Sadetta ja aurinkoa

Mielentilani on kuluneella viikolla vaihdellut kuin kevätsää. Ajoittain kyyneleitä on virrannut tulvaksi asti, mutta sitten taas ”aurinko armas kuivas satehen”.  Maanantaina Ginan Milli-pentu siirtyi koirien taivaaseen ja jätti suuren aukon omistajien elämään. Olen surrut raskaasti sekä oman kasvatin että omistajien rakkaan lemmikin menetystä. Olen ollut ehkä epätavallisen onnekas, kun runsaan parinkymmenen kasvattajavuoteni kaikki pennut ovat olleet terveitä. Sain kokea nyt raskaimman kautta, että vaikka kuinka tekee parhaansa etsiessään kasvatustyössä terveitä linjoja, ei ihminen voi kuitenkaan mahda mitään luonnon oikuttelulle. Millin  ns. lasten taudit osoittautuivat oireeksi vakavasta ja hyvin harvinaisesta aineenvaihdunnan sairaudesta. Milli sai yliopistollisessa eläinsairaalassa parhaan mahdollisen hoidon ja hetken näytti siltä, kuin sairaus olisi hallittavissa. Kun hoidot eivät enää tehonneet, ymmärsimme kyllä, että nukuttaminen oli sille ainoa ja paras ratkaisu. Milli taisteli urheasti loppuun asti ja elää aina muistoissamme iloisena ja reippaana staffityttönä. 

Milli 14.6.2012 - 23.4.2013

 

Päivänpaistetta viikolle on tuonut tieto, että Millin omistajat ovat saamassa uuden staffipennun, jonka pitäisi syntyä jo parin viikon kuluttua. Toivon sydämestäni, että synnytys sujuu hyvin ja he saavat hakea terveen pennun kotiin kesäloman kynnyksellä. Puhelimeen on tulvinut pentukuvia Jukan perheeltä Turusta, minne Voitto-parson muutti eilen. Poika on kotiutunut hyvin ja koko perhe taitaa ryömiä polvillaan pienen hurmurin edessä. Suurperheen koiralaumassa on nyt neljä staffityttöä ja yksi parsonpoika. Odotamme innokkaina Voiton tapaamista.

 

Voitto

Anna ja Voitto

Nautitaan keväästä, joka vihdoin herättelee luontoa elämään. Iloitaan jokaisesta päivästä ja eletään tässä ja nyt, sillä koskaan emme tiedä mitä puun takaa voi tulla eteen. Sitten kun -elämää ei ehkä tulekaan. 

Tällaisista asioista keskustelimme erään kollegan kanssa tavatessamme joulukuussa. Pari päivää sitten kuulin, että hänen vaimollaan oli ensimmäisenä eläkepäivänä todettu pitkälle levinnyt syöpä. Mitään ei ole tehtävissä, vain kivunlievitys on lääkityksenä.

Auringon lämpö herättelee valitettavasti myös käärmeet ja punkit. Pari päivää sitten lenkkipolulla kyy jo sulatteli talvikohmeloa auringon lämmössä.

Touhuilua ja toimintaa

Jotta osaisi arvostaa pirteää ja hyvää oloa, pitää näköjään ensin sairastaa kunnon flunssa jälkitauteineen. Kolmen viikon surkeilu hellitti lopulta särkylääkkeiden ja antibioottien ansiosta ja alkuviikosta huomasin, ettei paperinenäliinoille enää ollut tarvetta. Lähdin viikkojen tauon jälkeen kuntosalille, treenasin Finan kanssa täysin palkein ja nyt viikonloppuna juoksin viisi agilitykisaa, ja henki kulkee sekä jalat pelaavat.

Eilen kisasin Finan kanssa ja ensimmäinen rata tuotti onnistuneen 0-tuloksen ja 6. sijan. Seuraavasta kisasta uskalsin jo toivoa toista 0-suoritusta, jotta SM-kisoihin tuplanollan pääsykriteeri täyttyisi. En voi kuin syyttää itseäni huolimattomasta ohjauksesta, kun Fina ohitti yhden hypyn ja niin suorituksemme hylättiin. Kolmas rata olikin niin vaativa, että tuloksia tuli vain muutamalta koirakolta. Varmaan nytkin hylkäyksen syy oli huonossa ohjauksessa, mutta kyllä Fina sujahti niin nopeasti väärään putkeen, ettei siinä ehtinyt kuin silmäänsä räpäyttää. Tänään vein sitten Ginan lähes viiden kuukauden tauon jälkeen kisaamaan ja hylätyistä radoista huolimatta teimme hienoja ratoja. Gina toimi kuin ajatus ja jos ei olisi tiennyt radan oikeaa estejärjestystä, olisi voinut kuvitella että se teki täydellisen suorituksen. Ensimmäisellä radalla se tuli pujottelusta ulos yhtä väliä liian aikaisin ja toisella radalla hyppäsi ylimääräisen hypyn, mutta jatkoimme suoritusta maaliin asti täysillä. Kun seuran oma kenttä saadaan käyttöön, yritän viedä Ginaa hieman useammin treenaamaan. Kerran puolessa vuodessa on liian vähän. Tässä yksi Finan radoista:

http://youtu.be/lVtq66xcYko 

Viime viikonloppuna Tammitie 1:n toimintakeskuksessa oli vilskettä. Riston pojat ja Gina muuttivat meille vanhempien ulkomaan matkan ajaksi ja Jukan lapset olivat viikonloppukylässä. Viisi lasta ja neljä koiraa piti huolen siitä, ettei hiljaista hetkeä ollut. Hienosti serkukset viihtyivät keskenään ikäeroista huolimatta. Ohjelmaksi riittivät aivan tavalliset asiat: käytiin pulkkamäessä, pelattiin seiskaa, vuokrattiin DVD ja paistettiin köyhiä ritareita. Gina otti vierailusta kaiken irti. Ensimmäisen vuorokauden aikana se ei edes malttanut nukkua, mutta tajusi pian, että leikki voi jatkua seuraavana päivänä. Fina jäi kolmanneksi pyöräksi, kun Gina ja Hedy peuhasivat. Mutta äiti ja tytär myös ottivat yhteen, kun suosikkilelusta tuli kiistaa ja pari kertaa jouduin oikein irrottamaan ne toisistaan. Tosissaan ne eivät kuitenkaan tapelleet, mitä nyt nokittelivat hampaat irvessä ja rumasti äännellen.

Metsälenkillä Annan ja koirien kanssa

 

Neljä koiraa ja yksi keppi