lauantaina, elokuuta 08, 2020

Kesä jatkuu Espoossa

Näkemiin Piilopirtti


Kun muutama kesä sitten Kemijärvellä pakkasin kotiinpaluuta varten kesävaatteet koskemattomina laukkuun, tänä kesänä tein samoin lämpöisille jakuille ja paksuille ulkoiluhousuille. Runsas kolme viikkoa Kemijärven rantamilla oli Suomen parasta kesää, siedettävän lämmintä, aurinkoa puoleen yöhön asti ja vain satunnaisia sadekuuroja ilman raikastumiseksi. Monet tutut kyselivät, miten pärjäsimme hyttysten kanssa. Heille kerroimme, että hyttysiä ei ollut lainkaan, emme tarvinneet karkotteita emmekä hyttysvoiteita. 

Monen vuoden jälkeen hillakausi oli runsas ja poimimme lähisuolta marjoja niin paljon kuin jaksoimme. Nyt on pakasteessa kuusi kiloa kullankeltaisia suuria hilloja odottamassa talven juhla-aterioita. Hedy ja Isla olivat ahkeria hillastajia, mutta kaikki marjat menivät niiden omiin suihin. Hedy oli mestari nappaamaan sormieni ulottuvilta juuri sen komeimman hillan. Loppukuusta myös mustikat kypsyivät, niitä oli paljon ja ne olivat suuria kuin viinirypäleet. Marjastajakoirat olivat vaaran rinteellä mukana, ja vierestäni kuului kova nassutus, kun mustikat katosivat koirien kuonoihin. Myöhemmin pihatien varrelta löytyi outoja mustia pökäleitä, ja ihmetys olisi ollut suuri ellei olisi tiennyt mustikoiden osuutta väriin.

Aamulenkillä kerättyä 

Hedy ahmii hilloja


Mustikassa porojen kanssa

Espoon kodissa kaikki oli hyvin, pienen siivoamisen ja kitkemisen jälkeen etupiha on taas ihana viherhuone. Takaosassa sen sijaan on käynyt hävitys, naapuri on vihdoin aloittanut rakennusurakan. Tällä viikolla on porattu ja louhittu kauhealla ryminällä. Koirat ovat hieman peloissaan, varsinkin Isla hakee turvaa luotani räjäytyksen tärisyttäessä koko taloa. Toivon hartaasti, ettei se kehittäisi itselleen paukkupelkoa.

Valma ja isot tytöt

Eilen pääsimme tutustumaan suurperheen uuteen koiratulokkaaseen, Jukan perheen 12-viikkoiseen kääpiösnautseri Valmaan. Se on ottanut paikkansa rohkeasti Voiton "pikkusiskona", vaikkei Voitto ole vielä oikein lämmennyt kaverin suhteen. Hedy ja Isla ottivat pennun vastaan hienosti, tutustuivat siihen ensin hellävaraisesti ja kutsuivat sitten leikkiin. Eilen illalla pihalla viiletti kaksi staffia, perässä pieni käppänä ja arvokkaasti sivulta seuraava parson. Olen oikein ylpeä omien koirien käytöksestä, ne hallitsivat koirakielen täydellisesti. Kun Jade kävi viikolla meillä, meno oli kyllä toisenlaista. Aluksi Jadelle kerrottiin, ketkä tässä talossa määräävät ja Jade totteli heittäytyen selälleen. Sitten alkoivat villit peuhut ja leikkien välillä pusuteltiin ja halattiin.

Isoäiti Hedy ja Jade


Etupiha


Takapiha