Menestystä agilityradoilla

Viime blogissa kuvaamani housuralli päättyi 2-1 Hedyn voitoksi. Housut pysyivät päällä ajoittain jopa lupaavasti, mutta lopulta ne löytyivät aina jostain lattialta. Totesin että helpointa on siivota tiplut lattioilta, pestä vuodevaatteet ja sohvien suojaksi laitetut viltit. Hormonimyllerrys on vaimennut ja entinen leikkisä Hedy on palannut. Tänään se jo ehdotti Finalle leikkituokiota, mutta Finaa ei ollenkaan huvittanut hassuttelu.

Uskaltauduin sitten kuitenkin ilmoittamaan Ginan ensimmäisiin 3-luokan kisoihin ja hyvä päätös se oli. Ensimmäiseltä agility-radalta tuli hylkäys kun ohjasin sen huolimattomasti hypyn väärältä puolelta. Muuten ratasuoritus oli mallikas ja kontaktit puhtaat. Seuraavalta eli hyppyradalta napsahti sitten jo 0-tulos. Aika alitettiin nipin napin, sillä Gina teki pitkiä kaarroksia. Ne johtuvat vain epätarkasta ohjaamisesta, joten kartturin on tarkennettava työtään. Samassa kisassa Fina oli aivan mahtava ja tuloksena oli tuplanolla. Ehkä olin Ginan ratojen jälkeen sopivan rennossa mielentilassa ja ohjasin Finaa kerrankin tarkasti. Vaadittavat SM-kisojen kriteerit eli seitsemän 0-tulosta, joista yksi on oltava tuplanolla, ovat nyt melkein täynnä. Kunhan vielä saadaan tehtyä yksi agilityradan puhdas suoritus, vaatimukset on täytetty.

Eilen osallistuin Finan kanssa seuramme järjestämään Jenna Caloanderin koulutukseen. Fina osasi suorittaa vaativat kuviot hienosti, vaikka ohjaus ei toden totta ollut aina täsmällistä. Nimi on enne eli Fina on hieno. Eilisellä kurssilla taisin vihdoin ymmärtää, miten hieno kisakaveri Fina on. Jennan ylistävät ja kiittelevät sanat jäivät pyörimään päässäni ja päätin että seuraavassa kisassa teen parhaani, että Fina pääsee näyttämään taitonsa. Tarkoitan tällä sitä, ettei sen raukan tarvitse ihmetellä epäselviä ohjeita ja yrittää suorittaa oikeaa rataa sähläämisestäni huolimatta.

Eevin kunto pysyttelee lähes ennallaan, vaikka täydet 15 vuotta kolkuttaa jo ensi kuussa. Se lähtee parin kilometrin metsälenkille aina yhtä innokkaana haukkuen ja puolihölkäten, mutta loppumatkasta vauhti alkaa hiljentyä ja se köpöttelee rauhallisesti kotiovelle. Pari päivää sitten Eevi juoksutti meitä oikein toden teolla. Löysimme lenkin puolesta välistä komean herkkutatin ja aloimme haravoida polun vierustaa toivoen löytävämme lisää tatteja. Kun matkan piti jatkua, Eeviä ei näkynyt missään. Kuuroa koiraa on turha kutsua, niinpä juoksentelimme edestakaisin alueella sitä tähyillen. Lopulta päätimme mennä polun alkuun hieman eri reittejä olettamuksena, että Eevi odottaisi meitä siellä. Ei näkynyt sielläkään vanhaa koiraa. Vastaan tuli suursnautserin ulkoiluttaja, joka lupasi laittaa koiransa jäljittämään kadonnutta. Minä lähdin viemään Hedyä ja Finaa kotiin ja hakemaan kännykät (tyypillistä että ne juuri tällä kertaa olivat jääneet kotiin) ja Elias jäi etsimään Eeviä. Kotiovelle saavuttuani löysin vanhan koiran ovimatolta sen näköisenä, että pitäisi jo päästä kotiin aamunokosille. Heitin kaikki koirat sisään ja juoksin takaisin Hannusmetsään ilmoittamaan Eliakselle tilanteesta. Nyt ei löytynyt miestä mistään, ja lopulta palasin polun alkuun odottelemaan. Kun odotellessani metsään lähti koululaisia suunnistamaan, kerroin heille, että saattavat tavata siellä mieheni, joka etsii kadonnutta koiraa. Pyysin heitä kertomaan miehelle, että koira on löytynyt. Jonkun ajan kuluttua Elias palasi ja hänen perässään snautserin ulkoiluttaja. Hän kertoi että koira oli jäljittänyt Eevin kierroksen ja oli juuri palaamassa jälkiä pitkin tielle. Se olisi varmaan jatkanut meidän pihalle asti, ellemme olisi siinä tavanneet. Kiittelin häntä kovasti avusta ja päätin visusti, että kännykkä on tästä lähtien aina taskussa lenkille lähdettäessä. Päätin myös, että Eevin kaulapantaan kiinnitetään nimi- ja puhelintiedot.

Peking – Lhasa – Kathmandu seuraavaksi. Seikkailu alkaa tänään klo 18.05. Laukut on pakattu ja odottelemme koiranhoitaja Royta saapuvaksi.

Housut pois!

"Yritätkös taas pukea mulle housut jalkaan?"

Hedyllä ja minulla on meneillään ”housut päälle – housut pois” – leikki. Koiraneidon viikko sitten alkanut kiima jättää punaisia tipluja niin lattialle kuin tekstiileihin, ja juoksusuojan eli housujen käyttö olisi nyt ihan välttämätöntä. Hedy antaa minun kyllä kiltisti pukea juoksusuojan päälle, mutta heti käännettyä selkäni kuulen rapsahduksen. Hedy vetäisee hampaillaan tarranauhan irti ja pudottaa housut lattialle. Jos en ehdi uusimaan housujen laittoa, se myös silppuaa niihin liimatun pikkuhoususuojan. Hedy on kyllä yhteistyöhaluinen, sillä äsken kuullessaan minun laittavan housuja valmiiksi se juoksi jopa vastaan. Kohta tavoitellaan ennätystä, housut ovat olleet päällä jo viisi minuuttia. Hedyn seuraava juoksu olisi tämän aikataulun mukaan helmikuun lopulla ja hieman jo suunnittelen keväälle pennutusta.

Palatessamme pohjoisesta kolme viikkoa sitten kotipiha ei ollutkaan viidakko. Nurmikko ei ollut kasvanut lainkaan, vaan korventunut kellahtavaksi matoksi. Kukan varret törröttivät ruskeina tikkuina perennassa. Onneksi en ollut hankkinut paljoa kesäkukkia enkä ollut pyytänyt ketään kastelemaan nurmikkoa. Veden tuhlausta se olisi ollut vain. Säätilan täyskäännös elokuussa on taas saanut pihan viheriöimään, mutta nyt vehreyttä tulee ihasteltua pääosin lasin läpi, kun sadekuuroja tulee tasaisin välein ja kylmyys pakottaa pukeutumaan kuin syyssäähän.

Agilitykentälle palattiin innokkaasti kesälomatauon jälkeen. Finan kanssa onnistumme noin joka toisessa kisassa ja yksi puhdas 0-rata on saatu taas kirjaan merkityksi. Ginaa sen sijaan en ollut tavannut 6 viikkoon saati sitten treenannut sen kanssa. Tauko oli tainnut tehdä meille hyvää, sillä Gina voitti Nummelassa käydyn ensimmäisen kisan ja sai siten jo toisen luokkanousutuloksen. Seuraavalla viikolla olin ilmoittanut sen Kirkkonummelle kolmeen kisaan, mutta kun se sai kolmannen luokkanousutuloksen jo ensimmäisellä kierroksella, emme voineet enää kisata kahta muuta 2-luokan kisaa. Lahjakortit 3-luokan kisoihin odottavat nyt sitä. Kovasti pitäisi kyllä vielä harjoitella, ennen kuin kehtaamme mennä 3-luokan kisoihin. Nyt kun treenit ovat taas säännölliset, ehkä saamme hiottua taitoja ja korjattua virheitä kuten keinun reipasta suoritusta, kontaktien varmuutta ja itsenäistä pujottelua. Rankkoja kolmen kisan päiviä saattaa olla edessä, nimittäin jos ilmoitan molemmat koirat samaan paikkaan, juostavana on kuusi rataa.

Gina voitti Nummelassa ja sai toisen LUVAn

Viikon päästä Gina sai kolmannen LUVAn ja siirron 3-luokkaan

Tammitien korjaustyö junnaa paikallaan. Tammikuun lopussa pidetyssä työmaakokouksessa kerrottiin, että tien levennystyö alkaa maaliskuun alussa. Tien reunalla tonttimme kohdalla kadettiin puut ja meidän käskettiin purkaa aita. Koirille tehtiin takapihalle ulkoilualue siten että  viritimme kevytaidan talon kulmista tontin reunaan. Fina kyllä keksii paikkoja, mistä pääsee läpi ja sitten taas tilkitään koloja. Toisaalta kätevää kun koirat voi nyt päästää ulos takaoven kautta. Eeville tuo haastetta portaissa kulku ja olemme laittaneet askelmiin liukuesteet. Uuden työmaatiedotteen mukaan projekti etenee siten, että vielä pari kuukautta rakennetaan parkkipaikka-aluetta ja vasta lokakuussa aletaan työstää Tammitietä, 8 kuukautta myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta. Koirat pitävät jo työmaan miehiä tuttuina naapureina ja heiluttavat heille häntää lenkille lähdettäessä. Varsinkin kaivinkoneen kuljettaja on tykästynyt Hedyyn, ja mies saattaa jopa pysäyttää koneen ja kivuta alas tervehtimään. Hedy hyppää syliin ja pusuttelee miehen posket märiksi. Ehkä meidän koirat estävät miesten tehokasta työntekoa ja projekti ei siksi pysy aikataulussa. 

 

Eevi, melkein 15 v, Kemijärven tuttavan kuvaamana

Kivenpyörittäjä Fina