Peruutusten aikaa

Vain Hedy ei ole innostunut matkasuunnitelmasta. Ehkä sillä oli jokin aavistus

 Lokakuun viimeisen päivän postauksen jälkeen suunnitelmat ovat menneet niin moneen kertaan uusiksi, että nyt eletään päivä kerrallaan ja tehdään vain varovaisia katsauksia eteenpäin. 

Marraskuun alussa lensimme Las Palmasiin viettämään vanhimman pojan ja vaimonsa syntymäpäiviä. Matka Finnairilla sujui hienosti ja syntymäpäivät olivat hauskat ja omaperäiset. Vauhtia otettiin Beach Partyssa Canterasin rannalla. Juhlat jatkuivat seuraavana päivänä Tejedan (keskinen Gran Canaria) vuorilla Mikan ja Sirkun 1700 metrin korkeudessa olevalla "maatilalla". Päärakennuksesta on vain seinät jäljellä, mutta ympärillä on noin kymmenen luolaa, jotka on siivottu, puhdistettu ja kalustettu asuttaviksi. Nelisenkymmentä ihmistä kapusi vuoripolkua pitkin juhlapaikalle, missä tarjolla oli ruokaa, juomaa, iloista seurustelua ja ohjelmaa. Illan kruunasi orkesteri, jonka tahdissa väki tanssi illan pimetessä ja tähtien loistaessa.

Mikan ja Sirkun paikka 1700 m korkeudessa 

 

Musaa ja tanssia tähtitaivaan alla. Taustalla Teneriffa

Unohtumattoman juhlaviikonlopun jälkeen kaikki hauskuus olikin ohi. Korona näytti kyntensä ja sairastuimme tuohon viheliäiseen tautiin (tartunta oli saatu lentokoneessa). Elias sai keuhkokuumeen ja joutui sairaalahoitoon. Viikon kuluttua tauti näytti hellittäneen, haimme hänet pois ja olimme lähdössä reittilennolla Suomeen. Ensimmäinen peruutus oli edessä, sillä Elias sairastui uudelleen. Nyt todettiin hänen saaneen sairaalassa resistensin ns. sairaalabakteerin, jonka nujertaminen vaatii erityisen vahvoja antibiootteja. Viikon kulutta taas uskoimme taudin hellittäneen, kunnes tila huononi ja hänellä todettiin sepsis. Lääkäri oli lopettanut antibiootit meidän tietämättämme. Nyt jouduimme perumaan seuraavan matkasuunnitelman. Vakava tilanne saatiin onneksi hallintaan ja taas uskottiin bakteeritulehduksen nujertuneen. Väärä luulo, sillä taas viikon sisällä bakteeri pääsi vallalle ja aiheutti uuden sepsiksen. Tässä vaiheessa uskoimme olevan jo olevan aika jäähyväisille, mutta aivan ihmeellisesti mies virkosi teholla  lääkitys alkoi tehota. 

Koko ajan oli käyty kovaa taistelua vakuutusyhtiön kanssa miehen kuljettamiseksi Suomeen. Enää ei tullut kysymykseen reittilento vaan nyt tarvittiin ambulanssikuljetus. Hyväuskoisena If-vakuutusyhtiön asiakkaana luulin, että meistä huolehditaan myös ulkomailla, mutta se oli väärä usko, Nyt tapausta hoiti monikansallinen sairaskuljetusyhtiö Falck ja ruotsalainen vakuutusyhtiö Viking. Puhelut ohjautuivat Vantaalla sijaitsevaan Falckin toimistoon "Medical teamille", Eliaksen kuntoa pohtivat lääkärit Tanskassa ja San Roquen yksityissairaalassa lääkäri halusi rahastaa potilaalla mahdollisimman pitkään, mikä tarkoittaa sitä että hän viivytteli viimeiseen asti lääkärilausunnon antamista. Viikot kuluivat, potilaan kunto huononi, minä ahdistuin ja peruutin kaikki sovitut ohjelmat Suomessa. Lopulta juniorimme Jukka käytti lääkärin suhteitaan, otti itse yhteyttä Ambulanssilentoyhtiöön, piti puhuttelun Falckin toimijoille ja "yllättäen" saimme tiedon että seuraavana päivänä lähtisi Cessna kuljettamaan Eliasta Suomeen. Hänet saatiin elävänä Jorviin, mutta vähältä piti tilanteita oli jopa lennon aikana. 

Elias matkustusväline

Vaikka Suomen terveydenhuollosta kuulee moitteita, meidän perhe ei lakkaa kehumasta ja ihastelemasta toimivaa järjestelmää ja työlleen omistautuneita terveydenalan henkilöitä. Kun Maisaan kilahtaa tieto aamun labroista, osastolle saa soittaa milloin tahansa, lääkäri jaksaa puhua ja kuunnella, tuntuu kuin olisi terveydenhuollon ihmemaassa Espanjan kauhukokemusten jälkeen. 

Joulun vietimme poikkeusjärjestelyin mutta onnellisesti perheen kesken. Kaikkia erilaiset suunnitelmat ja menot on peruutettu, mutta tärkeintä on että sairaalabakteeri on nujerrettu ja Eliaksen kuntoutus aloitettu. Kävelyaskeleita otetaan ja kuntoa kohennetaan proteiinin ja ravintolisien muodossa. Lääkäri lupaa että mies kuntoutetaan kotiin pääsyä varten (mikä ei aluksi edes ollut varmaa).

Hedy ja Isla olivat matkan aikana hoidossa Lovestaffin pitäjän Janne Siukolan luona. Janne oli mahtava isäntä ja koirat viihtyivät. Kun ensimmäinen matkaperuutus tuli, ilmoitin hänelle että koirat siirtyvät poikamme Riston luo.  Hän joutuikin hoitamaa koiriamme kuukauden verran. Omien Ginan ja Jaden lisäksi hänellä oli aikamoinen lauma ulkoilutettavana. Koirat onneksi käyttäytyivät hienosti, ei tullut eripuraa mistään, enemmänkin lisää leikkejä ja kirmailua. 

Sohvalle mahtuu vain kolme staffia, Hedy otti toisen 

Orapihlajantien staffitiimi

Nyt kotona parempaa terapiaa minulla ei voisi olla kuin kaksi rakastavaa staffia kainalossa. Ne vievät minut kävelylle kaksi kertaa päivässä, lämmittävät petiä ja kaivautuvat kainaloon katsomaan kanssani jotain suoratoistoleffaa. 

Toivotamme lukijoille onnea, iloa ja terveyttä vuodelle 2024!