MAAILMA AVARTUU

Vuosi sitten kuvasin tällä sillalla Finan ja Hedyn. Nyt Isla ja Hedy

Pieni Isla-staffi on ehtinyt jo nähdä maailmaa kotipihaa laajemmalta. Kolme viikkoa sitten pakkasimme varusteet ja koirat ensin autoon ja ajoimme sitten VR:n autojuna-asemalle. Auto jäi kuljetusvaunuun ja me siirryimme Pasilan asemalle odottamaan junan saapumista. Meluisa ja tungokseen asti täynnä oleva asema ei hätkähdyttänyt Islaa, sen pää pyöri ja silmät olivat selkosellaan uusia asioita ihmetellessä. Makuuhytissä nukuimme makeasti Rovaniemelle asti ja sitten taas pakkauduttiin autoon ja ajettiin Kemijärven Räisälän mökille.

Luonnon puutarha mökin edustalla

Aluksi vahdin Islaa herkeämättä ja pelkäsin, että se hukkuu syvään heinikkoon, jää jumiin talon alle tai hukkuu rantaveteen. Vahtiminen hellitti, kun näin miten hienosti se kulki Hedyn perässä ja tuli heti kutsusta luokse. Aamulenkit vaaran laelle olivat yhtä elämysretkeilyä, varsinkin kun tämän tästä löytyi tuoreita poronkikkareita. Ensimmäisinä päivinä Hedy oli vauhkoissaan poroista ja lähti kerran juoksemaan perään. Kokeilu näköjään riitti, sillä nyt se ei enää viitsi edes hätyytellä niitä vaikka kulkevat ihan tontin nurkilla.

Jukan perhe saapui toisella viikolla ja valmistauduimme tekemään kolmen päivän osa-Karhunkierroksen. Olin löytänyt Islalle hyvän hoitopaikan lähikylästä, mutta Hedy pääsi mukaan tottuneena vaelluskoirana. Hoitopaikassa oli Islaa hieman vanhempi ajokoira, aikuiset havannese ja saksanseisoja sekä pari kissaa ja neljä lasta. Isla valloitti ihmisten sydämet ja se luovutettiin takaisin kyynelsilmin. Olen onnellinen ja ihastunut Islan sopeutuvuudesta, se ei tunnut hätkähtävän mistään uudesta.

On sentään jotain asioita, joista Isla on säikähtänyt. Alkupäivinä se seurasi meitä aamu-uinnille laiturille, mutta ei sentään itse halunnut mennä uimaan. Se osoitti kuitenkin uimataitonsa, kun horjahti Eliaksen uimahypyn seurauksena laiturilta veteen. Reippaasti se ui rantaan mutta ei ole sen jälkeen suostunut tulemaan laiturille Eliaksen kanssa.

Kerrankin olemme osuneet lomanviettoon oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan ainakin säiden suhteen. Tällä viikolla meteorologin kartassa Lappi on näytetty punaisena eli helteisenä. Tänä aamuna kuuntelin radiosta, että Oulussa Q-festivaaleilla satelee. Meillä aurinko porottaa ja lämpömittari kipuaa 25 asteen tienoille. Kesä on tosin kovin myöhässä ja tänä vuonna voimme unohtaa marjastamisen. Mustikat vasta alkavat sinertää ja hillat ovat supullaan.

Isla on vienyt blogissa palstatilaa nyt kahden päivityksen verran ja olen aivan unohtanut mainita toisesta uudesta tulokkaasta. Runsaan vuoden uurastuksen ansiosta novellikokoelmani tuli painosta ja löytää toivottavasti tiensä mahdollisimman monelle lukijalle. Kokoelmassa on novelleja elämästä, ihmisistä ja ilmiöistä. Räisälä on näyttämönä usealle novellille. Yksi novelli on koira-aiheinen, mutta varastossa on koiratarinoita aivan uutta kirjaa varten. Kirja tulee pian myyntiin nettikaupassa, mutta sen jälkeen myös perinteisillä markkinoilla. 


Rinkat pakattuna vaellukselle



Oulankajoen töyräällä



Hellepäivän retki Kälkäjälle



Painomusteelle tuoksuva lämpimäinen