Pieniä mustia pallukoita

Kukkaistyttö Hedy tarkkailupaikallaan

Jadea on tarkkailtu viime aikoina lähinnä mahdollisen tiineyden takia. Se on edelleen hoikka eikä vatsalinja ole muuttunut, mutta nisät ovat hieman kasvaneet. Ehkä se on ollut hieman vaisu, ei edes kyläily tuttavaperheen Fanny-whippetin luona saanut sitä leikkimään. Monet merkit viittasivat tiineyteen, ja vihdoin koitti tämä tärkeä päivä, joka purki jännityksen.  Jade aseteltiin selälleen hoitopöydän telineeseen, vatsalla levitettiin geeliä ja sitten eläinllääkäri alkoi pyöritellä lukijaa kohdun päällä. Heti nähtiin yksi musta pallukka, sitten toinen ja kolmas ja neljä ja ehkä viides. Ultran lukema ei koskaan ole sataprosenttisen varma, vaan vasta röntgen viikkoa ennen synnytystä antaa lähes varman pentuluvun. Silti on käynyt niin, että bonuspentuja on syntynyt. Näillä näkymin pentuja olisi maailmassa 5.-8.7.. Jade saa elää normaalia elämää omilla ehdoillaan, mutta mitään yleenpalttista rasitusta sille ei enää saa sallia. Ruokinta muutetaan odottavan nartun ravinnoksi ja lähiviikkoina se saa madotuskuurin. Ennen penikoimista annetaan myös herpes-rokotus, millä varmistetaan etteivät pennut saa tartuntaa. Tämä on vain varmistuskeino, herpes aikuisella koiralla ei anna itsestään merkkejä. Aika paljon emoon on jo tähän mennessä satsattu; 3 progesteroninäytettä, astutusmatka ja ultraus. Edessä vielä röntgen ja herpesrokotus. Toivottavasti synnytys sujuu normaalisti kotioloissa. Koputan puuta ja sanon että tähän mennessä kaikki narttuni ovat olleet hyviä synnyttäjiä ja pennut ovat tulleet vauhdilla maailmaan.

Jadea ei huvita leikkiä Fannyn kanssa

Kuinka monta mustaa pallukkaa näet

Jaden kanssa reissussa

Kohti Laukaata Jaden kanssa

 Jännittäviä päiviä on eletty ja odoteltu, milloin Jaden on aika lähteä kyläilemään Horus-pojan luo. Olemme käyneet Reprovetissä otattamassa progesteroni-näytettä, sillä haluan varmistuksen oikeasta astutusajasta ennen kyläilyä. Horus asustaa Kiia Vuorenmaan Zesiro-kennelissä Laukaassa, eli noin 4 tunnin ajomatkan päässä. Kolmas kerta eli perjantaina 5.5. eläinlääkäri ilmoitti progesteronin määräksi 4,73 ng/ml, mikä tarkoittaa, että astutusaika on käsillä. Pakkasin pienen yöpymislaukun, hain Jaden Jupperista pojan luota ja niin lähdettiin reissuun. Matka sujui hyvin ja illan suussa nuori pari jo kisaili pihamaalla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kiian neljä staffinarttua pysyivät kiltisti sisällä. Islan mamma Hathor kiehnäsi koko ajan vierelläni, pyrki syliin ja pusutteli. Aivan kuin se olisi tiennyt, että minä olen Isla-tyttären ihminen. 

Aamulenkki lammen ympäri

Aamulla lenkkeilimme Kiian ja koirien kanssa metsälammen ympäri ja sitten taas nuoret päästettiin keskenään ulos. Eipä kestänyt kauaa, kun Horus hoiti homman ja me ihmiset saimme olla sivusta katsojia. Kun olen astuttanut eri koiriani yli kymmenen kertaan, joukkoon on mahtunut vaikka minkälaisia seikkailuja. Joskus narttu on ollut vihainen uroksen lähentelylle, joskus uros taas ollut liian arka lähestymään, joskus on ollut helle ja olen pelännyt, että koirat saavat lämpöhalvauksen. Olen kykkinyt sateessa ja pimeässä pihapuskassa, olen kontannut nartun perässä pihamaalla jne. Pari kertaa on tarvittu eläinlääkärin apua keinosiemennyksen avulla. Romantiikka on joskus ollut kaukana, mutta tällä kertaa pihalla leikki rakastunut pari, joiden touhuihin ihmisen ei tarvinnut kajota.

Tällä matkalla taas sain huomata, miten hieno koira Jade on. Se nukkui automatkan ja perille asettautui heti kuin kotiinsa. Se osasi rauhoittua, kun tarve oli, ruoka ja uni maistui. Kiia ihaili Jaden kaunista ulkomuotoa ja hienoa liikkumista. 

Nyt pidetään peukkuja, että Jadensisällä tapahtuu elämän ihme ja pienet pennut alkavat kehittyä. Neljän viikon kuluttua vien sen ultrattavaksi, ja sitten vasta alan valmistautua pennutukseen (noin 7.7.). Silloin myös saadaan arvio, montako sikiötä on kehittymässä ja montako onnellista kotia odottaa staffivauvaa.

Horus ja Jade kainosti kuvattavana