|
Mt.Everest perusleiri |
|
Olen tehnyt henkilökohtaisen oman korkeusennätyksen. En
suinkaan ole tehnyt sitä korkeushypyssä, vaan matkaamalla maailman korkeimman
vuoren juurelle, Mt. Everestin perusleirille 5245 metrin korkeuteen. Matka alkoi
Helsingistä Pekingiin, missä tutustuimme parin päivän ajan must-paikkoihin eli
Kiinan muuriin ja kiellettyyn kaupunkiin. Pekingistä lensimme lähes 4000 metrin
korkeudella Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan. Ensimmäiset oireet korkeasta
ilmanalasta alkoivat heti saapumispäivänä, hengästytti, janotti ja päätä
jomotti. Oireiden helpottamiseksi piti juoda runsaasti vettä, levätä ja syödä
hiilihydraattipitoista ruokaa. Vuoristosairautta ei onneksi tullut ja jaksoimme
hyvin osallistua matkaohjelmaan kuuluviin luostarivierailuihin. Kaikkein
vaikuttavin käyntikohde Lhasassa oli Dalai Lamojen koti – Potalan palatsi.
Sinne joutui kipuamaan satoja portaita, mutta kun muisti askeltaa
rauhallisesti, vetää välillä syvään henkeä, jaksoi kuunnella innokkaan oppaan
selostuksia eri Buddhista. Saimme jonkinlaisen käsityksen buddhalaisuudesta,
opimme jopa erottamaan käsien asennon perusteella esimerkiksi mikä patsas
esittää pitkäikäisyyden Buddhaa ja mikä suojelus-Buddhaa. Oma nähtävyytensä oli
tiibetiläisten palvomisrituaalien seuraaminen. Ihmiset mutisivat mantrojaan, kaatoivat
termoksistaan sulaa jakin voita alttarin kynttelikköön sekä tuikkasivat
seteleitä sinne sun tänne. Erikokoisia seteleitä oli kulhoissa, lattioilla, seinien
raoissa ja vaikka missä. Lahjoituksilla tiibetiläiset haluavat kertoa, miten
tärkeä uskonto heille on ja miten he haluavat osallistua temppelien
kunnostukseen.
Paikallinen oppaamme oli kovin innokas esittelemään meille luostarien
maailmaa ja buddhalaisuutta. Lhasassa kuuntelimme innokkaina Drepung-, Potala-
ja Jonghang- luostareiden vaiheita ja tuijotimme Buddha-patsaita. Lähes
jokaiselle päivälle oli varattu vähintään yksi luostarikäynti, mutta lopulta kaiken
tiedon omaksuminen meni yli ymmärryskyvyn. Vaihtoehtoisesti olisi ollut
kiinnostavaa tutustua myös tiibetiläiseen elämänmenoon, ihmisiin ja tapoihin. Matkatessamme
Tiibetin ylängöllä ohitimme isoja ja pieniä kyliä, laajoja viljelyksiä, mutta
vain kaukaa näimme ihmisiä työskentelemässä pelloilla. Matka jatkui yhä
ylemmäksi vuoristoon ja maisemat sen kuin komistuivat. Kohokohta oli tietenkin
käynti Mt. Everestin perusleirissä. Sää oli pilvipoutainen ja vuoren huippu
näyttäytyi ajoittain koko komeudessaan. Tuntui epätodelliselta kivuta viimeiset
metrit perusleiriin ja kuvitella, miten vuorikiipeilijät valmistautuvat sieltä
käsin huiputtamaan maailman korkeimman vuoren. Oppaamme, reilut 30-kymppinen
Anne-Mari oli valloittanut Mt.Everestille neljä vuotta aikaisemmin ja
kuuntelimme innokkaina hänen kertomuksiaan kiipeämisestään.
Himalajan ylitettyämme aloimme laskeutua Nepalin puolelle.
Siellä odotti toisenlainen seikkailu, nimittäin maanvyöryn rikkoma tie ja
maastoesteet. Pahimmalla kohdalla jouduimme jättämään auton ja kävelemään n.
viisi kilometriä vyöryneiden maamassojen yli. Siinä kun me tasapainoilimme
kivien ja soraharjanteiden yli, kantajat kantoivat yli 20 kiloa painavia
laukkujamme melkein juoksujalkaa.
Kaikkien hienojen kokemusten ja hotelleissa nukuttujen öiden
jälkeen koti tuntui taas maailman parhaalta paikalta. Vaikka sängyssä on taas ahdasta
kolmen staffin vallatessa parhaat paikat, uni maistuu makealta. Lumihuippuisen
Himalajan jälkeen syksyn ruskamaisema on kaunis ja rauhoittava. Samoin riisi-
ja nuudelipitoisten aterioiden jälkeen kunnon suomalainen kotiruoka on
gourmeeta.
|
Potala - Dalai Lamojen palatsi Lhasassa |
|
Jognhang-temppelin palvomismenoja |
|
Yamrok Tso -pyhä järvi lähes 5000 m korkeudella |
|
Pang La sola 5120 m |
|
Tiibetinmastiffi |
|
Everestin perusleirissä koira makoilee jakin lantakasassa |
|
Drepung-luostarin koirat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti