Sulhoa odotellessa

Sulho on valittu, mutta Gina-neito pihtailee. Juoksua odotettiin jo elokuun puolessa välissä, mutta vielä ei ole merkkejäkään sen tulosta. Äiti-Fina sen sijaan kulkee housut jalassa, vaikka pentujen teko ei ole suunnitelmissakaan. Juuri nyt on kriittiset päivät meneillään ja ovet pidetään tiukasti lukossa. Gina on kuluvalla viikolla vieraillut meillä tiuhasti, ottaa toivottavasti mallia äidistään ja kehittää itselleen juoksun. Saman talouden nartut tosiaan voivat matkia toisiaan ja kehittää juoksun samaan aikaan. Jopa nunnaluostareissa on havaittu kuukautisten ”tarttuminen” samoissa asuintiloissa olevien naisten kesken. Huomenna viemme Eevin ja Finan vuorostaan Ginan luo yökylään, sitten taas Gina tulee meille poikien kanssa yökylään. Jospa hormoonit yltyvät kehittämään juoksun.

Sulhoehdokas on englantilainen herrasmies, Andy nimeltään. Kävimme tervehtimässä  nuorukaista, ja se vakuutti meidät sekä komealla ulkomuodollaan että hillityllä käytöksellään. Vaikka talossa oli vieraita, se ei hyppinyt eikä reuhtonut kuten omat staffini, vaan teki tuttavuutta uteliaan innokkaasti. Kyllä ulkomuodolla on merkitystä, mutta tärkeimpänä jalostuksessa pidän kuitenkin hyvää luonnetta ja terveyttä. Silti vaikka kuinka tutkailee taustoja ja miettii sukupuita, luonto saattaa tehdä tepposet ja yhdistellä perintötekijöitä mielensä mukaan.

Gina 

Fina on ollut treenitauolla lievän ontumisen vuoksi. Kyseessä on rasitusvamma, joka syntyi kesällä lasten palloleikeistä. En tajunnut lopettaa leikkejä ajoissa, ja Finahan ei omaehtoisesti luovuta. Lapsista oli hauskaa kun Fina loikki kuin heinäsirkka korkeassa heinikossa pallon perässä aina uudelleen ja uudelleen.

Gina jatkoi treenejä nyt elokuun alusta, kun palailimme pohjoisesta. Se oli varmaan heinäkuun ajan miettinyt agilityn perusteita ja tuli sitten treenien alkaessa näyttämään osaamistaan. Nyt sujuvat valssit, takaaleikkaukset ja twistit. Se irtoaa esteillä sopivan vauhdikkaasti ja kuuntelee tarkasti ohjeita. Innokkaasti se myös näyttää kontaktiosaamistaan puomilla ja A-esteellä, mutta ohjaajan pitää muistaa olla johdonmukainen ja tarkka. Pujottelun se  on jo oivaltanut, mutta omatoimista suorittamista vielä odotellaan. Ensi viikolla se pääsee näyttämään taitojaan seuramme mestaruuskisojen mölliluokassa.

Lomaltapaluu stressiä

On mukava olla lomalla, mutta rankkaa palata takaisin arkirutiineihin. Eteinen on täynnä laukkuja, nyssyköitä ja sekalaisia vaatekasoja, jotka pitää lajitella ja asetella paikoilleen. Mustikat ja hillat vaativat pikaista pakastamista, pihan marjapensaista pitää kerätä sato ennen kuin linnut vievät sen.  Piha on villiintynyt viidakoksi ja ruoho paikoin niin pitkää, ettei leikkuri pysty siihen. Toisaalta olen jo kaivannut ryhtiä aikatauluihin, työtä, liikuntaa, harrasteita ja tietenkin agilityä. Ensimmäisenä paikkasin agilityvajeen ja vein jo heti viikonloppuna Finan Kirkkonummen ja Järvenpään kisoihin. Kuukauden tauko kyllä näkyi ja tuntui, ensimmäisen päivän kisoissa ohjausvirheitä tuli hyllytysten verran. Tänään JAU:n kisoissa meni jo paremmin, vaikka emme aivan virheettömiä ratoja suorittaneetkaan. Fina liikkui hyvin ja ohjaajakin pysyi kohtuullisen hyvin suunnitelmissaan.

Kemijärvellä tarjouduin kouluttamaan seuran agilityharrastajia, ja ehdin vetämään heille yhdet treenit. Paikalla oli viisi koirakkoa, jotka tosiaan vain harrastavat lajia, eivät ehkä aiokaan kilpailla. Melkoista motivaatiota tarvitaan, että asiat maltetaan opetella oikein. Mielestäni jopa yhden illan aikana tapahtui selkeää kehittymistä. Hyvää jatkoa vaan Kemijärven kennelkerhon agilityharrastajille, ehkäpä ensi kesänä treenataan taas yhdessä.

Neljä viikkoa Piilopirtillä tuntui kesän alussa pitkältä lomalta, mutta niin vain aika hurahti ja vieraat täyttivät ohjelman, ettemme ehtineet tehdä perinteistä tunturivaellusta. Viimeisellä viikolla saimme vieraaksi Jukan Pyry-pojan, jonka kanssa teimme minivaelluksen Sallan Salmijoen kanjonin reitille. Pakkasimme mukaan teltan ja yöpymisvarusteet, trangian ja retkiruoat ja niin rinkat saatiin melkein täytettyä, vaikka paino oli puolet normaalista.  Emme asettaneet retkelle suuria vaatimuksia, tärkeintä oli viedä Pyry ensimmäiselle telttaretkelle. Olipa tosiaan aika lähteä tutustumaan lähimaastojen maisemiin, eikä vain hakea elämyksiä matkojen päästä. Harvoin olemme telttailleet niin upealla paikalla. Teltan alla oli pehmeä sammalmatto ja ovesta aukeni huikeat maisemat järven kalliorannoille. Sää helli meitä, aurinkoa ja lämpöä riitti niin että vaatteita oli mukana aivan liikaa. Pelasimme vielä iltamyöhällä teltassa seiskaa ja aamulla siristelimme silmiä huikaisevan kirkkaassa valossa.

Pyry ensimmäisellä telttaretkellä

Kalliojärvi

Teltassa Pyryn unikavereina Fina ja Lisko

Viimeinen ilta Piilopirtillä, kuvattu klo 23.15.

Espooseen matkasimme taas autojunalla, sillä meistä on tullut mukavuudenhaluisia tai laiskoja. Makuuvaunussa oli tunnelmaa, eväät ja juoma maistuivat, koirat kuorsasivat alapetillä, Pyry halusi kuulla tarinoita ja lopulta vaunun tasainen keinunta vaivutti meidät uneen. Järvenpään kohdalla avasin ikkunaverhon ja enkä ollut varma halusinko palata ruuhka-Suomeen. 

Makuuvaunussa nukuttaa