tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

Sokeristaffi

Kaivattu sade kasteli vihdoin rutikuivan pihamaan ja sai nurmikon taas vihertämään. Finalle ensimmäinen kunnon kesäsade oli kauhistus, se ei suostunut astumaan askeltakaan sateiselle pihamaalle. Hätistelin sitä ulos ja kuljin perässä vahtien, että se kyykistyisi aamupissalleen. Lopulta en tiedä mitä tapahtui, kun se sukelsi tiheään lumimarjapensaaseen. Ehkäpä se pidätteli tarpeitaan pensaassakin, sillä myöhemmin sisältä löytyi useampia jätöksiä. Olen jo ollut helpottunut luullessani Finan oppineen sisäsiistiksi, mutta hätä (lue sadesää) ei lue lakia. Toisaalta vesi oli koirille riemastuttava asia, kun ne saivat leikkiä rantakalliolla. Viime lauantaina Tenholassa pääsimme todistamaan sen ihmeen, että Eevi meni vapaaehtoisesti uimaan. Koirat leikkivät kaislikossa samaan aikaan kun sukulaislapset onkivat laiturilla. Eevi innostui leikeissään niin, että se ui useaan otteeseen ja yritti pyydystää kaislan ruokoja.

Tenholan vierailulla saimme todeta, miten toisilla lapsilla on luontainen kyky käsitellä eläimiä ja toiset taas ovat pelokkaita ja suhtautuvat epäillen kaikkiin koiran liikkeisiin. Siitä syntyy sitten pattitilanne, kun koira luulee lapsen leikkivän ja lapsi kauhistuu yhä enemmän koiran lähentelystä. Kyläpaikassa olivat sisarentyttären tyttäret, Elina 8 v ja Saara 6 v. Elina suhtautui luontevasti innokkaisiin koiraleikkikavereihin eikä säikkynyt Finan hieman rajujakin yhteydenottoja. Lopulta Fina antautui rauhallisesti hyväiltäväksi ja antoi Elina taputella ja hyväillä sitä mielin määrin. Saara taas alkoi kirkumaan ja hyppimään heti kun Fina vain katsoi häneen päin, jolloin Fina kuvitteli käsien heilutuksen ja huutamisen olevan jonkinlaisen leikin. Fina totteli kyllä melko hyvin kieltojamme ja vuorokauden harjoittelun jälkeen se antoi Saaran olla lähes rauhassa. Toisaalta Saara selvästi halusi tutustua koiriin, ja varmaan jos olisimme olleet pitemmän ajan yhdessä, tilanne olisi rauhoittunut ja normalisoitunut.

Fina on selvästi lähestymässä uhmaikää ja kokeilee rajojaan. Tänään se söi sandaalieni koristeita, mutta onneksi molemmista saman palasen, joten voisi luulla ettei koristetta ole ollutkaan siinä kohdassa. Pari kertaa olen yllättänyt sen karkumatkalta eli pihan rajat eivät enää olekaan turvalliset. Silti se tottelee mielestäni hyvin ja oppii uusia asioita todella nopeasti ja vähällä työllä. Se on uskomattoman rohkea ja avoin tavatessaan muita koiria tai ihmisiä. Eilen se oli mukana Purina-areenalla Hau-Open kisoissa ja tapasi varmaankin kymmeniä eri rotuisia koiria. Eevi sen sijaan on melko varautunut ja hermostunut kun Fina tekee tuttavuutta uusien koirien kanssa. Oikeastaan minun pitäisi kuljettaa Finaa yksin, jotta se ei leimautuisi liian paljon emo-Eeviin. Teimme Eevin kanssa hienon radan, vaikka yksi virhe pituusesteellä tulikin. Yli 30 koirakon joukossa olimme 7. ja aika oli joukon nopeimpia. Taistelimme lähtöviivalla siitä, kumpi määrää radalla. Kolme kertaa komensin Eevin takaisin istumaan ja lopulta minun kanttini kesti paremmin ja sain pidettyä Eevin paikoillaan lähtölupaan asti. Tällaista tahtojen taistelua meillä on joka radalla ja jos vain pystyisin pysymään jämäkkänä, varmaan suorituksemme korjaantuisi täysin virheettömäksi.

Ei kommentteja: