torstaina, huhtikuuta 20, 2006

Cessin muistolle

Eilen teimme sen raskaan päätöksen, että annoimme Cessin nukahtaa pois. Päätös oli kypsynyt viikkojen aikana ja monena yönä olen valvonut ja miettinyt, mikä olisi oikea hetki luopua Cessistä. Ei oikeaa hetkeä olekaan, mutta viimeisen valvotun yön jälkeen päätös oli käsillä. Itkin Cessi kainalossani koko aamupäivän ja kun Elias tuli kotiin, sanoin että nyt olen ehkä valmis. Ei sitä koskaan ole valmis, mutta pohdin sitäkin, olenko itsekäs, kun en halua luopua vanhasta ja jo selvästi sekavasta koirasta. Kun katson taaksepäin kuluneeseen vuoteen, havaitsen että aika on ollut melko raskasta, sillä olen koko ajan ollut varpaillani ja tarkkaillut Cessiä. Olen siivonnut päivittäin sen lätäköitä ja ohjannut sitä pois tukalista paikoista. Monta läheltä piti haaveriakin on sattunut. Nyt tiedän, että Cessin ei tarvinnut tuntea tuskaa, se nukahti syliini ja olimme sen vierellä loppuun asti.

Nyt muistelemme tätä persoonallista kantastaffiamme, joka elää joukossamme niin kauan kun meillä on muistoja siitä. Jukka muisteli miten Cessi Tuntsan kalareissulla hyppäsi hänen syliinsä kun kaikki oli mennyt mönkään. Jukan mielestä Cessi ymmärsi silloin enemmän kuin koira. Mika muisteli, miten aikaisempien koirien kuolemaan oli liittynyt paljon dramatiikkaa, nyt väsynyt Cessi-vanhus nukahti rauhallisesti omassa pedissään. Kai kaikella on tarkoituksensa vaikkei sitä heti ymmärräkään? Ehkä meidän pitää välillä tuntea surua, jotta osaisimme taas iloita?

Lohdutan itseäni ranskalaisen ajattelijan mietteillä, jotka minulle kirjoitti ensimmäisen staffini kasvattaja koiran kuoltua yllättäen.

"Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu sinusta, kuin kaikki tähdet nauraisivat, koska minä asun eräässä niistä. Sinun tähtesi ovat niitä, jotka osaavat nauraa! Ja sitten kun olet unohtanut surusi (ihminen unohtaa surunsa aina), niin olet iloinen siitä, että olet tuntenut minut. Tulet aina olemaan ystäväni. Sinun tekee mielesi nauraa kanssani.... Voi joutua itkemään vähän kun on antanut kesyttää itsensä."

Ei kommentteja: