 |
| Keskiyön aurinko kultaa mökkiniityn |
Kemijärven autojuna vei minut ja koirat Lappiin tänä vuonna tavallisesta aikaisemmin eli jo 14.6. Suunnitteilla oli Piilopirtin 50-vuotisjuhlat juhannuksena poikien perheiden kanssa ja halusin olla paikalla jo hieman aikaisemmin. Tällä kertaa junamatka sujui aikataulussa ilman kommelluksia ja kipusimme Kemijärven asemalaiturille viileänä ja sateisena aamuna. Pienten hankintojen jälkeen jatkoin Räisälään ja jo ajaessani näin, että täällä on satanut todella runsaasti. Mökkitie oli pehmennyt perunapelloksi ja nipin napin sain auton ajettua pihaan. Hyttyset ottivat meidät iloisina vastaan, kun tiedossa oli lisääntymiselle niin tärkeää ihmisverta. Mökki oli täydellisen siisti Inkerin jäljiltä, ei roskan roskaa, sohvatyynyt ja matot oikaistuina ja keittiö kiiltävänä. Eipä kauaa kestänyt kun onnistuin taas aikaansaamaan kodikkaan sotkun.
Mökkirauha rikkoontui positiivisella tavalla kun perhekuntia alkoi saapua. Mika ja Sirkku tulivat junalla, Risto ja Sari autoilivat Jäppilästä ja Jukan perhe saapui seuraavana päivänä autojunalla Olimme vuokranneet läheisen Tölliniemen talosta yöpymistilaa sillä kaikki eivät mahtuneet Piilopirttiin. Yhdentoista henkilön lisäksi mökkiympäristössä kirmaili kuusi koiraa. Juhannusruokien hankinnasta tehtiin yhteinen verkkotilaus Kuusamon Prismaan ja kun olin syöttänyt kaikki tarvikkeet, listalla oli 90 tuotetta. Riston tilavaan autoon mahtuivat kaikki laatikot ja nyt kun juhlat ovat ohi ja väki lähtenyt, ruokavarastot ovat melkein tyhjiä.
 |
| Ruokaa juhannuväelle |
Juhannusaattona sää selkeni iltaa kohden ja juhla sai aurinkoiset puitteet. Vietimme yötöntä yötä auringon paistaessa pihalle vielä puolen yön jälkeen. Vieraitakin oli kutsuttu ja kesäkeittiössä tarjoilimme grilliherkkuja, muurinpohjalettuja ja kunkin makuun sopivia juomia.
 |
Kokko sytyttetty klo 22
|
Kun tiistaina viimeinen auto lähti pihasta, jäin tyytyväisenä nauttimaan taas hiljaisuudesta. Ruokapöydän ääressä on kannettava avoinna ja naputtelen hiljaiseen tahtiin juttujani. Välillä unohdun vain tuijottamaan maisemaa, joka vaihtuu sään antaessa sille erilaisia värityksiä. Aamulenkit Islan ja Kaylan kanssa ovat pidentyneet, ja tänään poiketessani tieltä metsäpolulle molemmat säntäsivät poron perään. Olen opettanut koirille pillikutsun ja Isla tulikin pian takaisin. Kayla viipyi ajoretkellä puolisen tuntia ja ehdin jo hieman säikähtää. Vaikka sillä on nimikyltti pannassa, alueella ei ole muuta asutusta eikä kukaan voisi ilmoittaa löytökoirasta. Yht'äkkiä se juoksi polulla luokseni ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Juuri nyt tätä kirjoittaessani kaksi poroa juoksee mökin ohi ja sohvalla koirat pomppaavat ikkunaan haukkumaan. Ovi pysyy kyllä kiinni hetken aikaa niin että porot saavat edetä kauemmaksi.
Sunnuntaina vien Kaylan näytille Rovaniemen koiranäyttelyyn. Harjoittelu on jäänyt vähälle ja hyttyseen puremat päässä näkyvät ikävästi. Otetaan reissu rennosti ja viihtyisästi.
Kaksi viikkoa vielä mökkielämää ja siinä ajassa pitäisi myös kunnostaa nurkkia, siivota kaappeja ja tehdä hankintoja. Vuokraustoimintaa on taas tiedossa ja ensimmäiset vieraat tulevat jo heinäkuun lopulla.
 |
| Missä porot? |
 |
| Aurinko on piiloutunut mutta maisema silti kaunis |
