Olen tarkkaillut Finan hännänalusta jo pitkään ja ihmetellyt, eikä juoksu jo ala. Eihän juoksun alkamisella mitään kiirettä todellakaan ollut, mutta hätäilin vain kun kaikki muut nartut ovat ”juosseet” 4-5 kuukauden välein. Suuri helpotus niin emännälle kuin koirallekin on, kun juoksuväli on 6 kuukautta, siinä välissä ehtii viettää ihan normaalia elämää. Nyt Fina on siis karenssissa, ja täytyy peruuttaa treenit, viikonlopun kisat, tokoilut ja seuraavan viikon agilitykurssi. Viikolle jää yllättäen muutama vapaa ilta, mitenkähän saan lisäajan käytettyä?
Tämän päivän Hesarissa oli yllättävä kokosivun mainos: ”Kaikkea mitä lemmikkisi tarvitsee - K-citymarketista”. Puolen sivun kuvassa staffi pujottelee vauhdikkaasti agilityradalla ja pienemmässä ”naamakuvassa” on niin ikään iloinen staffin pää. On siinä muitakin ns. perinteisiä koiria, mutta staffia ei yleensä koiramainoksissa näe. Luulin ensin, että kuvassa on Eevin pentu Helmi, mutta tarkempi katsominen paljasti, että siltä puuttuu Helmin valkoiset rintamerkit. Clean Run –agilitylehdessä on myös maskottina staffi, valkomusta, ja olen pitänyt sitäkin erikoisena, koska staffia ei myöskään mielletä huippuagilitykoiraksi. Olen tietenkin eri mieltä siitä asiasta.
Hyvä että staffit pääsevät esille positiivisissa yhteyksissä, sillä viime viikon ikävä julkisuus pitbull-koiratappeluista heittä helposti varjon myös meidän rauhaa rakastavien lemmikkien ylle. En halunnut edes katsoa ohjelmaa, mutta olen kuullut siitä muilta ja saanut myös tietoa, missä tätä kauheutta harrastetaan ja millaiset ihmiset ovat siitä vastuussa.
Tv:ssä näytettiin myös herttaisen näköinen pitbull-koira, joka leikki oksankarahkalla metsässä. Siinä on ainakin yksi yhteinen tekijä meidän staffien kanssa, joka päiväisellä lenkillä oksat saavat samalla tavoin kyytiä. Metsälenkkimme Hannusjärven maastossa sujuu näin: polun alussa koirat laitetaan istumaan ja odottamaan vapaa-käskyä. Vapaus tarkoittaa niille tuhattajasataa kallionrinnettä ylös, kunnes ensimmäinen vetoleikki alkaa. Tänään se oli männyn juuri, josta saatiinkin palanen irti. Seuraava projekti on kaatunut puu, siitä jyrsitään oksa irti. Pian edessä on kivi, jolle kiivetään ja odotetaan palkintoa. Kiskomisessa tulee jano, seuraava etappi on kuraveden juominen aina samasta kallion kolosta. Loppumatkalla revitään satunnaisesti eteen osuvia oksia, mutta tänään piti jo kieltää aivan hurjaksi yltyvä hyökkäys nuorta pihlajaa kohtaan. Eevin kiskoi juurelta, mutta Fina hyppäsi n. 1,5 m ylös ja tarttui hampaillaan puun runkoon, roikkui hetken ilmassa, kunnes ote irtosi. Finan hampaat ovat vielä ehjät, mutta Eevin purukalusto alkaa olla huonossa kunnossa. Kulmurit on juurihoidettu ja nyt alaleuan hampaat ovat kuluneet pahasti, ja joku tainnut jo irrotakin. Siltä pilkistää usein kieli ulos, kun hammasrivi ei ole esteenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti