torstaina, heinäkuuta 05, 2012

Ruokarosvo

Gina tuli äsken keittiössä suussaan puolikas korvapuusti. Pahaa aavistaen menin tarkistamaan vadin, johon oli latonut viisi korvapuustia. Olin nostanut sen kaiken lisäksi työpöydän leipälaatikon päälle, jotta Gina ei pääsisi korvapuusteihin käsiksi. Jäljellä oli vain yksi korvapuusti. Kun alkuviikolla leivoin pojanpojille raparperimuffinsseja, tarjosin heille heti aluksi maistiaiset. Loput oli tarkoitus herkutella iltasella. Ginan mielestä muffinssit piti syödä heti lämpimänä, ja illalla pöydältä löytyi tyhjä vuoka. Seuraavana päivänä leivoin uuden satsin, mutta en vieläkään osannut varoa ruokarosvoa. Kiiltävän puhtaaksi nuoltu muffinssivuoka löytyi kauppareissun jälkeen olohuoneen lattialta. Seuraavana päivänä Gina söi pöydältä kaalilaatikon, sitä seuraavana työpöydälle jäähtymään jätetyn suppilovahveropiirakan. Siinä koeteltiin jo emännän hermoja, sillä piirakka oli tarkoitettu kohta saapuville vieraille. Vaikka kuinka yritimme pitää ruokarosvoa silmällä ja sulkea keittiön ovet, se pääsi aina jollakin tavoin keittiön. Eilen yllätin sen keittiön työpöydältä, missä se yritti ujuttaa sivuun broilerinmaksamuhennoksen päällä oleva kantta. Gina varmaan on koko ajan nälissään, kun pennut imevät sen aivan luurangoksi. Sen ruokakuppia täytetään kyllä pitkin päivää, mutta ihmisten ruokapöydässä taitaa olla maittavampaa tarjottavaa. Pennuista taitaa tulla kulinaristeja, kun ne saavat emon maidossa maistella paljon erilaisia ruoka-aineita.

Tänään kolmeviikkoiset pennut ovat saaneet ensimmäisen makuelämyksen kiinteästä ruoasta. Aloitin ruokinnan tarjoamalla jokaisella sormenpään kokoisella nokareen raakaa jauhelihaa. Kaikki maistelivat uutta ruokaa innolla. Asteittain lisään kiinteän ruoan määrää ja siten Ginan imetys voi vastaavasti vähentyä. Toivottavasti myös ruokarosvoilu jää sitten vähemmälle.

Pennut juoksentelevat jo melko vakaasti, vaikka välillä jalat pettävät ja kuperkeikka vie eteenpäin. Jo parin päivän ajan ne ovat tapailleet leikkejä painimatsien kautta. Hampaat alkavat työntyä ikenien läpi ja työkaluja pitää tietty testata. Ne maistelevat milloin toistensa korvia, milloin pentulaatikon rakenteita.  Kunhan kävely tulee varmemmaksi, vien ne päivisin ulkoaitaukseen, missä ne saavat tutkia ruohomattoa ja jopa kaivella maata.

Kokenut koirankasvattaja Riitta kävi katsomassa katrasta ja piti pennuista paljon. Olen kovin mielissäni arviosta, että tämä olisi paras pentueeni.  No, ainakin pennut ovat reippaita, jänteviä ja sopusuhtaisia.

Tässä video leikeistä. Gina käväisee välillä laatikossa ja antaa vain maistiaiset.

Ei kommentteja: