Gina tuli äsken keittiössä suussaan puolikas korvapuusti.
Pahaa aavistaen menin tarkistamaan vadin, johon oli latonut viisi korvapuustia.
Olin nostanut sen kaiken lisäksi työpöydän leipälaatikon päälle, jotta Gina ei
pääsisi korvapuusteihin käsiksi. Jäljellä oli vain yksi korvapuusti. Kun alkuviikolla
leivoin pojanpojille raparperimuffinsseja, tarjosin heille heti aluksi maistiaiset.
Loput oli tarkoitus herkutella iltasella. Ginan mielestä muffinssit piti syödä
heti lämpimänä, ja illalla pöydältä löytyi tyhjä vuoka. Seuraavana päivänä
leivoin uuden satsin, mutta en vieläkään osannut varoa ruokarosvoa. Kiiltävän
puhtaaksi nuoltu muffinssivuoka löytyi kauppareissun jälkeen olohuoneen lattialta.
Seuraavana päivänä Gina söi pöydältä kaalilaatikon, sitä seuraavana työpöydälle
jäähtymään jätetyn suppilovahveropiirakan. Siinä koeteltiin jo emännän hermoja,
sillä piirakka oli tarkoitettu kohta saapuville vieraille. Vaikka kuinka
yritimme pitää ruokarosvoa silmällä ja sulkea keittiön ovet, se pääsi aina
jollakin tavoin keittiön. Eilen yllätin sen keittiön työpöydältä, missä se
yritti ujuttaa sivuun broilerinmaksamuhennoksen päällä oleva kantta. Gina
varmaan on koko ajan nälissään, kun pennut imevät sen aivan luurangoksi. Sen
ruokakuppia täytetään kyllä pitkin päivää, mutta ihmisten ruokapöydässä taitaa
olla maittavampaa tarjottavaa. Pennuista taitaa tulla kulinaristeja, kun ne
saavat emon maidossa maistella paljon erilaisia ruoka-aineita.
Tänään
kolmeviikkoiset pennut ovat saaneet ensimmäisen makuelämyksen kiinteästä ruoasta.
Aloitin ruokinnan tarjoamalla jokaisella sormenpään kokoisella nokareen raakaa
jauhelihaa. Kaikki maistelivat uutta ruokaa innolla. Asteittain lisään kiinteän
ruoan määrää ja siten Ginan imetys voi vastaavasti vähentyä. Toivottavasti myös
ruokarosvoilu jää sitten vähemmälle.
Pennut
juoksentelevat jo melko vakaasti, vaikka välillä jalat pettävät ja kuperkeikka
vie eteenpäin. Jo parin päivän ajan ne ovat tapailleet leikkejä painimatsien kautta.
Hampaat alkavat työntyä ikenien läpi ja työkaluja pitää tietty testata. Ne
maistelevat milloin toistensa korvia, milloin pentulaatikon rakenteita. Kunhan kävely tulee varmemmaksi, vien ne
päivisin ulkoaitaukseen, missä ne saavat tutkia ruohomattoa ja jopa kaivella
maata.
Kokenut
koirankasvattaja Riitta kävi katsomassa katrasta ja piti pennuista paljon. Olen
kovin mielissäni arviosta, että tämä olisi paras pentueeni. No, ainakin pennut ovat reippaita, jänteviä
ja sopusuhtaisia.
Tässä video leikeistä. Gina käväisee välillä laatikossa ja antaa vain maistiaiset.
Tässä video leikeistä. Gina käväisee välillä laatikossa ja antaa vain maistiaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti