Rakas päiväkirja! En ole unohtanut sinua, mutta kulunut viikko on pidätellyt minua aivan muualla kuin tietokoneen äärellä. Vappuviikonlopun vietetimme koirien kanssa Turussa Jukan perheen luona. Fina pääsi taas kokeilemaan automatkailua ja se sujui ilman pahoinvointia lääkityksen turvin. Jukan luona opeteltiin käyttäytymistä pienen lapsen kanssa ja siinä meillä olikin työmaata. Voi vain kuvitella, miten pelottavalta hyppivä ja näykkivä koiranpentu tuntuu pienestä lapsesta. Kun jätimme koirat alakertaan illallisen ajaksi, Fina nakersi seinän kulmaan kunnon kolot ja jyrsi rappujen alinta askelmaa. Onneksi Jukalla oli korjausvälineet lähellä ja pian seinän kolot oli spaklattu ehjiksi. Asunto on myynnissä ja näytössä olisi ollut ikävä selitellä, miksi seinässä on koloja.
Eevi näytti aluksi toipuvan suuresta leikkauksesta hyvin, mutta viidentenä päivänä se alkoi läähättää ja yritti päästä käsiksi leikkausarpeen. Sen peräpää ja takajalka oli vahvasti turvoksissa. Koska leikkauksessa oli poistettu paljon kudosta, verenkierto häiriintyi aiheuttaen turvotusta ja painetta. Eevi sai nesteenpoistolääkettä ja turvotus alkoi pian hellittää. Muutaman päivän kuluttua se näytti olevan kivuton ja alkoi jo leikkiä Finan kanssa. Nyt leikkausarpi näyttää hyvältä ja turvotusta on vain vähän. Toipilasaikana Eevi on saanut erityistä huolenpitoa ja päässyt öisin viereeni sänkyyn. Nyt se vaatii päästä sänkyyn heti nukkumaan menon aikoihin. Täytyypä alkaa vieroittaa sitä vierihoidosta, koska erityiskohteluun ei näytä enää olevan syytä.
Tällä viikolla vieraanamme on ollut ystäväpariskuntamme Leena ja David Coloradosta. Leena on suomalaissyntyinen ja luokkatoverini oppikouluajoilta ja David eläinlääkäri. Olemme käyneet mm. Schjerfbeckin näyttelyssä, oopperassa ja Fiskarsissa. Näin olemme itsekin olleet kuin turisteja, sillä vieraiden kanssa tulee käytyä monissa paikoissa, jotka jostain syystä paikkakuntalaisena jäävät käymättä. Leena ja David ovat ihailleet koiriemme hyvää käytöstä. vaikka Fina kyllä kokeilee rajojaan hyökäten yhä uudelleen Leenan houkuttelevien tossujen kimppuun. Eilen ostin sille ison pussin siankorvia. Heti kun se innostuu liikaa vieraiden varpaista, työnnän sille siankorvan nakerreltavaksi.
Ihanaa, että kevät on vihdoin saapunut. Juuri tämä hetki, kun nurmikot alkavat vihertää, puissa on hiirenkorvat ja joka päivä uusia kasveja työntyy esiin, on mielestäni parasta kevättä. Odottelen innokkaana, koska satakieli saapuu "häiriköimään" pihapuuhumme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti