Puoli vuotta

Hedy 6 kk

On Hedyssä ja Finassa jotain samaa näköä. Anova ilme johtuu siitä, että kuvaajalla on kalkkunaleikettä hyppysissän.

Päikkärit isomummun kanssa

Hedy taisi pitää nimitystä Kakkakone niin pahana, että se rupesi viime blogin julkaisun jälkeen hoitamaan isojen koirien tapaan asioimisen ulkotiloissa. Satunnaisia vahinkoja vielä tapahtuu, mutta melkein voisi sanoa, että se on nyt sisäsiisti. Tarkkana pitää kuitenkin olla ja ymmärtää pienistä viesteistä, että se pyytää ulos. Tilastojen mukaan koira oppii sisäsiistiksi kuuden kuukauden iässä ja eilen tuo rajapyykki siis saavutettiin.

Puolivuotispäivän kunniaksi on tyttö mitattu ja kuvattu. Nyt se on Finan korkuinen eli 37 cm, eikä saisi enää kasvaa ylöspäin. Sen sijaan leveyttä saisi tulla lisää, sillä se painaa vain 12,8 kiloa ja näyttää olevan vain yhtä jalkaa. Hampaat ovat komean valkoiset, mutta toinen kulmuri taitaa jäädä hieman liian sisään. Jos se vain kasvaisi millin verran ulos, se osuisi oikeaan väliin. Odotellaan ja toivotaan vielä kulmurin oikenemista. Hedyn puruhalut ovat kovat ja hampaiden jälki tuhoisaa. Tuolille jätetyt vaatteet ovat helppoja saaliita, samoin naulakon kenkätelineen kengät. Pitäisi siis aina laittaa vaatteet paikoilleen kaappeihin ja naulakon ovi kiinni. Eilen hain suutarista mokkanilkkurit, joiden korot Hedy oli kuorinut. Suutarilla oli oiva keino ehostamiseen eli hän poisti nahkapinnan kokonaan ja maalasi alla olevan muovipinnan mustaksi nahkaa jäljitellen. Siistiltä näyttää. Ostin myös mokanpuhdistusainetta, millä yritän saada nilkkureiden pinnasta Hedyn kuolajäljet poistettua. Voi meidän touhukasta Hedyä!  Se pitää myös emännän touhukkaana ja laittaa sen noukkimaan lattialta paperisilppua ja täytevanua, juoksuttamaan kenkiä suutariin ja oikomaan mattoja.

Viime sunnuntaina sukuloimme Tikkurilassa ja otimme Hedyn mukaan tutustumaan perheen salukipoikiin, neljävuotiaaseen Romeoon ja vuoden ikäiseen Indyyn. Kun Hedyllä ei ollut vanhempien koirien muodostamaa turvajoukkoa, se oli aluksi melko hädissään. Romeo jätti sen rauhaan, kun huomasi ettei yhteistyöstä tule mitään. Indy sen sijaan yritti parhaansa hurmatakseen staffineidon. Hedy linnoittautui meidän kainaloomme sohvalle, mutta se ei estänyt Indyn lähentelyjä. Parin tunnin vierailun lopuksi Hedy oli jo hieman sulanut ja mutta varmaan toiset pari tuntia olisi tarvittu, että se olisi uskaltautunut lattialle leikkimään. Jos staffit ovat vilkkaita ja hyppiviä, salukit vievät voiton ulottuvuudessaan. Glögilaseista piti pitää tiukasti kiinni, eikä joulutorttua saanut hetkeksikään unohtaa sohvapöydälle.

Uljas Indy tuijottaa Hedyä