Lomaltapaluu stressiä

On mukava olla lomalla, mutta rankkaa palata takaisin arkirutiineihin. Eteinen on täynnä laukkuja, nyssyköitä ja sekalaisia vaatekasoja, jotka pitää lajitella ja asetella paikoilleen. Mustikat ja hillat vaativat pikaista pakastamista, pihan marjapensaista pitää kerätä sato ennen kuin linnut vievät sen.  Piha on villiintynyt viidakoksi ja ruoho paikoin niin pitkää, ettei leikkuri pysty siihen. Toisaalta olen jo kaivannut ryhtiä aikatauluihin, työtä, liikuntaa, harrasteita ja tietenkin agilityä. Ensimmäisenä paikkasin agilityvajeen ja vein jo heti viikonloppuna Finan Kirkkonummen ja Järvenpään kisoihin. Kuukauden tauko kyllä näkyi ja tuntui, ensimmäisen päivän kisoissa ohjausvirheitä tuli hyllytysten verran. Tänään JAU:n kisoissa meni jo paremmin, vaikka emme aivan virheettömiä ratoja suorittaneetkaan. Fina liikkui hyvin ja ohjaajakin pysyi kohtuullisen hyvin suunnitelmissaan.

Kemijärvellä tarjouduin kouluttamaan seuran agilityharrastajia, ja ehdin vetämään heille yhdet treenit. Paikalla oli viisi koirakkoa, jotka tosiaan vain harrastavat lajia, eivät ehkä aiokaan kilpailla. Melkoista motivaatiota tarvitaan, että asiat maltetaan opetella oikein. Mielestäni jopa yhden illan aikana tapahtui selkeää kehittymistä. Hyvää jatkoa vaan Kemijärven kennelkerhon agilityharrastajille, ehkäpä ensi kesänä treenataan taas yhdessä.

Neljä viikkoa Piilopirtillä tuntui kesän alussa pitkältä lomalta, mutta niin vain aika hurahti ja vieraat täyttivät ohjelman, ettemme ehtineet tehdä perinteistä tunturivaellusta. Viimeisellä viikolla saimme vieraaksi Jukan Pyry-pojan, jonka kanssa teimme minivaelluksen Sallan Salmijoen kanjonin reitille. Pakkasimme mukaan teltan ja yöpymisvarusteet, trangian ja retkiruoat ja niin rinkat saatiin melkein täytettyä, vaikka paino oli puolet normaalista.  Emme asettaneet retkelle suuria vaatimuksia, tärkeintä oli viedä Pyry ensimmäiselle telttaretkelle. Olipa tosiaan aika lähteä tutustumaan lähimaastojen maisemiin, eikä vain hakea elämyksiä matkojen päästä. Harvoin olemme telttailleet niin upealla paikalla. Teltan alla oli pehmeä sammalmatto ja ovesta aukeni huikeat maisemat järven kalliorannoille. Sää helli meitä, aurinkoa ja lämpöä riitti niin että vaatteita oli mukana aivan liikaa. Pelasimme vielä iltamyöhällä teltassa seiskaa ja aamulla siristelimme silmiä huikaisevan kirkkaassa valossa.

Pyry ensimmäisellä telttaretkellä

Kalliojärvi

Teltassa Pyryn unikavereina Fina ja Lisko

Viimeinen ilta Piilopirtillä, kuvattu klo 23.15.

Espooseen matkasimme taas autojunalla, sillä meistä on tullut mukavuudenhaluisia tai laiskoja. Makuuvaunussa oli tunnelmaa, eväät ja juoma maistuivat, koirat kuorsasivat alapetillä, Pyry halusi kuulla tarinoita ja lopulta vaunun tasainen keinunta vaivutti meidät uneen. Järvenpään kohdalla avasin ikkunaverhon ja enkä ollut varma halusinko palata ruuhka-Suomeen. 

Makuuvaunussa nukuttaa