Tämä Louis Armstrongin laulu on suosikkikappaleeni ja se pyöri mielessäni, kun tänään hiihdin luistavalla ladulla iltapäiväauringon paisteessa. Metsässä oli hiljaista ja rauhallista eikä tarvinnut koko ajan vilkuilla takana tulevia superhiihtäjiä kuten Espoon keskuspuistossa. Vastasatanut lumi kimmelteli aivan kuin metsä olisi kiedottu hopeiseen lurexkankaaseen. Päivä on täällä jo pitempi kuin Etelä-Suomessa ja voimme kuistilta ihailla auringon laskua järven taakse pitkälle iltaan.
Finan maailmankuva on kuluneen viikon aikana laajentunut huimasti. Vielä viime tiistaina sen maailma rajoittui vain osaan omakotitalomme alakerrasta, ja nyt viikon lopulla se on laventunut juna-automatkalla ja mökkiympäristöllä Kemijärven Räisälässä. Kun kävelimme koirien kanssa autojunan lastauspaikalta asemalle, olimme sen verran erikoinen näky, että useampi vastaantulija pysähtyi puhuttelemaan meitä ja kyselemään koirista. Voitte ehkä kuvitella seuraavan näyn silmissänne. Kuljetuskärryssä vedämme laukkua, vilttiä ja kevythäkkiä, taluttimissa Eevi kiskoo innokkaana edellä, ja Cessi köpöttelee takana. Kantokassista näkyy Finan pää, kun se kurkkii uteliaana ympärilleen. Junan makuuhyttiin päästyämme Fina alkoi heti leikkiä ja yön se nukkui alapedillä rauhallisesti toisten koirien kanssa. Automatka sujui kevyesti takapenkillä istuskellen ja torkkuen.
Myös sääolosuhteet ovat tuoneet Finan elämään uusia asioita. Rovaniemellä astuimme junasta 26 pakkasasteen kirpeään aurinkoiseen aamuun. Mökillä on lähes metrin korkuiset kinokset ja lunta pyryttää koko ajan lisää. Onneksi pakkanen on nyt lauhtunut muutamaan asteeseen. Fina käy innolla tutustumassa lumimaailmaan mökin edustalla eikä sitä kylmä ja tuisku pelota. Se on jopa humpsahtanut kuistilta lumihankeen umpisukkeluksiin. Se on ihastuttava näky peuhatessaan vitivalkoisessa pehmeässä lumessa. Mökin sisätilat ovat myös haasteita täynnä. Hiihtokengät, -vaatteet ja varusteet ovat sen mielestä maukkaita puruleluja ja hauskoja kuljetettavia. Finan mielestä mökin sisustusta voisi uusia ja se on aloittanut jo naruoviverhon irrottamisen. Tänään se kehitti Eevin kanssa aivan hulvattoman kissa-hiiri – leikin. Korisohvan alaosassa on taso, jossa on sopivia Finan mentäviä aukkoja. Se puikahtaa sohvan alle ja Eevi yrittää pyydystää sitä. Välillä koloista näkyy Finan kuononpää ja välillä tassu, eikä Eevi saa millään otetta siitä. Hurja mekastus vain kuuluu Finan kiusatessa Eeviä. Täytyypä seurata, ettei Eevi kiihkossaan hajota koko sohvaa. Eevin suupielet ovat verinaarmuilla, sillä Fina näykkii sitä melko rajusti. Cessikin saa kokea pikkuisen rajut leikit ja se kyllä vähän pelkää tätä korvissa ja kuonossa roikkuvaa kiusankappaletta. Petipaikka kuitenkin on yhteinen ja on hellyttävää seurata, miten Fina käpertyy sen kylkeen nukkumaan.
Yhteenvetona voin sanoa, että Fina on ennakkoluuloton ja rohkea staffinalku. Se näyttää sopeutuvan helposti muuntuviin olosuhteisiin ja on utelias tutustumaan uusiin asioihin. Se luottaa, että ihminen pitää siitä huolta minne tahansa se viedäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti