Joulun valmistelua

Joululeipomisiin kuuluu vanhaa ja uutta, perittyä ja matkamuistoja sekä jotain uutta. Kaivan esiin Kodin keittotaidon ja valmistan kodin perintönä brysselinleipiä ja kanelimuroleipiä sekä pipareita. Piparkakku talo on oikeastaan vanha kirkko, jonka mallin olen ottanut talteen jostain ruotsalaisesta lehdestä.  Kona Inn Bananabread on muisto USA:n ajoilta ja saaristolaisleipä ihan vaan Hesarin ruokasivuilta. Osan leivonnaisista annan joululahjaksi. ” Leipomisapuna” minulla on ollut Hedy, joka laulaa jalkojen ääressä kuin kanarialintu. Oikeastaan se kerjää kaikkea mahdollista keittiössä, kunhan vaan kuulee rapistelua ja kaapimista. Kaikki koirat saivat maistiaiseksi viimeiset rippeet piparitaikinaa ja myös taikinakulhon nuoleminen kuuluu ohjelmaan. Eevin kuulossa ei ole mitään vikaa, silloin kun kutsu nuolemaan käy. Tosin Kenwoodin kulhoon ei mahdu kuin kaksi nuolevaa kuonoa kerralla, mutta ihmeen sävyisästi koirat vuorottelevat.

Lahjojen pakkauksessa Hedy on myös nopea apulainen. Kun hetkeksi jätin lattialle Ginan emännälle tarkoitetun kynttelikön, se ehti jo silputa pakkauksen kulmaa. Onneksi vastaanottaja ymmärtää tälläisen kauneusvirheen päälle. Lahjapapereiden rullat se nappaa vikkelästi ja juoksee jyrsimään niitä meiltä huomaamattomaan paikkaan. Pohdin jo miten jouluilta sujuu eli miten suojaudumme tältä salamasilppurilta. Ehkä ohjelmaa on niin paljon, että Hedyn huomio kiinnittyy muualle kuin papereiden silppuamiseen. Vietämme nimittäin aaton Ginan perheen luona, jolloin kuuden aikuisen ja viiden lapsen lisäksi joukossa hyörii neljä staffia.

Metsurit taas töissä, Hedy aputyttönä

Hienoa että meillä on vaihteeksi valkoinen joulu ja saamme nauttia lumileikeistä ja talviurheilusta. Toivotan kaikille lukijoille oikein hauskaa ja rentoa joulujuhlaa!

Oheisesta linkistä pääset katsomaan miten hauskaa meillä on.

http://www.jibjab.com/view/LqQkGb2zQ_SXe90TLPPVAg

Puoli vuotta

Hedy 6 kk

On Hedyssä ja Finassa jotain samaa näköä. Anova ilme johtuu siitä, että kuvaajalla on kalkkunaleikettä hyppysissän.

Päikkärit isomummun kanssa

Hedy taisi pitää nimitystä Kakkakone niin pahana, että se rupesi viime blogin julkaisun jälkeen hoitamaan isojen koirien tapaan asioimisen ulkotiloissa. Satunnaisia vahinkoja vielä tapahtuu, mutta melkein voisi sanoa, että se on nyt sisäsiisti. Tarkkana pitää kuitenkin olla ja ymmärtää pienistä viesteistä, että se pyytää ulos. Tilastojen mukaan koira oppii sisäsiistiksi kuuden kuukauden iässä ja eilen tuo rajapyykki siis saavutettiin.

Puolivuotispäivän kunniaksi on tyttö mitattu ja kuvattu. Nyt se on Finan korkuinen eli 37 cm, eikä saisi enää kasvaa ylöspäin. Sen sijaan leveyttä saisi tulla lisää, sillä se painaa vain 12,8 kiloa ja näyttää olevan vain yhtä jalkaa. Hampaat ovat komean valkoiset, mutta toinen kulmuri taitaa jäädä hieman liian sisään. Jos se vain kasvaisi millin verran ulos, se osuisi oikeaan väliin. Odotellaan ja toivotaan vielä kulmurin oikenemista. Hedyn puruhalut ovat kovat ja hampaiden jälki tuhoisaa. Tuolille jätetyt vaatteet ovat helppoja saaliita, samoin naulakon kenkätelineen kengät. Pitäisi siis aina laittaa vaatteet paikoilleen kaappeihin ja naulakon ovi kiinni. Eilen hain suutarista mokkanilkkurit, joiden korot Hedy oli kuorinut. Suutarilla oli oiva keino ehostamiseen eli hän poisti nahkapinnan kokonaan ja maalasi alla olevan muovipinnan mustaksi nahkaa jäljitellen. Siistiltä näyttää. Ostin myös mokanpuhdistusainetta, millä yritän saada nilkkureiden pinnasta Hedyn kuolajäljet poistettua. Voi meidän touhukasta Hedyä!  Se pitää myös emännän touhukkaana ja laittaa sen noukkimaan lattialta paperisilppua ja täytevanua, juoksuttamaan kenkiä suutariin ja oikomaan mattoja.

Viime sunnuntaina sukuloimme Tikkurilassa ja otimme Hedyn mukaan tutustumaan perheen salukipoikiin, neljävuotiaaseen Romeoon ja vuoden ikäiseen Indyyn. Kun Hedyllä ei ollut vanhempien koirien muodostamaa turvajoukkoa, se oli aluksi melko hädissään. Romeo jätti sen rauhaan, kun huomasi ettei yhteistyöstä tule mitään. Indy sen sijaan yritti parhaansa hurmatakseen staffineidon. Hedy linnoittautui meidän kainaloomme sohvalle, mutta se ei estänyt Indyn lähentelyjä. Parin tunnin vierailun lopuksi Hedy oli jo hieman sulanut ja mutta varmaan toiset pari tuntia olisi tarvittu, että se olisi uskaltautunut lattialle leikkimään. Jos staffit ovat vilkkaita ja hyppiviä, salukit vievät voiton ulottuvuudessaan. Glögilaseista piti pitää tiukasti kiinni, eikä joulutorttua saanut hetkeksikään unohtaa sohvapöydälle.

Uljas Indy tuijottaa Hedyä
 

 

 

Kakkakone

Hedy syö melko hyvin, mutta epäilen että ravinnosta suurin osa ei ehdi ollenkaan imeytyä. Sen suoli toimii niin ahkerasti, että sisään menevän ravinnon ja ulostulevan jätöksen välillä on epäsuhta. Tänä aamuna vahtasin, että se varmasti kyykistyi asioilleen pihan nurkalla ja myös sai jotain aikaiseksi. Puolen tunnin kuluttua alakerrasta löytyi lämmin kasa ja vielä tunnin kuluttua toinen. Siinä välissä Hedy oli syönyt puolikkaan kipollisen ruokaa. Eräänä päivänä laskin, että puoleen päivään mennessä se oli tehnyt kuusi läjää, joista pari aamulenkillä, pari pihalle ja pari alakertaan.  Lätäkköjä sisältä löytyy enää harvoin, mutta nämä kakkakasat saavat isäntäväen nenät nirpalle ja hermot kireälle. Hedy sentään käyttää alakerran pesuhuonetta käymälänään, niin ettei meidän tarvitse joka askeleella pelätä astuvamme kakkaläjään. Sisäsiistiksi oppiminen varmaan viivästyy, nyt kun pihalla on korkeat kinokset, eikä Hedy tahdo millään löytää sopivaa paikkaa asioilleen.

Hedyn kulmurit kasvavat ja samalla kasvattajan huoli kasvaa. Vasen kulmuri työntyy kyllä oikeaan paikkaan, mutta oikea kääntyy huolestuttavasti taakse niin, ettei se löydä paikkaansa oikeassa välissä. Hedy on jo alkanut väistellä lähentelyäni, kun se pelkää että sujautan taas kuminauhalenkin sen kulmuriin. Usko vetämisen tehoon alkaa hiipua, mutta aion kiskoa kulmuria vielä niin kauan kun se on kasvussa. Jos se jää sisään ja työntyy ikeneen, ei auta muu kuin kääntyä koirahammaslääkärin puoleen. Yleensä tällaisessa tapauksessa kulmurin kärki katkaistaan ja hammas juurihoidetaan, ja omistajan lompakko laihtuu melkoisesti. 

Näin hienosti Hedy antaa vetää kulmuria - Fina osallistuu vieressä

Viime kerralla kirjoitin pentujen murrosiän lähestymisestä, mutta nyt huomaan että ainakin meillä se on jo saapunut. Viikon aikana Hedy on jyrsinyt kahden talvikenkäparin ja yhden korkkariparin korot. Tänään se jäi kotiin muiden koirien kanssa vain pariksi tunniksi, mutta sillä aikaa se oli avannut vaatekaappini oven ja kiskonut vaatteita ja kenkiä ulos. Juhlakenkien korot se oli jyrsinyt niin pahasti, ettei edes suutaria kannata konsultoida. Talvikenkien kanssa olen vielä toiveikas. Uudet hampaat tarvitsevat haasteita, mutta kyllä talossa riittäisi puruluita työstettäväksi. Kaikki emännän vaatteet ja tarvikkeet ovat paljon mielenkiintoisempia. Makuualustalta keräilen omia vaatteitani, jotka se kiskonut tuolin karmilta. Ei siis pidä jättää mitään esille eikä kaappien ovia raolleen. En tiedä uskoisinko, mutta juuri eilen Sari-miniä, siis Ginan emäntä sanoi, ettei Gina ole syönyt yksiäkään kenkiä pentuikäisenä. Sarilla kyllä olisi mielenkiintoinen kokoelma jyrsittäväksi, sillä hän omistaa ainakin puolen tusinaa korkkareita.

Olisiko kosto siitä, kun vietin illan Orionin kokkareissa ja jätin Hedyn kotiin Finan ja Eevin kanssa

Kulmurit

Nykyisin Hedy antautuu hampaiden tarkastukseen oikein nätisti. Viime viikkoina uutta purukalustoa on tutkailtu lähes joka päivä, ja pikkutyttö taitaa pitää hampaiden esittelyä jo ihan rutiinitoimenpiteenä. Sen maitohampaat ovat irronneet kyllä ajallaan, mutta nyt huolestuttaa alaleuan uusien kulmureiden asento. Ne näyttävät olevan liian sisällä, mutta toivottavasti ne raivaavat tiensä oikeaan asemaan eli yläleuan 3. hampaan ja kulmurin väliin. Kaksi huolenaihetta on kuitenkin pyyhitty pois, kun sain tietää, että Inton ja Urhon miehiset vehkeet ovat laskeutuneet pusseihinsa. Kaikenlaisia huolia kasvattajalle vielä tässäkin vaiheessa kerääntyy, mutta tärkeintä on, että pennut kasvavat ja kehittyvät terveinä niin luonteen kuin rakenteen puolesta. Pentue on nyt viiden kuukauden ikäinen eli lapsuusiän loppuvaiheilla. Nyt kannattaa käyttää hyväksi pennun valtava oppimishalu, sillä se on valmis tekemään melkein mitä vain se uskoo omistajan haluavan. Murrosikä voi tosin tuoda taantumusta, mutta nuorena opitut asiat muhivat kuitenkin pennun päässä ja putkahtavat esiin myrskyn laannuttua. Myönnän olevan hieman saamaton Hedyn yksilöopetuksessa, se kun seuraa joustavasti lauman mukana ja näyttää oppivan perusasiat Eeviä ja Finaa matkimalla. Tiedän, että pitäisi lähteä sen kanssa yksin kävelylle ja keskittyä hallittuun remmikävelyyn ja reagointiin vastaantulijoiden suhteen.

Tänä aamuna olimme taas agilitytreeneissä Evan ja cockereiden kanssa. Aluksi aikuiset koirat harjoittelivat vuorollaan ja lopuksi Hedy ja Enya saivat harjoitella muutaman esteen sarjoja: putki, rengas ja hyppyjä. Hyppyrimat on korvattu eristysputken puolikkailla. Enyaa on helppo motivoida, sillä se tekee melkein mitä vain lelupalkinnon avulla. Hedyä jännittää sen verran, että lelu ei kelpaa palkinnoksi. Yritän kuitenkin motivoida sitä lelulla, sillä pitkän päälle namipalkinto häiritsee keskittymistä. On mielenkiintoista nähdä, että cockeri on paljon rohkeampi ja ennakkoluulottomampi kuin staffi ainakin treenin alkuvaiheissa.

Alkuviikolla kutsuin Urho-veljen leikkimään Hedyn kanssa. Vaikka sisarukset eivät ole kuukausiin tavanneet, leikki sujui mainiosti heti alkumetreiltä. Kun sää oli kuiva, takapihalla oli mukava painia ja juosta. Kahden staffin leikki oli tasavertaista, kun kummallakin oli samantapaiset otteet. Kun kumpikaan ei yrittänyt pomotella, ei myöskään tarvittu erotuomaria leikin kiihtyessä. 

Hedy 5 kk

Kuulon pitäisi näillä korvilla pelata

Lauma koossa

Viime perjantaina illansuussa kokosimme laumaamme yli kahden viikon erossa olon jälkeen. Hedy ja Fina olivat kyllä olleet matkan aikana kotona Lea dogsitterin hoivissa. Eevi haettiin kotiin Riston perheen luota, missä se oli ollut Ginan kaverina. Vaikka tiesin koirien olevan hyvässä hoidossa, silti odotin matkan varrella kärsimättömänä terveisiä. Tuntui ihmeen hyvältä kuulla, että Eevi oli reipas ja melkein ylittänyt itsensä. Jäppilässä se oli ollut pitkällä metsälenkillä ja kirmannut Ginan kanssa mättäillä ja varvikoissa. Eevin 13-vuotispäivä osui hoitoajalle, ja pojat olivat järjestäneet kunnon kemut. Eevi oli ahminut maksalaatikkokakkua ja kokonaisia nakkeja, ja Gina oli saanut vain rippeet. Ihme, ettei Eevin vatsa ollut mennyt kuralle. Lea lähetti viestin, että hauvelit käyttäytyvät hyvin eikä ongelmia ole.

Jälkeenpäin kuulin kyllä, että Hedy oli pissaillut sisään, jyrsinyt seinänkulmaa ja kenkiä, mutta sellaista oli nelikuiselta pennulta odotettavissa. Etuhampaat ovat jo vaihtuneet, mutta kulmurit ovat vielä tulollaan ja siksi kai hampaita pitää kokeilla yhteen sun toiseen kohteeseen. Hedyn erikoisharrastus on paperien ja pahvien repiminen, eikä kukaan aikaisemmista pennuistamme ole ollut tällainen silppuri. Vaikka yritän kerätä paperiroskia sen jäljiltä, lattialla lojuu silppua kasoittain. Parissa viikossa Hedystä on tullut vasikka, jalat ovat vartaloon suhteutettuna korkeat ja korvat sojottavat ulos kapoisesta päästä.  Kunhan korkeuskasvu päättyy, toivon että luuston päälle kasvaa muhkeat lihakset, jotka antavat Hedylle staffin muodon.

Matkalaukut on purettu, vaatteet pesty, mutta vielä ei arkielämä ole oikein asettunut tuttuun uomaansa. Pitäisi purkaa matkan aikana kerätty materiaali, kirjoittaa tarinat, lajitella valokuvat sekä editoida videot. Mukavaa työtä se kyllä on, mutta aikaa viepää muiden askareiden lomassa. Ehkä ilahdutamme perheenjäseniä dvd:llä, mihin on koottu Nepalin vaelluksemme kohokohdat.

Nepalin matka oli huimaavan rankka kokemus, joka muutti ratkaisevasti maailmankuvaani. Himalajan lumihuiput, trooppiset laaksot ja kauniit kylät olivat kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Vaikka elämä on köyhää ja monin tavoin puutteellista, se ei näytä kurjalta. Ystävälliset ihmiset saivat jäyhän suomalaisenkin hymyilemään. Monet meille niin itsestään selvät asiat, kuten esim. koulutus tai sosiaalituet, ovat nepalilaiselle kaukaisia ja tavoittamattomia.

Pienkoneella lennettiin Annapurnan juurelle

Kagbenin kylä 2800 m, mistä aloitettiin nousu Muktinathiin

Muktinathin, 3800 m, omenatarhoja

Huima riippusilta keinutti

Pyhiinvaeltajat Intiasta matkalla Muktinathiin

Auringon nousu Annanpurnan huipulla

Laaksossa trooppiset olosuhteet

Pieni koululainen ihmettelee 100 rupian seteliä

Ekat treenit

 Gina käväisi viikolla yökylässä ja läkähdytti niin koiralauman kuin isäntäväen. Tuntui kuin se olisi yrittänyt nauttia jokaisesta sekunnista tietäen että kohta taas joutuu kotiin ilman koirakavereita. Sen leikit Hedyn kanssa olivat huimasti villimmät kuin Finan ja kyllä Hedystäkin löytyi aivan uusi vaihde. Pihalla juostiin kahdeksikkoa, sisällä peuhattiin matot rutulle ja sängynpeitot kasaan. Välillä heittäydyttiin sammakkoasentoon huilaamaan, mutta hiljaisuutta ei kauaa kestänyt. Ulkoilu neljän kanssa oli hurjaa riekkumista, jopa Eevi villiintyi nuorten menosta. Jos metsässä olisi samaan aikaan liikkunut muita ihmisiä, he olisivat varmaan paenneet räyhäysäänet kuultuaan. Kesken yöunienkin piti yrittää leikkiä, mutta silloin annoin tiukan komennon asettua takaisin petiin unille. Kun Gina palasi kotiin, ihmiset hengähtivät helpotuksesta ja Hedy otti takaisin väliin jääneet päiväunet.

Muutaman kerran olen osunut paikalle, kun Eevi on esittänyt Hedylle varovaisen leikkiin kutsun. Leikistä ei kuitenkaan tule mitään, jos Fina huomaa aikeet. Se menee väliin ja kertoo, että Hedy on vain sen leikkikaveri. Kolmas pyörä ei mahdu leikkiin niin ihmislasten kuin koiralastenkaan parissa. Lauantaina näin taas pihalla, miten Eevi aloitteli leikkiä Hedyn kanssa ja telkesin heti Finan sisään. Hieman kömpelösti vanhuksen tassu nousi ja etuosa taipui maahan, mutta elkeet olivat selkeät. Ehdin nipin napin hakemaan kameran ja ikuistamaan leikin loppuvaiheita. Viikon päästä Eevi täyttää 13 ja tiedän, että vanhan koiran leikkituokiot ovat jo harvassa.

Hedy on aloittanut jo agilitytreenit pentukaverinsa cockeri Enyan kanssa. Tuttavani cockeri sai pennut pari viikkoa myöhemmin kuin Gina ja heti kun ikää oli tarpeeksi, pennut saivat tutustua toisiinsa. Treeneissä harjoiteltiin lelun tai namin perään juoksemista maassa olevien puomien yli. Toinen harjoitus oli suoran putken läpi juokseminen ja kolmas hyppyesteen kiertäminen. Tällaiset harjoitukset ovat pennulle hyödyllisiä keskittymisen opetteluun, vaikkei aikoisikaan ryhtyä harrastamaan agilityä. Lopuksi sitten sekä aikuiset koirat että pennut pääsivät irrottelemaan kentän viereisellä alueella ja sitä voisi sanoa sosiaalistumisoppitunniksi. Evan neljä aikuista cockeria, Enya-pentu, Gina ja Hedy kirmasivat kaikessa sovussa ja käyttäytyivät mallikkaasti. Tässä linkkejä Hedyn treeneihin.



Sunnuntaina sain iloisia uutisia Tuuloksen näyttelykehän ääreltä. Finan poika Heka (of Greenline Heartbreaker)palkittiin rotunsa parhaana ja pääsi mittelemään jopa näyttelyn parhaan koiran paikasta. Se palkinto meni kuitenkin bullterrierille. Hurjasti onnea Heka ja perhe!

Helliä leikkejä

Hedy on päässyt mukaan keppileikkiin. Huomaa Finan suuvärkki.

 Ihmettelin Eevin ja Hedyn hellyydenpurkausta, kun näin niiden nuolevan Finan kylkeä ja selkää. Hieman myöhemmin nenääni kantautui pistävän äklö haju, joka leijui Finan perässä. Se oli aamulenkillä hajustanut itsensä jossain Hannusmetsän notkelmassa ja nyt sen kylkikarvat sojottivat tönkköinä jostain mönjästä. Saman se sai komennuksen pesuhuoneeseen suihkuun, mutta vaikka turkki on hierottu shampoolla ja hoitoaineella, haju leijailee ilmassa edelleen.

Nyt kun Hedy on saanut vahvistusrokotuksen se saa vapaasti kulkea isojen koirien kanssa lenkillä ja koiratapahtumissa. Metsässä se on jo kovin itsenäinen ja juoksentelee omilla reiteillään syöden mustikoita ja jyrsien keppejä. Vielä toistaiseksi se tulee hienosti kutsusta luokse, mutta varmaan suurelta osin namipalkinnon toivossa. Hihnassa kulkiessaan se on alkanut vetää, ja nyt täytyy pikaisesti aloittaa seuraamisharjoitukset. Kotona elämä sujuu myös hyvin, päivä- ja yörytmi on selkeä, eikä lätäkköjä ilmaannu lattialle yön aikana. Sisäsiisteys on vaihtelevaa, pääosin se tekee asiansa ulos, mutta sieltä täältä sisätiloista löytyy vielä pieniä lätäköitä. Onneksi sillä on määrätyt paikat liruttelulle, joten yritän levitellä imeytysalustoja niihin kohtiin. Hedyn maailma on laajentunut myös ylöspäin, ja se taitaa olla aikamoinen gasellin äiti-Ginan tapaan. Matalilta pöydiltä ei mikään ole enää turvassa ja pääsee se tuolin avulla korkeillekin pöydille.

Eilen meillä oli sisarustapaaminen vahvistusrokotuksen merkeissä. Paikalle pääsivät kaikki muut paitsi Ismo Tampereelta. Kovasti kaikki pennut ovat kasvaneet ja painoerot ovat tasaantuneet. Kun neljä pentua paini pihalla, oli melkein vaikea erottaa kuka on kukin. Leikin tiimellyksessä otettiin mittaa kaverista ja erotuomaria tarvittiin useaan kertaan. Sitten taas juostiin ja leikittiin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen pitänyt Hedyä melko vilkkaana, mutta pikku-Milli taitaakin olla joukon vauhdikkain pentu.  Meillä Hedy saa purettua energiaa Finan ja Eevin kanssa peuhatessaan, joten taidamme päästä hieman helpommalla kuin yhden pennun perheet.

On ollut rankat paperihommat

Gina oli perjantaina kylässä ja silloin saivat Fina ja Eevi jäädä rannalle. Hedy ja Gina olivat kuin transsissa, ne juoksivat, painivat ja näykkivät hellästi toisiaan. Välillä levättiin sammakkoasennossa ja sitten taas jatkettiin. Hedy oli väsynyt vielä seuraavana päivänä. Sunnuntain sadepäivänä kisasin Ginan kanssa oman seuran kilpailuissa. Ensimmäisessä kisassa saimme hylkäyksen, mutta toisessa sijoituimme kolmansiksi. Puhdas rata oli hiuskarvan varassa, ts, keinun alastulon viimeistelyssä. Gina taitaa olla luonnonlahjakkuus, sillä olen harjoitellut sen kanssa vain satunnaisesti kesän aikana. Nyt innostuin ilmoittamaan sen jo kahteen seuraavan viikon kisaan, mutta täytyisi myös ehtiä treenaamaan sitä ennen.

Taas yhdessä

Perhekuva

  

The party is over! Työtuolini vieressä makaa reporankana Hedy, jonka sisarustapaaminen on täysin uuvuttanut. Tälle päivälle oli sovittu ensimmäinen rokotus ja sen tiimoilta saataisiin koko sisaruslauma kokoon. Kaikki pennut olivat oikein reippaita ja hyväkuntoisia sekä käyttäytyivät hienosti hoitopöydällä. Elias tutki silmät ja korvat, kuunteli kuunteli sydämen ja keuhkot sekä mittasi painon. Penikkatautirokote sujahti nahan alle niin kepeästi, ettei kukaan edes huomannut piikitystä.

Edellisen vuorokauden rankkasade oli tauonnut sekä aurinko tullut esiin, ja kyllä kelpasi pienten staffilasten temmeltää takapihalla. Alkuun piti hieman tutkailla tilannetta ja miettiä, voisiko siskon tai veljen kanssa leikkiä, mutta pian löytyi yhteinen sävel. Leikit yltyivät välillä niin rajuiksi painiotteluiksi, että ihmisten piti toimia erotuomareina. Olin järjestänyt hieman ohjelmaakin, mutta oli melkein mahdotonta saada villikot rauhoittumaan ja keskittymään tehtäviin. Ensiksi oli tarjolla nakinsyöntikilpailu, mutta nakinpalat katosivat sellaisella vauhdilla kaikista kupeista, ettei kameraa ehtinyt laukaista eikä nopeinta ahmijaa osattu päätellä. Toinen ohjelmanumero oli luokse tulo omistajan käskystä, mutta taisi sekin kisa jäädä ratkaisemattomaksi. Kolmanneksi oli Talent-kisa eli kukin pentu sai omistajan ohjaamana näyttää, mitä oli tähän ikään mennessä oppinut. Into osasi mennä maahan, kunhan oli useamman pyynnön jälkeen rauhoittunut kuuntelemaan emäntäänsä. Milli ja Ismo osasivat hienosti luokse tulon ja Urho osasi istua ja antaa tassun. Hedy oli harjoitellut putken läpi juoksua ja malttoi näyttää taidon muille. Ostin IKEA:sta lasten leikkiputken, ja siitä on tullut oikein mieleinen touhuväline. Eevi ja Fina pääsivät myös mukaan, vaikka aluksi pelkäsin niiden komentavan pentuja liian rajusti. Reippaat pennut osasivat käytössäännöt ja kestivät hyvin vanhojen leidien äänekkäätkin ojennukset. Varsinkin Milli ihastui Eeviin ja yritti liehitellä sitä kaikin keinoin. Eevi tosin ei ollut lahjottavissa ja istahti lopulta selin koko laumaan.

Hedyn ruusukorvat tulollaan, oikea on jo hieman noussut

Hedy on sopeutunut hyvin Espoon kotiin lähes kuukauden mökkireissun jälkeen. Täällä on paljon enemmän tilaa, mutta myös paljon enemmän vahdittavaa. Se on ehtinyt tutkia kirjahyllyä ja valinnut Jane Austenin Pride and Prejudice –kirjan maisteltavaksi. Eilen se pääsi olohuoneeseen vieraiden kanssa ja aamulla löysin lattialta revityn palan sohvan aluskangasta. Piuhaviidakko tietokonepöydän alla on houkutteleva ja pelkään pahoin, että joku päivä unohdan sulkea oven perässäni. Pissalammikoita löytyy sieltä sun täältä, mutta jos ehdin kiikuttaa sen tarpeeksi usein ulos, sisälätäkköjä on vähemmän. Pelkään, että villikkoaika on vasta tulossa ja sitä seuraa riiviöaika. Mutta Hedylle ei voi olla vihainen, on se niin suloinen ja viisaskin.