Pennut ovat saavuttaneet 12 viikon iän ja ne saivat ensimmäisen rokotuksen tiistai-illan vastaanotolla. Samalla katsastettiin yleiskunto, silmät, hampaat ja pojilta kivekset. Kaikki olivat kehittyneet hienosti, olivat hyväturkkisia ja kirkassilmäisiä. Poikien kivekset olivat laskeutuneet, mikä oli suuri helpotus sekä omistajille että kasvattajalle. Rokotuksen jälkeen kokoonnuttiin leikkimään takapihalle. Fina ja Noi tekivät tuttavuutta ensimmäisinä ja koska Finalla oli kotikenttäetu, se tuntui olevan aluksi hieman niskan päällä. Eipä kestänyt kauaa kun Noi ymmärsi, mikä oli pelin henki ja sitten mentiin lujaa ja villisti. Pian joukkoon liittyivät Haba ja Nero. Nyt pihanurmikolla vilisti pentuja niin vauhdikkaasti, että me ihmiset emme aina pysyneet laskuissa mukana kuka kenenkin kanssa peuhaa. Kaikki tuntuivat olevan hyvin tasavahvuisia painiotteissaan, eikä joukossa ollut rähinäpukaria eikä arkajalkaa. Kun leikkijöiden tunteet kuumenivat ja meno näytti liian rajulta, vihelsimme pelin poikki ja kutsuimme pennut jäähylle. Välillä ne kaikki kerääntyivät Noin emännän syliin aivan kuin lepäämään ja turvaa hakemaan. Eevi tutki innostuneena jälkeläisensä ja ne alistuivat nätisti selälleen haisteltavaksi. Sitten Eevikin liittyi vauhtijengiin mukaan, mutta kun se yritti opettaa keppileikkiä, ei kukaan oikein vielä ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä.
Pentulaatikossa tehdyt havainnot pentujen luonteesta saivat jälleentapaamisessa vahvistusta. Haba oli edelleen se rohkea ja ennakkoluuloton kaveri, mutta silti hyvin tarkkaavainen ja maltillinen. Sen karvoitus oli saanut yhä enemmän ruskeaa sävyä ja sen turkista tulee kauniin juovainen valkoisen kauluksen kehystämänä. Nero oli tullut yhä enemmän Waltterin tyyppiseksi niin muodoltaan kuin käytökseltään. Se on vahvan näköinen ja sen turkki on tumma ja tuuhea. Nero on ympäristöään tarkkaileva, mutta ei eristäytyvä pentu. Sen leikeissä löytyi yhtälailla menoa ja meininkiä kuin muillakin. Pikkuveli Noi oli kehittynyt myös hyvin ja sen pään valkoinen kuvio tekee siitä erityisen viehättävän. Se on ulkomuodoltaan hieman kevyempi kuin isoveljet, mutta koska staffin rakenteellinen kehitys on vasta parin vuoden iässä valmis, saattaa Noista tulla yhtä iso kuin veljistään. Noi on avoin ja iloinen pentu, josta tarpeen tullen löytyy omapäisyyttäkin. Fina on naisellinen ja siro rakenteeltaan, mutta myös luonteesta löytyy naisellista hurmaustaitoa ja äksyilyä. Luulen että kuherruskuukautemme on ohi ja nyt Finan käskytykseen pitää saada jo jämäkkyyttä, jotta asiat tulevat ymmärretyksi.
Eilen Elias poisti Eeviltä kohdun ja samalla ne nisät, joissa oli ylimääräistä kasvaimentyyppistä kudosta. Tulipa mieleeni siinä avustaessani, että nyt pentujen ensikoti tuhottiin. Leikkaus kesti toista tuntia, koska siinä tehtiin oikeastaan kaksi toimenpidettä ja poistettiin iso määrä kudosta vatsan seudulta. Leikkausarpi ylettyy kylkilastasta alavatsaan ja on yli 20 cm pitkä. Eevin vatsalinja muuttui kokonaan ja se on nyt hoikan ja kiinteän näköinen. Eilen se oli ymmärrettävästi kovin kipeä eikä tahtonut mennä makuulle kipeän leikkaushaavan päälle. Yö meni kohtalaisesti ja nyt reipas Eevimme jo syö ja jopa leikkii vähän Finan kanssa. Toivottavasti pitkä arpi paranee ongelmitta ja patologi toteaa nisäkudoksessa olevan muutoksen hyvälaatuiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti