Kissanristiäisiä vietetään tämän tästä, mutta eilen illalla olimme ensimmäistä kertaa koiranristiäisissä. Veljentyttären perheeseen oli tullut uusi tulokas, vaalea, lyhytkarvainen salukipoika, jonka ristiäisiin meidät oli kutsuttu. Kun kopistelimme Riston perheen kanssa puisen omakotitalon portailla, pihan tyylikkäät jouluvalot ja ulkosoihdut antoivat jo viitteen suuresta juhlasta. Eteisessä iloittiin jälleennäkemisestä, halailtiin serkkuja, veljentyttöä, puolisoa, veljeä, kälyä, veljentytön poikia ja tyttäriä. Juhlakoira ja 8-vuotias Elvis-saluki ottivat meidät hillitysti vastaan, eivät yrittäneet napsia, eivät suukotella eivätkä kaataa staffien tapaan.
Romeoksi nimetty lapsukainen otti onnittelut vastaan rennosti sohvalla makaillen. Se sai lahjaksi pentulelun, puruluun, Nina Ottosonin pelin ja poronmuotoisen aladobikakun. Vieraat skoolasivat glögilasit kädessään ja seurasivat lapsekkaan innokkaina Romeon tutustumista lahja-antiin . Aladobikakun se olisi halunnut ahmaista saman tien. Ihailimme sen älykkyyvttä, kun se löysi melkein heti Ottoson-peliin piilotetut namit (kuivattua mateenmaksaa, jonka haju leijui vahvasti jo ihmistenkin nenään). Nauroimme kun se retuutti vaaleansinistä pehmoleluaan.
Kun seremoniat oli hoidettu, kutsu kuului illallispöytään. Asettauduimme pitkän, Irma-mummin perintöastioilla katetun pöydän ääreen. Kynttilöiden loisteessa ja viinin välkkyessä kristallilaseissa näkymä oli kuin Carl Larssonin ihanista perhekuva-albumeista. Suppilovahverokeittoa, poronpaistia, marinoituja kantarelleja taivaallisen kastikkeen kera söimme enemmän kuin vatsalaukkuun olisi mahtunut, mutta herkkuja oli mahdotonta vastustaa. Jogurttikermajäädyke täydensi makujen sinfonian. Pääkaupunkiseudun paras gourmet-paikka on siis Tikkurilassa.
Elvis hiippaili hieman hämillään olohuoneessa, sitä taisi häiritä meluisa joukko ja Romeon saama huomio. Se vetäytyi olohuoneen nurkassa olevaan häkkiinsä, mutta illan pääkoira Romeo otti kaiken irti juhlastaan ja änkesi sohvan nurkkaan. Illan haasteet kuitenkin väsyttivät nuoren juhlijan ja se nukkui autuaasti melkein solmuun käpertyneenä vasikan jalat sojottaen eri suuntiin
Kun puolen yön jälkeen rapistelimme avainta ulko-ovessa, eteisessä alkoi hirvittävä metakka. Eevi ja Fina siellä osoittivat mieltään pitkästä yksinäisestä illasta. Kun kaiken lisäksi vaatteista löytyivät pennun hajujäljet, närkästys oli valtava. Tänä aamuna metsässä koirat ottivat takaisin illalla vähäksi jääneen ulkoilun. Heti kalliolle noustuamme ne hävisivät näkymättömiin jonkun karahkan kimppuun ja me seisoimme pitkään huhuilemassa koirien perään. Kun keppi oli nujerrettu tai voimat lopuivat, ne palasivat kielet suupielestä roikkuen ja höyryjunina läähättäen. Kotona taas putsattiin Eevin hampaista puutikkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti