Lauma koossa

Viime perjantaina illansuussa kokosimme laumaamme yli kahden viikon erossa olon jälkeen. Hedy ja Fina olivat kyllä olleet matkan aikana kotona Lea dogsitterin hoivissa. Eevi haettiin kotiin Riston perheen luota, missä se oli ollut Ginan kaverina. Vaikka tiesin koirien olevan hyvässä hoidossa, silti odotin matkan varrella kärsimättömänä terveisiä. Tuntui ihmeen hyvältä kuulla, että Eevi oli reipas ja melkein ylittänyt itsensä. Jäppilässä se oli ollut pitkällä metsälenkillä ja kirmannut Ginan kanssa mättäillä ja varvikoissa. Eevin 13-vuotispäivä osui hoitoajalle, ja pojat olivat järjestäneet kunnon kemut. Eevi oli ahminut maksalaatikkokakkua ja kokonaisia nakkeja, ja Gina oli saanut vain rippeet. Ihme, ettei Eevin vatsa ollut mennyt kuralle. Lea lähetti viestin, että hauvelit käyttäytyvät hyvin eikä ongelmia ole.

Jälkeenpäin kuulin kyllä, että Hedy oli pissaillut sisään, jyrsinyt seinänkulmaa ja kenkiä, mutta sellaista oli nelikuiselta pennulta odotettavissa. Etuhampaat ovat jo vaihtuneet, mutta kulmurit ovat vielä tulollaan ja siksi kai hampaita pitää kokeilla yhteen sun toiseen kohteeseen. Hedyn erikoisharrastus on paperien ja pahvien repiminen, eikä kukaan aikaisemmista pennuistamme ole ollut tällainen silppuri. Vaikka yritän kerätä paperiroskia sen jäljiltä, lattialla lojuu silppua kasoittain. Parissa viikossa Hedystä on tullut vasikka, jalat ovat vartaloon suhteutettuna korkeat ja korvat sojottavat ulos kapoisesta päästä.  Kunhan korkeuskasvu päättyy, toivon että luuston päälle kasvaa muhkeat lihakset, jotka antavat Hedylle staffin muodon.

Matkalaukut on purettu, vaatteet pesty, mutta vielä ei arkielämä ole oikein asettunut tuttuun uomaansa. Pitäisi purkaa matkan aikana kerätty materiaali, kirjoittaa tarinat, lajitella valokuvat sekä editoida videot. Mukavaa työtä se kyllä on, mutta aikaa viepää muiden askareiden lomassa. Ehkä ilahdutamme perheenjäseniä dvd:llä, mihin on koottu Nepalin vaelluksemme kohokohdat.

Nepalin matka oli huimaavan rankka kokemus, joka muutti ratkaisevasti maailmankuvaani. Himalajan lumihuiput, trooppiset laaksot ja kauniit kylät olivat kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Vaikka elämä on köyhää ja monin tavoin puutteellista, se ei näytä kurjalta. Ystävälliset ihmiset saivat jäyhän suomalaisenkin hymyilemään. Monet meille niin itsestään selvät asiat, kuten esim. koulutus tai sosiaalituet, ovat nepalilaiselle kaukaisia ja tavoittamattomia.

Pienkoneella lennettiin Annapurnan juurelle

Kagbenin kylä 2800 m, mistä aloitettiin nousu Muktinathiin

Muktinathin, 3800 m, omenatarhoja

Huima riippusilta keinutti

Pyhiinvaeltajat Intiasta matkalla Muktinathiin

Auringon nousu Annanpurnan huipulla

Laaksossa trooppiset olosuhteet

Pieni koululainen ihmettelee 100 rupian seteliä