Sain tänään uuden koiran, punaisen, mustamaskisen staffinartun. Se matkasi tänne suoraan Southamptonista, Englannista Pihla Haukatsalon matkakassissa. Eevi ei reagoinut tulokkaaseen laisinkaan, mutta Fina nuoli sen suupieliä ja haisteli hännän alusta todetakseen pettyneenä, ettei siitä ollut leikkikaveriksi. Tässä vaiheessa viimeistään varmaan lukijakin ymmärtää, että kyseessä on koirapatsas, hieman oikeaa staffia pienempi, mutta uskomattoman aidon näköinen kuten kuvasta näkyy. Olikohan tämä koirapatsas enne, viite siitä että Finan suunnitteilla oleva astutus tuottaa punaisia staffivauvoja.
Pihla on Englannissa työskennellyt pitkään miehensä kannsa Hi-Craft ja Rosewood-lemmikkitarvikeyrityksissä ja mm. Toyboy-nylonluut ja vetorenkaat ovat hänen suunnittelemiaan leluja. Aivan kuin Eevi ja Fina olisivat tienneet tämän, sillä ne kantoivat kilvan Pihlalle toyboy-lelujaan, osa niistä jo melkoisen kuluneita. Eevin suosikki on sen pentuajan nylonlelu, yli kahdeksan vuotta vanha. On todellinen ennätys, että staffin lelu voi pysyä koossa näin kauan. Ei ihme että Pihla kuvasi ahkerasti leluja järsiviä koiriamme.
Iltalenkki oli tänään varsinainen kuntoilusuoritus. Kahlasimme Hannusmetsän lumen umpeen tuiskuttamilla poluilla lumihiutaleiden iskeytessä poskipäihin kuin naskalit. Eevi ja Fina ottivat ilon irti pöllyävästä lumesta, löysivät vielä joitakin karahkoja kiskottavaksi ja napsivat kiihkoissaan lumihiutaleita. Arvattavissa oli, että kylmä lumi vatsassa tekee huonon olon ja pian kotiin palattuamme jouduin siivoamaan keittiön lattialta oksennuksen.
Valokuvasin pihaa innoissani, sillä se näytti aivan satumetsältä. Eilen ripustimme pensaisiin ja puihin jouluvalot ja nyt lumen kuorruttaessa oksat, koristelu oli aivan täydellinen. Pelkään vain, että lumi voi täällä meren läheisyydessä nopeasti sulaakin, mutta nautin täysillä valkeudesta niin kauan kuin sitä on tarjolla. Optimistina suunnittelin jo suksien etsimistä ulkovarastosta.
PS. Melkein unohdin kertoa, miten mustikat liittyvät lumipyryyn. Leivoin aamulla mustikkapiirakan Kemijärvellä poimituista mustikoista ja tarjosin sitä vaniljajäätelön kera Pihlalle. Oli mukava muistella mustikanpoimintaretkeä lumimyräkän helisyttäessä ikkunoita. Sitäpaitsi mustikkapiirakka oli suussa sulavaa, sen kiitoksen sain vieraaltani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti