Kevään tuomaa

Vuosittaisen kevätflunssan sairastaminen näyttää jo olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Kolme viikkoa sitten vaatimaton nuha ja kurkun karheus kehittyivät kunnon flunssaksi, vaikka kuinka yritin estellä. Tietenkään juuri silloin ei ollut aikaa asettua aloilleen ja potea tauti rauhassa makoillen, kun piti lähteä ystävien kanssa Krakovaan. Pakkasin mukaan kunnon flunssanhoitoarsenaalin, Nasonex-suihketta, Duact-tabletteja, , Panadol-fortea, Buranaa ja yskänpastilleja paperinenäliinoja. Sinnittelin Krakovassa punanenäisenä ja käheänä, pidättelin yskänpurkauksia Chopin-konsertissa ja jaksoin kävellä suolakaivosmuseon loputtomia käytäviä. Minivaelluksella Tatralle hengityskapasiteetti toimi vajavaisesti, mutta pystyin kuitenkin kapuamaan 1800 metrin korkeuteen vuoristojärveä ihailemaan. Viimeisenä päivänä olin aivan tukossa ja tunnistin poskiontelotulehduksen. Eliaksen lääkelaukussa oli myös antibiootteja ja päädyin ilman lääkärinmääräystä aloittamaan kuurin. Diagnoosi oli oikea, sillä lääkkeet helpottivat oloa jo vuorokaudessa ja muutaman päivän kuluessa vointi oli jo lähes normaali. Alikuntoisenakin nautin Krakovan matkasta ja erityisesti Tatra-vaelluksesta ja taas on matkakuva-albumissa ihania muistoja. Mahtava dogsitterimme Roy hoiti taas koirat mallikkaasti.

Morskie Oko, Tatran suurin järvi

Viimeisten kolmen viikon ajan olen nähnyt monenlaista kevättä. Vapun jälkeen pihamaa oli yllättäen valkoinen ja taivaalta satoi tiskirätin kokoisia lumihiutaleita. Krakovassa oli t-paitakeli, mutta Tatralla kipusin lumirajalle asti. Eilisissä agilitykisoissa aurinko merkkasi niskaan puseron rajat . Tänään aloitimme grillikauden, mutta kesken syömisen piti hakea leveälierinen hattu suojaamaan kuumuudelta. Iloitsen joka vuosi kevään tulosta, iltojen valoisuudesta ja vihreän eri sävyistä. Satakieli on jo saapunut pihapuuhun, mutta vielä sen laulu on melko vaatimatonta. Parin viikon päästä se on melkein häirikkö. Pitkin yötä kuuluvaa laulua ei voi sanoa lauluksi tai liverrykseksi, enemmänkin se raksuttelee, naksuttelee, kiekuu ja huhuilee. Luumupuu on täyttänyt vuosien odotukseni ja puhjennut vihdoin kukkaan. Toivottavasti se jaksaa myös tehdä hedelmiä ja toivon, että ehdin korjata sadon ennen räkättirastaita. Samoin kriikunapuussa on ensimmäistä kertaa runsaasti kukkia.

Jane-serkku tuli tapaamaan Hedyä. Aluksi Hedyn piti näyttää kuka on pihan kingi

Lopuksi oltiin niin kilttejä ja pyydettiin palkinnoksi nameja

Gina oli tänään Lägin kisoissa mahtavassa vedossa ja ennen kaikkea kuulossa. Ensimmäisellä radalla se teki niukasti pari kontaktivirhettä, mutta toisella radalla komentoni oli sen verran tiukka, että se suoritti kontaktit mallikkaasti loppuun asti. Tuloksena oli puhdas ratasuoritus, sertifikaatti ja siirto 2. luokkaan. Mahtavaa ja jännittävää on kisata ensi viikolla 2-luokkalaisen kanssa.

2-luokkalainen Gina