Kokeilin feromoni-haihdutinta parisen vuotta sitten yrittäessäni lievittää Cessi-vanhuksen ahdistusta. Huomattavaa helpotusta oireisiin ei tullut, mutta nyt ymmärrän miksi. Vietin nimittäin lauantain Vetcaren luennolla, jonka aiheena oli Feromonit koiran ja kissan oppimisen ja käyttäytymisen ohjaamisessa. Luennoitsija oli ranskalainen professori Patrick Pageat, joka toimii Torinon yliopistossa feromonitutkimuslaitoksen johtajana. Hieman kriittisenä tosin mietin, onko taustalla vai kaupallisen tuotteen markkinointi, mutta kyllä esitys oli vakuuttava ja tulokset perustuivat myös tieteelliseen näyttöön.
Merkittävin oppimani asia oli, että koirat ja kissat erittävät feromoneja käyttäytymistavoilla, joita ihminen ei useinkaan osaa tulkita oikein. Kun kissa raapii seinää tai raapimapuuta, sen tassuista erittyy tuota ainetta, kynsien kuluminen on toissijainen tulos. Kun koira kaapii maata ulostettuaan, se samoin jättää tassuistaan feromoneja. Se ei siis yritä peittää ulostettaan. Toisaalta taas koiran nuollessa omistajan kasvoja, se ei suinkaan suukottele rakkaudesta, vaan etsii feromoni-merkkejä ihmisen kasvoista. Eläin tarvitsee feromonin eritykseen aina jonkin määrätyn liikkeen tai toiminnon, siten esimerkiksi kissan puskeminen vaikkapa omistajan säärtä vasten avaa sen tiehyet. Virtsaaminen matolle tai ulostaminen sohvalle saattavat olla kissan kannalta aivan normaalia toimintaa, siis feromonin eritystä, mutta omistaja tulkitsee nuo inhottavat tavat vain huonoksi käytökseksi. Ymmärsin myös, että kissoilla saattaa olla melko hurjia tapoja, paljon hankalammin korjattavia kuin touhukkaan koiran ilkityöt.
Toinen tärkeä asia oli, että käytösongelmat pitää osata tulkita oikein, pitää siis päästä ongelmakäyttäytymisen syiden taakse. Kun tilanne korjataan, voi feromoni rauhoittaa tai auttaa lemmikkiä luopumaan esimerkiksi kulkureitin merkitsemisestä virtsalla. Äänipelkoon, vieraisiin tutustumiseen, matkustuspelkoon, outoihin paikkoihin tutustumiseen ja uuteen kotiin sopeutumiseen pitäisi feromonin auttaa, kunhan omistaja muuten varmistaa, että eläimellä on hyvät oltavat. Seuraavan pentueen sopeuttamiseen uusiin olosuhteisiin aion kyllä käyttää feromonipantaa, sen käyttö on yksinkertaista, eikä haittavaikutuksiakaan ole tiedossa.
Erinomaisen mielenkiintoisia olivat luennoitsijat esimerkit villieläinten hoitamisessa feromonin avulla. Epäsosiaalinen elefanttinaaras oppi asumaan samassa aitauksessa toisen naaraan kanssa, kun sopeuttamisen apuna käytettiin feromonia. Hankala tiikeri oppi hyväksymään uudet tarhakaverit ja jääkarhu australialaisessa (!) eläintarhassa sai elämänhalun takaisin, kun feromonia siveltiin kylkiin ja pään alueelle.
Viikko on hurahtanut hurjan nopeasti. Lauantain luento ja iltakylä, sunnuntain kisat ja Bo Kaspersin konsertti sekä eilinen Tampereen matka ovat pitäneet minut sellaisessa vauhdissa, että kotona on ehtinyt vain kääntyä. Edessä on samanmoinen ruljanssi, sillä torstaille on kutsu Tieto-Finlandian jakotilaisuuteen, perjantaina on tietokirjailijoiden vuosikokous ja lauantaina aion ehtiä vielä ASTin pikkujoulun viettoon. Siinä välissä käväisen Purinalla koirien kanssa treeneissä ja metsälenkeillä. Marraskuun harmaus ehkä tässä vauhdissa jää huomaamatta ja sitten kohta onkin jo joulukuu valoineen ja glögijuhlineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti