Fina on nyt virallinen agilitykilpailija, sillä viime sunnuntaina osallistuimme Riihimäellä ensimmäiseen kisaan ja tuomari tarkasti paperit ja allekirjoitti kilpailukirjan. Menestys ei ollut huima, se hylättiin päivän molemmissa kisoissa. Lievänä puolustuksena täytyy sanoa, että radat olivat erityisen vaikeita. Sen todistaa jo se, että 22 parista ensimmäisellä radalla 5 ja toisella radalla vain 3 saivat hyväksytyn tuloksen. Melkoista huitelua menomme kuitenkin oli, Fina hyppäsi putken yli, kun piti mennä sisään, keinun se suoritti lentäen aivan kuin ottaen vauhtia nousuosalta. Pitkän kesätauon jälkeen harjoittelu on taas tarpeen meille molemmille.
Eevin takapää ei ole vieläkään aivan entisen veroinen, se hyppää kyllä, mutta ei kovin ketterästi. Olemme käyneet nyt kaksi kertaa vyöhyketerapeutilla ja nyt tuntuu apua löytyvän. Ensimmäisen käsittelyn jälkeen Eevi aivan silmin nähtävästi hoikkeni ja kiinteytyi, nyt sillä on taas vyötärö ja kylkiluutkin hahmottuvat. Terapeutti sanoi Eevissä olleen paljon turvotusta ja toisen hoitokerran jälkeen sen liikkuminenkin näyttää paljon paremmalta. Käymme vielä kontrollissa parin viikon kuluttua, katsotaan sitten onko tilanne parantunut vai palannut entiselleen. On mysteerio, mistä tämä voi johtua, mutta alun perin arvio oli, että sterilisaation ja nisien leikkauksen jälkeen sen aineenvaihdunta häiriintyi. Voi olla niin tai sitten ei. Eipä ole mikään aikaisemmista koiristani käynyt osteopaatilla ja vyöhyketerapeutilla, mutta tänä päivänä koirilleki on tarjolla monenlaisia hoitomuotoja samaan malliin kuin ihmisille. Mitä ei koiranomistaja tekisi lemmikkinsä parhaaksi.
Kesälomien päätyttyä hellekausi tuli aivan kuin ärsytykseksi, hiki pukkaa niskaan vaikka istuisi vain tietokoneen ääressä kirjoittamassa. Sormenpäät takertuvat näppäimiin, ranteet ovat tahmaiset ja niskavillat kostuvat. Vaikka monen vuoden puurtamisen tulos, Tehokkaasti toimistossa -kirja, tuli vihdoin painosta, kirjoittamista riittää. Vielä on työn alla opettajan verkkomateriaali, yritän puristaa sen valmiiksi vaikka työmotivaatio ei ole korkeimmillaan. Kirja näyttää ihan mukavalta, toivottavasti se löytää myös käyttäjäkohteensa. Siinä sivussa olen työstänyt koirakirjan kässäriä, vielä muutama luku, niin kokonaisuus on koossa. Milloinkahan uskallan lähestyä kustantajia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti