut maton kudelankoja, mutta se ei ollut kovin kallis maksu aamu-unesta. Eevi ja Fina ovat kaksistaan ollessaan nukkuneet melko pitkään aamuisin ja antaneet isäntäväen heräillä omassa tahdissa. Tietenkin koirat olisivat voineet alusta alkaen nukkua eri huoneessa, mutta toisaalta minusta on niin mukava pitää niitä lähelläni.

Fina opettelee Dixien postinkantotemppua ja se osaa jo melko hyvin kuljettaa lehden kotiin. Mummu kuitenkin häiritsee sen keskittymistä, sillä nyt kun annan molemmille lehden, Finan mielestä Dixien lehti on aina parempi ja se rientää repimään sen pois suusta.

Metsälenkillä juostaan kovaa ja kilpaa ja kiskotaan kolmistaan puunrankoja. Kaikkien kolmen kielet roikkuvat lenkin päätteeksi niin pitkänä, että ihmetyttää miten ne ovat ollenkaan mahtuneet suuhun. Kyllä Fina ja Eevi kaksistaankin juoksevat lenkillä vauhdikkaasti, mutta keppileikit eivät ole vielä oikein löytäneet paikkaansa. Kotimatkalla Fina tavoittelee Dixien kantamaa talutinta ja siitä saadaan taas aikaan kädenvääntöä.




Eevin potilasaika on päättynyt ja olimme jo kisaamassa lauantaina ja tänään. Eilen olin jo vähällä tuulettaa loppusuoralla, kun takana oli virheetöntä suoritusta, mutta sitten putosi harmittavasti yksi hyppyrima. Eevin aika oli huiman hyvä ja se sijoittui 2. sijalle. Tänään emme saaneet tulosta ollenkaan, sillä ohjausvirheen takia Eevi hyppäsi hypyn väärältä puolelta ja siitä tuli tietenkin hylkäys. Siihen asti oli taas ollut virheetön rata ja suoritimme hylkäyksestä huolimatta radan hienosti loppuun. Nyt 0-tulos liippaa jo melko läheltä, ja tavoitteenani on että pääsisimme pian nousemaan 3. luokkaan.

keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006

Solamente italiano

Haluaisin todellakin osata puhua pelkkää italiaa onnistuneen Italian matkamme jälkeen. Meillä oli ilmaiset bonuslennot jonnekin Eurooppaan ja valintamme osui Italian Bolognaan. Matkavalmistelut ja -varustelut olivat minimaaliset, sillä olimme hankkineet vain Luoteis-Italian kartan ja Italia-oppaan sekä varanneet hotellin ensimmäiseksi yöksi ja vuokranneet auton. Olin juuri lukemassa Grishamin Armahdus-kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat pääosin Bolognaan. Se oli melkein parempi opas kuin matkaoppaamme. Matkan suunnittelu jatkui suunnilleen siihen malliin, että aamulla levitimme kartan hotellihuoneen sängylle ja mietimme, minne päin lähtisimme ajelemaan. Aloitimme kulttuuritarjonnasta ja katsastimme Toscanan kauniit ja historialliset kaupungit kuten Sienan, San Gimignanon, Volterran ja Bargan. Muuten Bargan suojeluspyhimys on Santa Fina ja näin meidän pikku-Fina on pyhimyksen kaima. Jatkoimme Apenniinien vuoriston yli Ligurian rannikolle, ja puristimme rystyset valkoisina pienen Punton rattia vuoristoserpentiinien kapeissa mutkissa. Hermojakin raastava ajomatka palkittiin runsaasti, sillä rannikolla sijaitsi huimaavan upea Cinque Terran kansallispuisto. Siellä oli tarjolla varmasti jokaiselle jotakin; eri tasoisia vaellusreittejä, ikivanhoja kaupunkeja, viinitarhoja äkkijyrkillä rinteillä ja myös uimarantoja. Meitä kiinnosti eniten vaeltaminen ja teimme päivän patikkaretken, joka kulki aivan rannikon tuntumassa usein jyrkilläkin vuorenrinteillä. Huudahtelimme varmaankin satoja kertoja aah ja ooh, kun mitä upeimmat näköalat seurasivat toisiaan. Pysähdyimme viimeisenä päivänä lounaalle Parman kaupunkiin ja menussa oli tietenkin parman kinkkua ja parmesan-juustoa. Koiraihmisenä tarkkailin myös koiranelämää ja totesin, että koiria pidettiin paljon mukana eikä vaan ulkoiluttamismielessä. Näin melkein Cessi-vainaan kaksoisolennon istumassa vanhan rouvan kanssa tarkkailemassa Monterosson rantabulevardin kulkijoita. Entäpä miten onnistuisi Suomessa tanskandoggin ottaminen mukaan kahvilaan espresson nauttimisen ajaksi?






Tytöt ja koirat ostoksilla Parman kujilla

Kyllähän meidänkin koirilla oli hyvät oltavat, sillä ne olivat Riston perheessä hellittävänä. Dixie sai vähäksi aikaa luovuttaa erikoisasemansa jälkeläisilleen. Viikonlopuksi koirat pääsivät Jäppilän maalaismaisemiin ja kuulema Fina oli aivan läkähdyksissä yrittäessään pysyä isompien menossa mukana. Meidät pidettiin viikon aikana tekstiviestein ja puheluin hyvin ajantasalla ja jouduimme antamaan hieman hoito-ohjeitakin Dixien tassuongelmaan ja Eevin leikkaushaavan hoitoon.

Postissa odotti patologin tutkimustulos Eevin kudosnäyttestä ja diagnoosi oli "maitorauhastiehyiden kystinen ektasia, johon liittyy krooninen tulehdusreaktio". Näytteessä ei todettu mitään pahanlaatuiseen kasvaimeen liittyvää, mikä oli meille suuri helpotus. Eevi on kuntoutunut hyvin, ja haava on suurelta osin hyvin parantunut. Suihkutus useamman kerran päivässä auttaa kudosten uusiutumista.

Eilen meillä oli taas pentutapaaminen toisen rokotuskerran merkeissä. Pojat olivat kasvaneet ja komistuneet ja meidän Fina näytti ihan rimpulalta niiden joukossa. Sillä onkin sitten sitä sisäistä voimaa, jolla se yritti pitää veljensä kurissa. Nyt ei enää tarvinnut tunnustella ilmapiiriä ja lämmitellä, vaan leikit alkoivat heti ja täysillä. Pentujen leikkiessä satakieli lauloi pihapuussa ja se oli saapunut kuten monina edellisinä vuosinakin täsmällisesti toukokuun 16. päivänä "häiriköimään" kuuluvalla ääntelyllään.

perjantaina, toukokuuta 05, 2006

Kevätmietteitä

Rakas päiväkirja! En ole unohtanut sinua, mutta kulunut viikko on pidätellyt minua aivan muualla kuin tietokoneen äärellä. Vappuviikonlopun vietetimme koirien kanssa Turussa Jukan perheen luona. Fina pääsi taas kokeilemaan automatkailua ja se sujui ilman pahoinvointia lääkityksen turvin. Jukan luona opeteltiin käyttäytymistä pienen lapsen kanssa ja siinä meillä olikin työmaata. Voi vain kuvitella, miten pelottavalta hyppivä ja näykkivä koiranpentu tuntuu pienestä lapsesta. Kun jätimme koirat alakertaan illallisen ajaksi, Fina nakersi seinän kulmaan kunnon kolot ja jyrsi rappujen alinta askelmaa. Onneksi Jukalla oli korjausvälineet lähellä ja pian seinän kolot oli spaklattu ehjiksi. Asunto on myynnissä ja näytössä olisi ollut ikävä selitellä, miksi seinässä on koloja.

Eevi näytti aluksi toipuvan suuresta leikkauksesta hyvin, mutta viidentenä päivänä se alkoi läähättää ja yritti päästä käsiksi leikkausarpeen. Sen peräpää ja takajalka oli vahvasti turvoksissa. Koska leikkauksessa oli poistettu paljon kudosta, verenkierto häiriintyi aiheuttaen turvotusta ja painetta. Eevi sai nesteenpoistolääkettä ja turvotus alkoi pian hellittää. Muutaman päivän kuluttua se näytti olevan kivuton ja alkoi jo leikkiä Finan kanssa. Nyt leikkausarpi näyttää hyvältä ja turvotusta on vain vähän. Toipilasaikana Eevi on saanut erityistä huolenpitoa ja päässyt öisin viereeni sänkyyn. Nyt se vaatii päästä sänkyyn heti nukkumaan menon aikoihin. Täytyypä alkaa vieroittaa sitä vierihoidosta, koska erityiskohteluun ei näytä enää olevan syytä.

Tällä viikolla vieraanamme on ollut ystäväpariskuntamme Leena ja David Coloradosta. Leena on suomalaissyntyinen ja luokkatoverini oppikouluajoilta ja David eläinlääkäri. Olemme käyneet mm. Schjerfbeckin näyttelyssä, oopperassa ja Fiskarsissa. Näin olemme itsekin olleet kuin turisteja, sillä vieraiden kanssa tulee käytyä monissa paikoissa, jotka jostain syystä paikkakuntalaisena jäävät käymättä. Leena ja David ovat ihailleet koiriemme hyvää käytöstä. vaikka Fina kyllä kokeilee rajojaan hyökäten yhä uudelleen Leenan houkuttelevien tossujen kimppuun. Eilen ostin sille ison pussin siankorvia. Heti kun se innostuu liikaa vieraiden varpaista, työnnän sille siankorvan nakerreltavaksi.

Ihanaa, että kevät on vihdoin saapunut. Juuri tämä hetki, kun nurmikot alkavat vihertää, puissa on hiirenkorvat ja joka päivä uusia kasveja työntyy esiin, on mielestäni parasta kevättä. Odottelen innokkaana, koska satakieli saapuu "häiriköimään" pihapuuhumme.