lauantaina, kesäkuuta 23, 2012

Huoletonta äitiyttä



Tunkua ruokapaikalle

Kaikki ovat löytäneet maitohanan
 Pentulaatikossa nukutaan, syödään, nukutaan ja syödään. Ja kasvetaan niin, että vaa'an lukemia ei tahdo uskoa todeksi. Näin huoletonta pentukatrasta en muista hoitaneeni, sillä yksikään pentu ei ole tarvinnut erikoishoivaa tai lisäruokintaa. Heti syntymän jälkeisen opastuksen jälkeen jokainen niistä löytää tarmokkaasti tiensä Ginan nisille ja parhaista paikoista käydää jo painimatseja. Pennut ovat vantteria ja touhukkaita, ja vaikka jalat eivät vielä täysin kanna, ne vaeltavat jo pentulaatikon päästä päähän. Aiemmissa pentueissa on aina ollut yksi heikompi yksilö, jota on pitänyt aluksi pitänyt auttaa pääsemään elämän alkuun. Olen herännyt tunnin välein hieromaan ja syöttämään pikkuista ja on ollut ihanaa huomata, miten pentu on vihdoin vahvistunut ja työntynyt muiden joukkoon nisille. Parin kolmen viikon päästä tällainen autettava pentu on aina kirinyt muut kiinni painossa ja taidoissa.

Gina suhtautuu äitiyteen luontevasti. Se käy syöttökeikoilla pentulaatikossa, mutta viettää suuren osan päivästä yläkerrassa toisten koirien kanssa. Sen mielestä pentulaatikko on askeettinen makuupaikka ja niin se myllää joka yö vierashuoneen sängyn petivaatteet itselleen mieleiseksi mytyksi. Aamuyöstä se hypähtää sänkyyni ja käpertyy polvitaipeeseen jatkamaan uniaan. Hienointa on sen rauhallinen suhtautuminen Eeviin ja Finaan. Vaikka pentuhuoneen ovi on auki, toiset koirat eivät omin päin yritä mennä pentuja katsomaan. Kun Gina tulee yläkertaan, Fina usein suukottelee sen tervetulleeksi. Tänään mennessäni pentuja katsomaan sekä Gina että Fina tulivat perässäni, pysähtyivat laatikon viereen kummallakin samanlainen puruluu suussaan. Pyysin Finaa poistumaan varmuuden vuoksi, ettei Ginan tarvitsisi hätääntyä pentujen puolesta.

Odottelen kovasti pentujen silmien aukeamista. Tänään huomasin niiden olevan jo viirulla eikä varmaankaan mene montaa päivää kun nappisilmät pääsevät hämmästelemään ihmeellistä maailmaa. 

Metsässä riehutaan entiseen malliin kolmen sukupolven voimin

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihania pieniä staffinalkuja :D