Syksy on tulollaan, tänään piti jo vetää pitkähihaista päälle, aamulla ulkolämpömittari oli painunut lähelle 10 astetta. Perjantai-iltana taiteiden yön kulkijoita sen sijaan hellittiin pehmeän lämpöisellä säällä, mekin kannoimme koko turhaan illan villapaitoja kainalossa. Oli sellainen tunne, kuin olisi turistina vieraassa kaupungissa, keskustan katukahvilat olivat viimeistä tuolia myöten täynnä, kadunkulmiin keräytyi ihmisiä seuraamaan taiteilijoiden esityksiä ja Espan puistossa istuskeltiin nurmikolla ilta-auringosta nauttien. Kävimme syömässä Kaartin torilla, kuuntelemassa jazzia Nordean pankkisalissa, seuraamassa tangoa Postitalossa, ihmettelemässä pyörätemppuja Kiasman aukiolla ja lopulta ihailemassa Eduskuntatalon portailla Strange Fruit –akrobaatteja. Oli epätodellinen tunne katsella Helsinkiä siitä perspektiivistä, ihmisiä oli silmänkantamattomiin, junat sahasivat ratapihalla sisään ja ulos ja lopulta seurata läheltä visuaalista ja taiturimaista akrobatiaa.
Lauantaina kisasin Finan ja Eevin kanssa Järvenpäässä, mutta kotiin ei tuotu yhtäkään palkintoa. Finan kanssa sentään saimme suoritettua hyväksytyn radan, se oli Finan ensimmäinen virallinen tulos, tosin virheitä tuli jonkin verran. Sijoituimme 23 kilpailijan joukossa puoleen väliin. Askel eteenpäin tämä kuitenkin oli edellisen hylätyn radan jälkeen. Eevi joutui odottelemaan vuoroaan iltapäivään asti, ja ehkä sen vuoksi oli ihan villinä radalla, pudotteli rimoja, tuli ulos pujottelusta, huiteli puomin kontaktin miten sattuu ja hyppäsi lopulta aidan väärältä puolelta. Nyt on taas kerran sellainen tunne, että Eevi pitäisi ehkä laittaa hyllylle. Silti olen jo ilmoittanut sen seuraaviin kilpailuihin, jaksan vieläkin uskoa ihmeeseen.
Viime viikolla aloitimme Finan kanssa ns. arkitoko-koulutuksen ja vaikka olemme kotonakin opetelleet näitä asioita, on hyvä saada kokeneen ohjaajan opastusta. Aloitimme kontaktin otolla eli Finan piti katsoa minuun, ennenkuin sai palkinnon. Asia meni niin tehokkaasti perille, että se kulki koko illan tuijottaen intensiivisesti minuun ja odottaen tietenkin sitä palkintoa. Toki opimme muitakin asioista, tai siis Fina oppi, ja nopeasti. Muutaman kerran jälkeen se tajusi mistä on kyse, sitten taas hurrattiin ja palkittiin. Vastaantulijan ohittaminen sujuu nyt melko hyvin, käytän Nätisti-käskyä ja Fina keskittyy vain minun seuraamiseen. Jos oikein hyvin menee, voitaisiin ruveta harjoittelemaan tokoa vakavamminkin kuin vain perustottelevaisuuteen.
Koiraharrastus täyttää viikon melko tiiviisti, melkein joka päivälle on jotain: tänään tokoa, huomenna Eevin vyöhyketerapia ja treenit, to Finan treenit, la AST:in kisat. Tämän lisäksi käyn koirien kanssa lenkillä tai omaehtoisesti treenaamassa kentällä. Hullutusta voisi joku sanoa, mutta meillä se on elämäntapa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti