Vain elämää: perhe, koirat ja harrastukset

Läheisyys lämmittää

Elokuun hujahti ohi ja kalenterissa kääntyi syyskuun lehti. Lapin mökiltä paluun jälkeen päivät ovat täyttyneet niin vikkelästi, että bloggaus on saanut odotella sopivaa hiljaista hetkeä. Nyt on sitten päivitysten aika.

Harvoin on pihamme ollut niin rehevä kuin tänä kesänä. Sateiset säät ovat hellineet nurmikkoa, joka on kerrankin upean vihreä, melkein kuin englantilaisessa puistossa. Suotuisa ilmanala on myös suosinut rikkakasveja; nokkoset rehottavat ihmisen kokoisina, vuohenjuuri on täyttänyt jokaisen nurkan ja vaahteran taimet ovat perustamassa metsikköä. Enää ei tunkeilijoiden tavanomainen kitkeminen auta, ja olemme nyt olemme vakavasti suunnittelemassa piharemonttia.

Pitkän pöydän ääressä

Perinteiset rapukestit järjestettiin elokuun puolen välin jälkeen. Pyry ja Anna odottivat juhlia kuin joulua ja laskivat viikkoja. Kanarian pojat, Joel ja Tyko, saapuivat iloksemme Suomeen ja harvinainen koko perheen juhla saatiin näin kokoon. Kun ruokapöydän kaikki lisälevyt avattiin ja varastosta haettiin vanha keittiöpöytä, saivat kaikki 17 juhlijaa paikan, vaikkakin hieman ahtaan. Ennen rapujen syöntiä pihalla oli joukkuekilpailu, joka aina tapansa mukaan on jopa hieman tiukka kisa. Ihmisjuhlijoiden lisäksi oli kutsuttu suvun koirat ja leikin tiimoilla peuhasivat Gina, Hedy, Isla ja Voitto. Isla teki parhaansa hurmataakseen "poikaserkku" Voiton, mutta ei ihan onnistunut. Voitto väisteli ahdistelijaa, näytti jopa hampaitaan, mutta Isla ei luovuttanut. Ihan kavereita niistä ei tullut, mutta ei vihamiehiäkään.

Näin perhe hassutteli ennen rapupöytään astumista:

Leikkimielellä

Isla on nyt runsaat neljät kuukautta ja pennun pyöreys on katoamassa. Siitä tulee varmaan samankokoinen kuin Hedystä ja sitä voisi jo nyt helposti luulla sen pennuksi. Luonteeltaan sen tuntuu olevan reipas, oppivainen ja aloitekykyinen. Kun se tapaa uuden koiran, se miettii hetken ja ehdottaa sitten tuttavuutta, se puhuu hyvää koiran kieltä.  Leikit Hedyn kanssa ovat yhä villimpiä ja ilolla seuraamme näiden kahden peuhaamista. Hedy on myös muuttunut avoimeksi ja reippaaksi, se on ottanut lauman vanhimman paikan oikeutetusti. Hyvin harvoin se hermostuu Islan lähentelyistä, mutta myös Isla näyttää ymmärtävän milloin se on mennyt liian pitkälle. Elämme pennun ehdoilla, keräämme kärsivällisesti kengät kaappeihin, roskat matoilta, kakkaläjät lattioilta ja kuivaamme pissalätäköt. Onneksi Isla on hyvä nukkuja, venyttelee laiskasti klo 7 paikkeilla ja kysyy, tarvitseeko jo lähteä aamupissalle. Ruoka maistuu ja kaikilla tavoin, se on hyvin huoleton hoivattava. Isla on saanut seurata Ginaa ja Hedy agilitytreeneihin, ja päässyt myös itse kentälle tutustumaan esteihin. Putki on sen suosikki, ei ole väliksi onko suora vai mutkaputki, musta tai sininen. Se osaa jo kiertää siivekkeen ja tehdä sen ympäri lenkkiä sisään ja ulos. On niin riemastuttavaa, kun näkee miten koira tajuaa tehtävän ja iloitsee palkitsemisesta.

Isla esittelee uutta kaulapantaa ja nimikylttiä

Mustikkametsässä