Tervetuloa Jäppilän Suontlahteen |
Ilmoitus karanteenin keventymisestä antoi perheelle luvan kokoontua yhteiseen juhannuksen viettoon. Kolme ja puoli kuukautta olimme kuuliaisesti pitäneet etäisyyttä läheisiin, tavanneet perheenjäseniä muutaman kerran, mutta vain ulkosalla turvavälejä noudattaen. Kutsu kävi Riston ja Sarin kesäpaikkaan Jäppilään Pieksämäen lähistölle. Entisessä maalaistalossa olisi riittävästi tilaa pitää etäisyyttä, jos epidemia olisi yllättäen pahentunut. Me riski-ryhmäläiset koirien kanssa saimme varmuuden vuoksi nukkumapaikat piha-aitassa. Juniori antoi lääkärin valtuuksilla luvan halata ja kyllähän me rutistettiin toisiamme oikein kunnolla. Yhdentoista ihmisen ja viiden koiran lauma mahtui sopuisasti laajalle pihanurmelle. Sää oli kuten varmaan kaikkien suomalaisten unelmissa juhannussään pitää olla.
Hedy, Isla ja Jade aamukävelyllä |
![]() |
Jade väsähti |
Aprikoin etukäteen, miten hyvin Gina antaa Hedyn ja Islan seurustella Jaden kanssa. Huoli oli turha, sillä koirat hoitivat suhteet mallikelpoisesti. Näytti aivan siltä, että leikkivuorot olisi jaettu etukäteen. Islan ja Jaden leikit olivat erityisen innokkaita, emon suhtautuminen omaan pentuun oli hellyttävää seurattavaa. Ensimmäisenä päivänä koirat riehuivat melkein tauotta, mutta seuraavana päivänä ne osasivat jo ottaa lepotaukoja. Olin hieman huolestunut Jaden väsymisestä, mutta se vain tankkasi voimia seuraavia leikkejä varten. Aikuiset osasivat myös leikkiä. Piha-alueella pingispöydän ympärillä kaikuivat voittohuudot kuten myös häviäjän manaukset. Aitan takana olevalla sulkapallokentällä sai lyödä palloa ilman että järveltä puhaltava tuuli häiritsi. Frisbee-golfin teline kilisi tiuhaan, kun heitto osui suoraan maaliin. Pesäpallokentäksi muutetulla mansikkapellolla kiisteltiin siitä, oliko juoksu oikeasti kunnari. Jos ei löytynyt pelikaveria, onnistui tennislyöntien harjoittelu navetan tiiliseinää vasten.
Jaden ja Islan leikki