Lauma koossa

Viime perjantaina illansuussa kokosimme laumaamme yli kahden viikon erossa olon jälkeen. Hedy ja Fina olivat kyllä olleet matkan aikana kotona Lea dogsitterin hoivissa. Eevi haettiin kotiin Riston perheen luota, missä se oli ollut Ginan kaverina. Vaikka tiesin koirien olevan hyvässä hoidossa, silti odotin matkan varrella kärsimättömänä terveisiä. Tuntui ihmeen hyvältä kuulla, että Eevi oli reipas ja melkein ylittänyt itsensä. Jäppilässä se oli ollut pitkällä metsälenkillä ja kirmannut Ginan kanssa mättäillä ja varvikoissa. Eevin 13-vuotispäivä osui hoitoajalle, ja pojat olivat järjestäneet kunnon kemut. Eevi oli ahminut maksalaatikkokakkua ja kokonaisia nakkeja, ja Gina oli saanut vain rippeet. Ihme, ettei Eevin vatsa ollut mennyt kuralle. Lea lähetti viestin, että hauvelit käyttäytyvät hyvin eikä ongelmia ole.

Jälkeenpäin kuulin kyllä, että Hedy oli pissaillut sisään, jyrsinyt seinänkulmaa ja kenkiä, mutta sellaista oli nelikuiselta pennulta odotettavissa. Etuhampaat ovat jo vaihtuneet, mutta kulmurit ovat vielä tulollaan ja siksi kai hampaita pitää kokeilla yhteen sun toiseen kohteeseen. Hedyn erikoisharrastus on paperien ja pahvien repiminen, eikä kukaan aikaisemmista pennuistamme ole ollut tällainen silppuri. Vaikka yritän kerätä paperiroskia sen jäljiltä, lattialla lojuu silppua kasoittain. Parissa viikossa Hedystä on tullut vasikka, jalat ovat vartaloon suhteutettuna korkeat ja korvat sojottavat ulos kapoisesta päästä.  Kunhan korkeuskasvu päättyy, toivon että luuston päälle kasvaa muhkeat lihakset, jotka antavat Hedylle staffin muodon.

Matkalaukut on purettu, vaatteet pesty, mutta vielä ei arkielämä ole oikein asettunut tuttuun uomaansa. Pitäisi purkaa matkan aikana kerätty materiaali, kirjoittaa tarinat, lajitella valokuvat sekä editoida videot. Mukavaa työtä se kyllä on, mutta aikaa viepää muiden askareiden lomassa. Ehkä ilahdutamme perheenjäseniä dvd:llä, mihin on koottu Nepalin vaelluksemme kohokohdat.

Nepalin matka oli huimaavan rankka kokemus, joka muutti ratkaisevasti maailmankuvaani. Himalajan lumihuiput, trooppiset laaksot ja kauniit kylät olivat kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Vaikka elämä on köyhää ja monin tavoin puutteellista, se ei näytä kurjalta. Ystävälliset ihmiset saivat jäyhän suomalaisenkin hymyilemään. Monet meille niin itsestään selvät asiat, kuten esim. koulutus tai sosiaalituet, ovat nepalilaiselle kaukaisia ja tavoittamattomia.

Pienkoneella lennettiin Annapurnan juurelle

Kagbenin kylä 2800 m, mistä aloitettiin nousu Muktinathiin

Muktinathin, 3800 m, omenatarhoja

Huima riippusilta keinutti

Pyhiinvaeltajat Intiasta matkalla Muktinathiin

Auringon nousu Annanpurnan huipulla

Laaksossa trooppiset olosuhteet

Pieni koululainen ihmettelee 100 rupian seteliä

Ekat treenit

 Gina käväisi viikolla yökylässä ja läkähdytti niin koiralauman kuin isäntäväen. Tuntui kuin se olisi yrittänyt nauttia jokaisesta sekunnista tietäen että kohta taas joutuu kotiin ilman koirakavereita. Sen leikit Hedyn kanssa olivat huimasti villimmät kuin Finan ja kyllä Hedystäkin löytyi aivan uusi vaihde. Pihalla juostiin kahdeksikkoa, sisällä peuhattiin matot rutulle ja sängynpeitot kasaan. Välillä heittäydyttiin sammakkoasentoon huilaamaan, mutta hiljaisuutta ei kauaa kestänyt. Ulkoilu neljän kanssa oli hurjaa riekkumista, jopa Eevi villiintyi nuorten menosta. Jos metsässä olisi samaan aikaan liikkunut muita ihmisiä, he olisivat varmaan paenneet räyhäysäänet kuultuaan. Kesken yöunienkin piti yrittää leikkiä, mutta silloin annoin tiukan komennon asettua takaisin petiin unille. Kun Gina palasi kotiin, ihmiset hengähtivät helpotuksesta ja Hedy otti takaisin väliin jääneet päiväunet.

Muutaman kerran olen osunut paikalle, kun Eevi on esittänyt Hedylle varovaisen leikkiin kutsun. Leikistä ei kuitenkaan tule mitään, jos Fina huomaa aikeet. Se menee väliin ja kertoo, että Hedy on vain sen leikkikaveri. Kolmas pyörä ei mahdu leikkiin niin ihmislasten kuin koiralastenkaan parissa. Lauantaina näin taas pihalla, miten Eevi aloitteli leikkiä Hedyn kanssa ja telkesin heti Finan sisään. Hieman kömpelösti vanhuksen tassu nousi ja etuosa taipui maahan, mutta elkeet olivat selkeät. Ehdin nipin napin hakemaan kameran ja ikuistamaan leikin loppuvaiheita. Viikon päästä Eevi täyttää 13 ja tiedän, että vanhan koiran leikkituokiot ovat jo harvassa.

Hedy on aloittanut jo agilitytreenit pentukaverinsa cockeri Enyan kanssa. Tuttavani cockeri sai pennut pari viikkoa myöhemmin kuin Gina ja heti kun ikää oli tarpeeksi, pennut saivat tutustua toisiinsa. Treeneissä harjoiteltiin lelun tai namin perään juoksemista maassa olevien puomien yli. Toinen harjoitus oli suoran putken läpi juokseminen ja kolmas hyppyesteen kiertäminen. Tällaiset harjoitukset ovat pennulle hyödyllisiä keskittymisen opetteluun, vaikkei aikoisikaan ryhtyä harrastamaan agilityä. Lopuksi sitten sekä aikuiset koirat että pennut pääsivät irrottelemaan kentän viereisellä alueella ja sitä voisi sanoa sosiaalistumisoppitunniksi. Evan neljä aikuista cockeria, Enya-pentu, Gina ja Hedy kirmasivat kaikessa sovussa ja käyttäytyivät mallikkaasti. Tässä linkkejä Hedyn treeneihin.



Sunnuntaina sain iloisia uutisia Tuuloksen näyttelykehän ääreltä. Finan poika Heka (of Greenline Heartbreaker)palkittiin rotunsa parhaana ja pääsi mittelemään jopa näyttelyn parhaan koiran paikasta. Se palkinto meni kuitenkin bullterrierille. Hurjasti onnea Heka ja perhe!