Haluaisin todellakin osata puhua pelkkää italiaa onnistuneen Italian matkamme jälkeen. Meillä oli ilmaiset bonuslennot jonnekin Eurooppaan ja valintamme osui Italian Bolognaan. Matkavalmistelut ja -varustelut olivat minimaaliset, sillä olimme hankkineet vain Luoteis-Italian kartan ja Italia-oppaan sekä varanneet hotellin ensimmäiseksi yöksi ja vuokranneet auton. Olin juuri lukemassa Grishamin Armahdus-kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat pääosin Bolognaan. Se oli melkein parempi opas kuin matkaoppaamme. Matkan suunnittelu jatkui suunnilleen siihen malliin, että aamulla levitimme kartan hotellihuoneen sängylle ja mietimme, minne päin lähtisimme ajelemaan. Aloitimme kulttuuritarjonnasta ja katsastimme Toscanan kauniit ja historialliset kaupungit kuten Sienan, San Gimignanon, Volterran ja Bargan. Muuten Bargan suojeluspyhimys on Santa Fina ja näin meidän pikku-Fina on pyhimyksen kaima. Jatkoimme Apenniinien vuoriston yli Ligurian rannikolle, ja puristimme rystyset valkoisina pienen Punton rattia vuoristoserpentiinien kapeissa mutkissa. Hermojakin raastava ajomatka palkittiin runsaasti, sillä rannikolla sijaitsi huimaavan upea Cinque Terran kansallispuisto. Siellä oli tarjolla varmasti jokaiselle jotakin; eri tasoisia vaellusreittejä, ikivanhoja kaupunkeja, viinitarhoja äkkijyrkillä rinteillä ja myös uimarantoja. Meitä kiinnosti eniten vaeltaminen ja teimme päivän patikkaretken, joka kulki aivan rannikon tuntumassa usein jyrkilläkin vuorenrinteillä. Huudahtelimme varmaankin satoja kertoja aah ja ooh, kun mitä upeimmat näköalat seurasivat toisiaan. Pysähdyimme viimeisenä päivänä lounaalle Parman kaupunkiin ja menussa oli tietenkin parman kinkkua ja parmesan-juustoa. Koiraihmisenä tarkkailin myös koiranelämää ja totesin, että koiria pidettiin paljon mukana eikä vaan ulkoiluttamismielessä. Näin melkein Cessi-vainaan kaksoisolennon istumassa vanhan rouvan kanssa tarkkailemassa Monterosson rantabulevardin kulkijoita. Entäpä miten onnistuisi Suomessa tanskandoggin ottaminen mukaan kahvilaan espresson nauttimisen ajaksi?
Tytöt ja koirat ostoksilla Parman kujilla
Kyllähän meidänkin koirilla oli hyvät oltavat, sillä ne olivat Riston perheessä hellittävänä. Dixie sai vähäksi aikaa luovuttaa erikoisasemansa jälkeläisilleen. Viikonlopuksi koirat pääsivät Jäppilän maalaismaisemiin ja kuulema Fina oli aivan läkähdyksissä yrittäessään pysyä isompien menossa mukana. Meidät pidettiin viikon aikana tekstiviestein ja puheluin hyvin ajantasalla ja jouduimme antamaan hieman hoito-ohjeitakin Dixien tassuongelmaan ja Eevin leikkaushaavan hoitoon.
Postissa odotti patologin tutkimustulos Eevin kudosnäyttestä ja diagnoosi oli "maitorauhastiehyiden kystinen ektasia, johon liittyy krooninen tulehdusreaktio". Näytteessä ei todettu mitään pahanlaatuiseen kasvaimeen liittyvää, mikä oli meille suuri helpotus. Eevi on kuntoutunut hyvin, ja haava on suurelta osin hyvin parantunut. Suihkutus useamman kerran päivässä auttaa kudosten uusiutumista.
Eilen meillä oli taas pentutapaaminen toisen rokotuskerran merkeissä. Pojat olivat kasvaneet ja komistuneet ja meidän Fina näytti ihan rimpulalta niiden joukossa. Sillä onkin sitten sitä sisäistä voimaa, jolla se yritti pitää veljensä kurissa. Nyt ei enää tarvinnut tunnustella ilmapiiriä ja lämmitellä, vaan leikit alkoivat heti ja täysillä. Pentujen leikkiessä satakieli lauloi pihapuussa ja se oli saapunut kuten monina edellisinä vuosinakin täsmällisesti toukokuun 16. päivänä "häiriköimään" kuuluvalla ääntelyllään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti