Miniloma

Lago Maggiore

 Kesä hujahti suurelta osin pentulaatikon äärellä, eikä lomailu tullut kysymykseenkään. Olin tilanteeseen asennoitunut, enkä valita. Toisaalta ei kotinurkilla pysyttely tuntunut edes suurelta menetykseltä, kun tänä vuonna kesäkelit olivat enemmän sateisia ja tuulisia kuin aiemmin. Kun sitten syyskuun alussa koitti pitkään odotettu matka Pohjois-Italian Stresaan, tuntuivat nuo neljä päivää aivan suurenmoiselta lomalta. Matka oli Stresa-kustannuksen kirjailijoiden perinteinen syyskokoontuminen, jonka aikana analysoimme toistemme tekstejä, mutta nautimme myös Lago Maggioren upeista maisemista, italialaisesta elämänmenosta ja herkullisesta ruoasta. Majoitumme pieneen 2 tähden perhehotelliin aivan kaupungin keskustassa ja emäntä Lauran toivottaessa meidät tervetulleiksi tuntuu kuin kotiin tulisi.

Töitä tehtiin ahkerasti ja palkintona herkuteltiin

Isola Madren ihmeellinen puutarha

Stresan piazzalla muitakin suomalaisia, tässä Aki Kaurismäki 

Vaikka liikkuisin missä päin maailmaa tahansa, huomio kiinnittyy aina paikkakunnan koirapopulaatioon. Stresa on nimenomaan italialaisten, milanolaisten lomailukohde, minne otetaan koko perhe mukaan, myös koira. Niinpä piazzalla viihtyivät niin ihmiset kuin koirat hyvässä sovussa. En nähnyt yhtään ärisevää tai haukkuvaa koiraa, enkä myöskään astunut kaduilla koiran läjiin. Ainoan kerran minua säälitti mukaan otettu koira, kun englannin buldoggi matkasi isäntäpariskunnan kanssa vesibussilla Lago Maggioren Isola Madre -saareen. Sää oli lämmin, lähes 30 lämpöastetta ja buldoggi läähätti ja korisi pahasti. Sen koiran olisi ollut parempi jäädä viileään kotiin vesikupin äärelle.

Mamman matkan aikana Hedy ja Isla pääsivät viettämään viikonloppua Jäppilään. Siellä kelpasi kirmailla pihanurmella Ginan ja Jaden kanssa ja retkeillä metsän viileillä poluilla. Nämä neljä koiraa ovat aivan mainio lauma, leikkivät yhdessä, nukkuvat kimpassa ja antavat tarvittaessa toisilleen tilaa.

Niin, ja Stresan matkan kirjoitustehtäväkin sai mukavan palautteen kollegoilta ja kirjailija Mari Möröltä. Ensi viikolla uusin kirjani menee painoon, mutta sitä ennen on vielä oikoluettava se. Kansisuunnitelma tuli jo graafikolta ja on mielestäni aika mallikas. 

Äiti-lapsi -leikit, Isla ja Jade Jäppilässä

P.S.  Ilahdun joka kerta kun pentujen perheiltä tulee postauksia useimmiten kuvien kanssa. Ilahdun myös kuullessani, miten hyvin pennun kanssa on päästy yhteisen elämän alkuun, tehdään mukavia asioita ja opitaan koko ajan uutta. Tämä osuus kasvattajan elämässä on niin palkitsevaa.

Elämä palaa ennalleen

Isojen ruoka maistuu paremmalta

Sain taas työhuoneeni omaan käyttöön. Oviportti on irrotettu, lelut kerätty ja pallomeren pallot saanut pesun kylpyammeessa. Verkkoaita tietokonepöydän ympäriltä on pois ja ihmeen tilava huone minulla taas on käytössäni, saan levitellä omat tavarat ja paperit pelkäämättä, että pieni termiitti hyökkää kimppuun. Olen niin kiitollinen, että kaikki synnytyksestä pentujen luovutukseen asti on sujunut aivan mainiosti ja olen saanut luovuttaa uusiin koteihin reippaita hyväkuntoisia pikkustaffeja. Jade on palannut kotiin Ginan kaveriksi ja se saa nyt syödä niin paljon kuin haluaa, jotta lihaa kertyisi luiden ympärille ja turkki kasvaisi ennalleen. Äitiysmoodi on kadonnut ja se on taas leikkisä iloinen nuori koira. 

Pontus-poika jäi meille viikoksi pitempään kuin sisarukset, ja sain mainion tilaisuuden keskittyä vain yhteen pentuun. Pontus sai varmaan erinomaisen "siedätyksen" ennen kotiinlähtöä, sillä aikuiset koirat saivat nyt leikkiä sen kanssa, ja toisaalta se kulki niiden perässä oppien uusia asioita. Hämmästelin pienen pojan sopeutuvuutta lauman hajottua. Se nukkui hyvin yksin, leikki, söi reippaasti ja tuntui jo hieman oppivan kuuntelemaan puhetta ja kutsuja. 

Viikonloppuna vietimme taas perheen rapujuhlaa ja koolla oli 16 ihmistä ja 7 koiraa (5 staffia, parson ja kääpiösnautseri). Pontus vilisteli iloisena vieraiden ja koirien joukossa ja kiersi sylistä syliin. Tuntui että se ei vierastanut mitään eikä ketään, se on hieno staffirodun pikkuedustaja. 

Uusista kodeista on kuulunut vain hyviä uutisia, siellä on pidetty ihmisiä liikkeessä ja touhussa, mutta vain positiivisella tavalla. Vertaistuki Whatsapp-ryhmässä toimii hienosti ja onhan kasvattajalle aivan mainio asia, että saa nähdä ja kuulla kasvattiensa kuulumisia. 

Ravut maistuisivat koirillekin

Lakkakakku jälkiruokana on perinne

Ensi viikolla matkaan Italian Stresaan kirjoittajatapaamiseen. Novellini on valmiina arvioitavaksi ja samalla saan lukea kirjoittajakollegoiden tuotoksia. Toinen suuri asia on, että kirjaprojektini on loppusuoralla ja näillä näkymin kirja menisi painoon jo syyskuun aikana. Mahdanko pyöritellä peukaloita ensi kuussa, vai putkahtaako mieleen taas uusi projekti. 

Pontus kotiinlähtöpäivänä isomummin kainalossa

Pontuksen silmäluomessa oli punkki.
Lääkärivieras nappasi viholaisen
pois apuna Eliaksen instrumentit