Viime viikkojen puremisvimma on saanut selityksensä, sillä huomasin jokin päivä sitten, että Finalla oli jo uudet etuhampaat ylä- ja alaleuassa. Äskeisen hammastarkastuksen tuloksena totesin, että toinen yläkulmahammas on jo lähtenyt ja muutama hammas liikkuu. Hammastarkastus kannattaa tehdä nyt päivittäin, sillä jos vanhat kulmurit eivät lähde itsestään uusien pistäessä esiin, ne täytyy poistaa. Uudet kulmurit tulevat maitohampaiden sisäpuolelle eivätkä pääse kasvamaan oikeaan asentoon, jos maitohampaat ovat vielä leuassa kiinni. Finan hammaskaluston tarkastus sujuu nyt jo melko hyvin, mutta jouduimme kyllä aluksi mittelöimään tahdonvoimiamme. Kun pidin Finaa tiukasti kainalossani ja yritin avata sen suun, se pyristeli vastaan sinnikkäästi ja rääkyi hirvittävällä äänellä. Pelästytimme jopa kotieläinlääkärimme, joka juoksi paikalle ja kysyi, mikä on hätänä.
Tiistaina teimme aamulenkin agilitytreenien merkeissä Mankkaan kentällä. Otin myös Finan mukaan ja annoin sen juoksennella aidatun kenttämme ulkopuolella sillä aikaa, kun hioimme Eevin kanssa pujottelun sisäänmenoa ja tiukkoja hyppykulmia. Hiki virtasi ohjaajan ohimoilta ja Eevi läähätti kieli pitkänä 30 minuutin treenin jälkeen. Laitoin Eevin huilaamaan auton vierelle ja otin Finan kentälle ottamaan agilityn alkuaskeleita. Asetin hyppyrimat 5 cm:n korkeuteen ja Fina hyppäsi niiden yli lennokkaasti. Seuraavaksi kokeilimme putken läpi juoksua. Se onnistui muutaman kerran, mutta kun yritin tarjota namia putken toisessa päässä, Fina nokkelasti juoksi putken ulkopuolta hakemaan sen. Yritimme myös kiivetä puomin nousuosaa ja nakkipalan perässä Fina uskaltautui kerta kerralta pitemmälle. Kun sitten Eevi pääsi loppuverryttelemään radalle, Fina juoksi sen perässä putken läpi huomaamattaan. Hyvä esimerkki mallioppimisen voimasta. Silti pitää olla tarkkana, ettei pentu tee innoissaan mitään vaarallista ja haitallista itselleen. Harjoituksen pitää olla myös hyvin lyhyt ja pitää koko ajan muistaa edetä pennun ehdoilla.
Tällä viikolla sain elämäni erikoisimman postilähetyksen kotiinkuljetuksena. Olin ymmällään ovikellon soidessa ja postinkuljettajan ojentaessa minulle pientä pahvilaatikkoa. Lähettäjänä oli Verna ja sisällä oli Cessin uurna. Eevi ja Fina tervehtivät innokkaana postilähettiä ja hän oli melko pöllämystyneen näköinen, kun sanoin että laatikossa on koirien iso- ja isoisoäidin jäänteet. Viikonloppuna laskemme uurnan takapihalle Cindyn viereen. Samaisena päivänä Hanna lähetti katsottavaksi 18.3. meillä otettuja nettikuvia. Cessistä oli paljon kauniita kuvia ja kyyneleet tulivat silmiini niitä katsellessani. Kuvagalleriassa on paljon muitakin ihastuttavia kuvia koirakatraastamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti