sunnuntaina, lokakuuta 26, 2014

Seniori

Eevin 15-vuotisjuhlissa herkuteltiin

Nuorille tarjottiin rippeet
Usein, kun mietitään koiran ihmisikää, kerrotaan koiran ikä seitsemällä. Koiran ihmisikä riippuu kuitenkin mm rodusta ja koiran koosta. Osapuilleen viiden vuoden iässä haarukka alkaa laajentua niin että pienten ja suurten koirien vastaava ikä alkaa erota toisistaan. Kun Eevi täytti viime sunnuntaina 15 vuotta, se olisi tuon vertailun mukaan ihmisiässä 83 vuotta. Jos ajattelee yli 80-kymppistä vireää ja hyväkuntoista ihmistä, voi Eevin hyvin kuvitella olevan vastaavan ikäinen. Eevi on mieleltään virkeä, mutta tietty fysiikka asettaa jo rajoituksia sen elämään. Kuulo on melko olematon, mutta näkö on tarkka ja hajuaisti terävä. Se nukkuu paljon, mutta liikkuu kohtuullisen ketterästi niin ulkona kuin sisällä. Takajaloista on voima huvennut, ja liukkaalla alustalla sen jalat saattavat pettää. Tämän estämiseksi lattioille on levitetty mattoja ja portaisiin on liimattu liukuesteet. Eevin elämässä täytyy olla rutiineja, aamutoimet täytyy hoitaa ajallaan, ruokaa pitää tarjota säännöllisesti ja ulos on lähdettävä aamuisin turhia viivyttelemättä . Iltaisin sen tulee ”katsomaan” tv:tä eikä suostu menemään makuulle, ennen kuin isäntäväki alkaa laittautua yöpuulle. Tätä kirjoittaessani se tuli työhuoneen pedille pitämään minulle seuraa. Tai ehkä se haluaa kontrolloida, mitä kirjoitan. 

Kun lähistölle on avattu koirauimala, päätin alkaa uittamaan Eeviä säännöllisesti. Vesijumppa toivottavasti vahvistaa heikkoja lihaksia ja vetreyttää jänteitä. Eevi ui varmuuden vuoksi uimaliivit päällä, mutta se teki oma-aloitteisesti pitkiä kierroksia altaassa. Uinti aivan selvästi piristi sitä, se liikkui vetreästi ja seurasi touhuiluamme. Fina pääsi mukaan uimaan eikä sitä tarvinnut kahdesti kehottaa altaan reunalla. Se syöksyi innokkaana veteen hakemaan uimaleluja eikä se olisi malttanut ollenkaan lopettaa leikkejä.


 
Eevin vesijumppa



     


Yhteiset uimaleikit
Viikonloppu aloitettiin taas kerran agilityn merkeissä. Olin ilmoittanut Finan ja Ginan Lohjan kisoihin, missä tuomarina toimi Salme Mujunen. Fina sai juosta radat A ja B, Gina radat B ja C eli yhdellä radalla itselläni oli kaksi suoritusta. Gina ei ole päässyt pitkään aikaan treenaamaan ja se kyllä näkyi. Se oli niin malttamaton, että karkasi lähdöstä ensimmäisellä radalla ja monenlaisen sähellyksen jälkeen lopulta saimme kyllä tuloksen viidellä virhepisteellä ja yliajalla. Toinen rata päätyi hylkäykseen, kun myöhästynyt ohjaus aiheutti esteen väärinpäin hyppäämisen. Finan kanssa A-radalla tuli aivan loppumetreillä hylkäys, mutta kokonaisuus oli mallikas. Toisella radalla oltiin sitten täsmällisiä ja tuloksena oli puhdas rata. Fina on saanut nyt SM-kisoihin vaadittavat seitsemän 0-tulosta, joissa yksi tupla. Hieno kisakumppani minulla, fina Fina.  SM-kisat tosin ovat vasta juhannuksen alla, joten on hyvää aika miettiä osallistumista.

sunnuntaina, lokakuuta 12, 2014

Maailman katolla


Mt.Everest perusleiri

Olen tehnyt henkilökohtaisen oman korkeusennätyksen. En suinkaan ole tehnyt sitä korkeushypyssä, vaan matkaamalla maailman korkeimman vuoren juurelle, Mt. Everestin perusleirille 5245 metrin korkeuteen. Matka alkoi Helsingistä Pekingiin, missä tutustuimme parin päivän ajan must-paikkoihin eli Kiinan muuriin ja kiellettyyn kaupunkiin. Pekingistä lensimme lähes 4000 metrin korkeudella Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan. Ensimmäiset oireet korkeasta ilmanalasta alkoivat heti saapumispäivänä, hengästytti, janotti ja päätä jomotti. Oireiden helpottamiseksi piti juoda runsaasti vettä, levätä ja syödä hiilihydraattipitoista ruokaa. Vuoristosairautta ei onneksi tullut ja jaksoimme hyvin osallistua matkaohjelmaan kuuluviin luostarivierailuihin. Kaikkein vaikuttavin käyntikohde Lhasassa oli Dalai Lamojen koti – Potalan palatsi. Sinne joutui kipuamaan satoja portaita, mutta kun muisti askeltaa rauhallisesti, vetää välillä syvään henkeä, jaksoi kuunnella innokkaan oppaan selostuksia eri Buddhista. Saimme jonkinlaisen käsityksen buddhalaisuudesta, opimme jopa erottamaan käsien asennon perusteella esimerkiksi mikä patsas esittää pitkäikäisyyden Buddhaa ja mikä suojelus-Buddhaa. Oma nähtävyytensä oli tiibetiläisten palvomisrituaalien seuraaminen. Ihmiset mutisivat mantrojaan, kaatoivat termoksistaan sulaa jakin voita alttarin kynttelikköön sekä tuikkasivat seteleitä sinne sun tänne. Erikokoisia seteleitä oli kulhoissa, lattioilla, seinien raoissa ja vaikka missä. Lahjoituksilla tiibetiläiset haluavat kertoa, miten tärkeä uskonto heille on ja miten he haluavat osallistua temppelien kunnostukseen.  

Paikallinen oppaamme oli kovin innokas esittelemään meille luostarien maailmaa ja buddhalaisuutta. Lhasassa kuuntelimme innokkaina Drepung-, Potala- ja Jonghang- luostareiden vaiheita ja tuijotimme Buddha-patsaita. Lähes jokaiselle päivälle oli varattu vähintään yksi luostarikäynti, mutta lopulta kaiken tiedon omaksuminen meni yli ymmärryskyvyn. Vaihtoehtoisesti olisi ollut kiinnostavaa tutustua myös tiibetiläiseen elämänmenoon, ihmisiin ja tapoihin. Matkatessamme Tiibetin ylängöllä ohitimme isoja ja pieniä kyliä, laajoja viljelyksiä, mutta vain kaukaa näimme ihmisiä työskentelemässä pelloilla. Matka jatkui yhä ylemmäksi vuoristoon ja maisemat sen kuin komistuivat. Kohokohta oli tietenkin käynti Mt. Everestin perusleirissä. Sää oli pilvipoutainen ja vuoren huippu näyttäytyi ajoittain koko komeudessaan. Tuntui epätodelliselta kivuta viimeiset metrit perusleiriin ja kuvitella, miten vuorikiipeilijät valmistautuvat sieltä käsin huiputtamaan maailman korkeimman vuoren. Oppaamme, reilut 30-kymppinen Anne-Mari oli valloittanut Mt.Everestille neljä vuotta aikaisemmin ja kuuntelimme innokkaina hänen kertomuksiaan kiipeämisestään.

Himalajan ylitettyämme aloimme laskeutua Nepalin puolelle. Siellä odotti toisenlainen seikkailu, nimittäin maanvyöryn rikkoma tie ja maastoesteet. Pahimmalla kohdalla jouduimme jättämään auton ja kävelemään n. viisi kilometriä vyöryneiden maamassojen yli. Siinä kun me tasapainoilimme kivien ja soraharjanteiden yli, kantajat kantoivat yli 20 kiloa painavia laukkujamme melkein juoksujalkaa.

Kaikkien hienojen kokemusten ja hotelleissa nukuttujen öiden jälkeen koti tuntui taas maailman parhaalta paikalta. Vaikka sängyssä on taas ahdasta kolmen staffin vallatessa parhaat paikat, uni maistuu makealta. Lumihuippuisen Himalajan jälkeen syksyn ruskamaisema on kaunis ja rauhoittava. Samoin riisi- ja nuudelipitoisten aterioiden jälkeen kunnon suomalainen kotiruoka on gourmeeta. 

Potala - Dalai Lamojen palatsi Lhasassa

Jognhang-temppelin palvomismenoja
Yamrok Tso -pyhä järvi lähes 5000 m korkeudella


Pang La sola 5120 m

Tiibetinmastiffi

Everestin perusleirissä koira makoilee jakin lantakasassa

Drepung-luostarin koirat