Tammi-helmikuu on ollut yhtä odotusta. Ensin odotin että Islan juoksu alkaisi. Sitten odotin, että olisi sopiva ja oikea aika astutukselle. Se tuntui onnistuvan hyvin, mutta silti piti odottaa 27 päivää, jotta voisimme käydä ultrassa toteamassa, onko Isla tiineenä. Tutkin sen vatsanalusta, mittailin vyötärönympärystä ja punnitsin. Turhaa, ei näistä toimenpiteistä ole mitään hyötyä raskauden alkuvaiheessa. Isla on kyllä ollut ajoittain huonovointinen, oksennellut ja jättänyt ruokansa syömättä. Ultrassa eläinlääkäri ei aluksi tahtonut löytää mitään, sitten kuvaus tarkentui yhteen pallukkaan, sitten kahteen, sitten yhä useampaan kunnes ainakin kuusi oli selvästi nähtävissä. Nyt valmistaudutaan pentujen tuloon maalis-huhtikuun vaihteessa. Jännittävää ja iloista odotusta!
Koirat makaavat eteisessä jännittyneinä vahtien laukkujen pakkaamista. Olemme lähdössä Kemijärven mökille ja tuntuu vaikealta ajatella mitä kaikkea tarvitsemme pakkaskeliin ja metrin lumikinoksiin. Koirille on ainakin pakattu manttelit, joita ei tähän mennessä ole ollenkaan käytetty. Sukset haettiin huollosta ja saa nähdä, miten hiihtäminen sujuu pitkän tauon jälkeen.
 |
| Lauantaina oli koiranilma eikä Isla suostunut menemään pissalle |
 |
| Voitto vietti talviloman Espoossa kun perhe oli hiihtämässä |
 |
| Yhteistyössä vahditaan ohikulkijoita |
 |
| Namipussi rasahti |
