keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007

Suihkunraikkaaat

Tarkka nenäni haistoi koirien turkissa epämiellyttävän hajun, jossain ulkoilulenkin varrella ne olivat varmasti taas käyneet parfymoimassa itsensä. Saman tien lähdettiin saunan pesuhuoneeseen suihkuun, koirille se on oikein mieluista. Ne seisovat vierekkäin odottamassa vuoroaan ja seisovat hiljaa pesun aikana ja tunkevat itsensä kylpypyyhkeen sisään kuivattavaksi. Käytän pesuun Vitacoatin Mink Oil Shampoota ja huuhteluun Satin Cream Rinseä, tuloksena koirien turkit ovat tuoksuvat ja peilin kiiltävät, paremmin eivät tuotteet voisi mainostaa itseään. Fina on keksinyt suihkun alla hauskan leikin, se vahtii putoavia pisaroita, naps, naps, naps kuuluu pesuhuoneesta tasaiseen tahtiin kun se napsii niitä.

Housuralli on kiihkeimmillään, puemme ja riisumme housuja Finan kanssa kilpaa. Se jopa antaa housujen olla, mutta kiskoo pikkuhousunsuojan sisältä ja murustaa sen pitkin lattioita. Fina on oikein tyylikäs uusimmissa housuissaan, pienet tiukasti istuvat farkut, joissa on takataskutkin. Kohta on käsillä kriittiset päivät, täytyy olla tarkkana Finan pihalle päästämisestä. Meillä on karvaita kokemuksia pihapensaissa vaanivista sulhasista. Sunnuntaina lähdemme taas Piilopirtille, sielläkään emme varmasti saa olla turvassa. Muistissa on myös isoisoäiti Cessin lemmenseikkailut ja kenkien katoamiset. Toivottavasti ruska on värikkäimmillään ja puolukat vielä tallella mättäillä.

Viikonloppuna kisasin Eevin kanssa Purinalla Syysskaboissa ja tuli sellainen tunne, että taannumme vain, enää ei ole toivoakaan puhtaista radoista. Monennenkohan kerran mietin taas Eevin eläkkeelle siirtoa? Olen kuin tuuliviiri, sillä nyt taas olen toiveikas, niin hyvin tiistain harjoitukset sujuivat. Eevi oli onnellinen, iloinen ja kuuliainen, ehkä se osoitti ilonsa siitä, että sai pitkästä aikaa olla minun kanssani kaksistaan.

Maanantaina ihailimme ammattinsa osaavien puunkaatajien työtä pihallamme. Olimme päätyneet kaatamaan yhden ison vaahteran, vanhan omenapuun ja karsimaan toisesta vaahterasta ison sivuoksan. Parissa tunnissa rungot olivat maassa pätkittyinä, ei oheisvaurioita eikä rikkoutunutta aitaa. Toivomme, että ensi kesänä aurinko pääsee paremmin pilkistämään tontin nurkkiin ja pienemmät pensaat saavat tilaa kasvaa.

Ei kommentteja: