007-filosofiaa

Tiistaina olimme kutsuttuina Casino Royale-elokuvan ennakkonäytökseen. Ennen elokuvaa meille tarjoiltiin Bondin suosikkijuomaa eli Lillet –aperitif ja Esa Saarinen puhui Bond-filosofiasta. Saarinen osaa ottaa yleisönsä hyvin, hän avaa tavalliselle ihmiselle näppärästi filosofian maailman käytännön elämästä tuotujen mallien avulla. Mitä luennosta sitten jäi muistiin? Eipä paljoa. Hän esitti seitsemän 007-teesiä, joista minulle jäivät mieleen vain Välitön toiminta ja Salainen ase. Elokuvaa katselin uteliaana ja huvittuneena, ihailin hienoja animaatioita, sukkelaa sanailua ja huimia stunt-kohtauksia.

Sovelsin välitöntä toimintaa ja salaista asetta eilen. Siivosin keittiötä ja mietin, että pitäisi joskus puhdistaa lieden tausta. Ryhdyin välittömään toimintaan ja vedin lieden irti seinästä puhdistusta varten. Monenkohan vuoden ylikiehuneet keitokset sinne olikaan kuivunut? Kun tausta oli puhdas ja liesi taas paikoillaan, tunsin itseni hyvin tyytyväiseksi. Sanoin Eliakselle, että minulla on nyt salainen ase. Kun Elias nosteli hämmästellen kulmakarvojaan, paljastin hänelle, että tunnen itseni kovin tyytyväiseksi kun minulla on puhdas lieden tausta. Tämä oli siis sovellettua Saarisen filosofiaa; ihminen tuntee itsensä vahvaksi, kun hänellä on tietoisuus omasta salaisesta aseesta. Elias ehdotti, että en pitäisi asetta salassa vaan laittaisin lieden viereen kyltin: ”Tämän lieden tausta on puhdas”. Miten sattuikaan, että pesukone alkoi temppuilla ja vedin sen irti pesuhuoneen seinästä, jotta voisin tarkistaa puhdistussiivilän. Koneen takana oli kauhea määrä pölyä ja samalla puhdistin taustan. Nyt meillä on myös siisti pesukoneen tausta.

Elias on tehnyt päivittäin pitkiä kävelylenkkejä, koska muu urheilu on kuukauden ajan kiellettyä. Koirat ovat päässeet tutustumaan uusiin ulkoilureitteihin ja ne nauttivat kävelystä ehkä enemmänkin kuin nopeatempoisesta juoksulenkistä. Nyt on aikaa haistella ja leikkiä. Tänään otimme mukaamme Latokasken suunnistuskartan ja lähdimme kävelemään sen mukaan satunnaisia polkuja pitkin. Saimme kävellä ihan rauhassa hienoissa maisemissa, mutta marraskuun ilta pimeni äkkiä. Jouduimme lopulta arvaamaan polun kulkusuunnan ja odotimme vähän jännittyneenä, minne päädymme. Näköjään suunnistajan suuntavaisto oli tallella ja palasimme suunnitelmien mukaisesti valaistulle kävelyreitille ja sitä pitkin autolle.

Koirat olivat hajustaneet itsensä jossain lenkin vaiheessa ja nekin pääsivät suihkuun. Mink Oil shampoo ja Satin Cream Rinse tekevät niiden turkista niin kiiltävät, että niissä voi melkein peilata itseään. Molemmat pitävät suihkusta ja tulevat oma-aloitteisesti pesupaikalle. Finan juoksu alkaa olla lopullaan ja pian päästään rasittavasta housujen pukemisesta eroon.

Kaamosmietteitä

Lumi tuli ja lumi suli. Pihanurmikon lehdet paljastuivat ruskeina mattoina ja niin otimme haravat esiin ja ryhdyimme haravoimaan märkiä lehtiä. Tämä on mielestäni vuoden ankeinta aikaa, sumuinen pimeys levittäytyy ympärille, ruskeat kuolleet kasvit törröttävät kukkapenkissä ja kura takertuu kenkiin ja vaatteisiin. Onneksi meillä on lyhytkarvaiset koirat, joista kuran saa pyyhittyä froteepyyhkeellä. Tassuvälit tosin joutuvat koetukselle, kun märkä hiekka hieroo niitä. Suihkuttelu ja rasvaaminen ovat hyvää tassuvaivojen ennaltaehkäisyä.

Optimisti sanoisi, että nyt on enää runsas kuukausi talvipäivän seisaukseen eli sittenhän päivät alkavat taas pitenemään. Toinen optimisti sanoi, kun marraskuu alkoi, että seuraava kuukausihan on jo joulukuu. En tiedä onko se optimismia, havahduin itse jo stressaamaan joulukorttien ja joululahjojen hankintaa. Tänä vuonna emme onnistu ainakaan jättämään valmisteluja viime tinkaan, sillä lähdemme jouluksi pojan luo Espanjaan ja nautimme kiireettömästä joulunajasta.

Finan juoksu on nyt kuumassa vaiheessa ja sillä on lähes rivon näköinen tötterö hännän alla. Täytyy olla tarkkana pihalle päästämisen kanssa, ei tiedä vaikka naapurin Edi olisi vahdissa. Housujen pukeminen sujuu jo melko vaivattomasti, ehkäpä se tuntee itsensä vähän tärkeäksi. Pikkuhoususuojia olisi pitänyt ostaa iso pakkaus, ei ehkä vuodon takia vaan koska Fina tykkää irrottaa niitä housuista. Se osaa myös avata housujen tarranauhan ja heti kun kuulen tutun räpsähtävän äänen, tiedän housujen olevan riisuttuna.

Tarinoita pukkaa vauhdikkaasti ja tällä viikolla kirjoitin sovelletun tarinan ulkoilusta. Sen kokeiluversion voi käydä lukemassa Staffitarinoita-sivulta. Tarinoita saa mielellään kommentoida.

Aikuinen nainen

Vauhdikas viikonloppu on lopullaan ja nyt on vihdoin aikaa istahtaa rakkaan tietsikan ääreen. Viikonloppu alkoi agilityseura AST:in pikkujoulun (=sesonki on ihan oikeasti alkanut jo) vietolla keskustan ravintolassa. Seurakaverit olivat melkein tunnistamattomia, kun verkkapukujen ja lippisten sijasta päällä oli iltatamineet, päällä meikit ja viimeistellyt kampaukset. Nautimme hyvän aterian, kohtuullisesti juomia ja puhuimme paljon, enimmäkseen tietenkin koirista. Viihdyin ilmeisen hyvin, koska ilta vierähti pikkutunneille asti.

Lauantaina kisasimme Eevin kanssa Kirkkonummella, mutta se kauan kaivattu puhdas rata jäi taas saavuttamatta. Yksi harmillinen riman pudotus toi tulokseksi 5 virhepistettä. Hyvä mieli kisasta jäi kuitenkin, sillä yhteistyömme oli hallittua ja joustavaa. Illalla hain Riston kolme poikaa ja Dixien meille yökylään. Pojillakin oli ollut aktiivinen päivä, Tikkurilassa pyöri salibandyturnaus, johon kaikki kolme osallistuivat. Kun katoin pöytään iltasyömistä, nälkäiset pojat tyhjensivät ruokavadit hetkessä. Fina hullaantui Dixien tulosta ja käytti kaikki hurmauskeinonsa isoäitinsä huomion saamiseen. Se nuoli ja suukotteli Dixietä, joka aluksi ärähteli innokkaalle lähentelijälle. Pian kuitenkin Fina sulatti vastustuksen ja saimme ihastella näiden kahden leikkiä ja helliä otteita.

Dixie asettui taas joukon johtajaksi, ja nuoremmat juoksivat ja haukkuivat sen perässä, vaikkeivat aina tienneet mistä on kysymys. Dixie valtasi myös sängystäni paikan ja jämähti niin raskaasti siihen, ettei sitä saanut millään työnnettyä pois. Tänään katsoimme pujottelun maailmancupin avausta Levillä ja yhteen sohvaan ahtautui kaksi aikuista, kolme lasta ja kolme koiraa. Kalle Palander ei antanut hurraamisen aihetta ja koko kisan seuraaminen latistui.

Finan voi sanoa tulleen aikuiseksi nyt, kun sillä alkoi ensimmäinen juoksu. Verrattuna vanhempiin narttuihini, se aloitti juoksun melko myöhään, mikä on vain hyvä asia. Ehkäpä juoksut ilmaantuvat myös harvemmin eli noin kahdesti vuodessa. Mielenkiintoista, että huomasin Finan ihon tuoksun muuttuneen pentutuoksusta jotenkin aikuiseksi jo ennenkuin juoksu oli alkanut. Tuoksun muutosta on vaikea kuvata sanoin, mutta kyse on varmaan aineenvaidunnasta, jota kiihtyvä hormoonitoiminta muuttaa. Eevin käyttämät suojahousut haettiin esiin ja sovitettiin Finan päälle. Housujen pukeminen on kahden aikuisen työ, sillä Fina istahtaa tiukasti alas, ja kun sen nostaa toisella kädellä seisomaan, toisella ei onnistu pujottamaan housuja jalkaan.

Elias oli keskiviikkona silmäleikkauksessa, joka sujui onneksi hyvin ja paraneminen näyttää edistyvän normaalisti. Toisen silmän verkkokalvossa oli liikakasvua, joka edetessään olisi aiheuttanut silmän sokeutumisen. Leikkaus on vaativa eikä sen onnistuminen ollut 100 %:sesti varmaa. Siinä tehtiin sarveiskalvoon viilto, mykiö ja lasiainen poistettiin, jotta verkkokalvosta päästiin kaapimaan kalvo. Sen jälkeen lisättiin keinotekoinen lasiainen ja mykiö sekä sarveiskalvo teipattiin kiinni. Tämän suorittamiseen tarvittiin taitava ja erikoistunut kirurgi sekä silmäklinikan huippuvälineet.

Itse jännitin radiohaastattelua, joka tuli ulos lauantai-iltapäivänä. Olen aloittanut opiskella luovaa kirjoittamista Palmenian verkkokurssilla, ja sieltä minut napattiin radio-ohjelmaan Villit vuodet - suuret luokat. Sydän syrjällä olin radion äärellä peläten, että änkytän ja sönkötän jotain ihan typerää, mutta helpotus oli suuri, kun puhe oli ihan luontevaa. Haastattelu tulee uusintana vielä tiistaina klo 20.20. Olen valtavan innostunut kurssista ja tavoitteena on kirjoittaa kirja koiraperheen elämästä peilaten koirien kautta ihmisten maailmankuvaa. Päähenkilönä on Cessi, mutta mikään tarkka päiväkirja Cessin elämästä se ei ole. Sisältösuunnitelma ja muutamia lukuja on jo valmiina ja jos kaikki menee hyvin, kässäri voisi olla valmis jo keväällä. Toivottavasti jokin kustantaja myös haluaa ottaa kirjan julkaistavakseen.

Ensilumi Suomessa ja Turkissa

Seuramatka on huoleton tapa matkustaa, kunhan vaan maksaa matkasta pyydetyn hinnan ja jättäytyy matkanjärjestäjän huolenpidon kohteeksi. Viime viikolla tekemäni Turkin matka kyseenalaisti seuramatkan huolettomuuden, päinvastoin se sai minut vakuuttumaan entistä enemmän yksilöllisen ja omaehtoisen matkanjärjestelyn järkevyydestä. Lähdin Turkkiin espoolaisen tennisseuran ryhmässä ja matkanjärjestäjänä oli suuri pohjoismainen matkatoimisto. Jo alkutilanne oli epäilyttävä, kun toimisto ilmoitti lentoyhtiön vaihtumisesta. Tiedotteessa kerrottiin, että lentoyhtiö on turkkilaisten liikemiesten omistuksessa. Muistui mieleeni suomalaisten liikemiesten omistaman lentoyhtiön koukerot ja epäselvyydet. Lipun tarkastuksessa kenttävirkailija vastasi kysymykseeni lentoyhtiön laadusta, että ”ainakin se lentää”. Matkan lähtöaika siirtyi aamusta illaksi ja lisäksi lento myöhästyi pari tuntia. Näin menetettiin yksi päivä lomakohteessa. Koneessa vaikutti siltä kuin lentoemot olisivat saaneet pikakurssituksen työhönsä. He juoksivat kuin karkuun pyrähtäneet kanat pitkin käytävää eikä mikään tahtonut sujua. Ruokajuomat ja ruokailuvälineet loppuivat heti alkuunsa ja lentoemojen vastaus ihmettelyyn oli ”What can I do?". No, tärkeintä oli tietenkin, että kone pysyi ilmassa ja pääsimme matkakohteeseemme edes sovitun vuorokauden loppuminuuteilla. Matkatoimiston opas paikanpäällä oli ruotsalainen nuori nainen, joka esitti matkakohdeinformaation meille englanniksi. Tässä joukossa matkaajat olivat kielitaitoisia, mutta näinhän ei välttämättä ole kaikkien suomalaismatkaajien laita.

Hotellin palveluissa ei ollut valittamista, mutta säänhaltijat laittoivat ranttaliksi. Ensimmäisen aurinkoisen päivän jälkeen alkoi raju ukkosmyrsky, joka jylläsi alueella usean vuorokauden ajan. Hiekkarantaan iskivät kymmenien metrien korkuiset aallot, ja sade muutti nurmikentät järviksi. Kerran uskaltauduin aamu-uinnille mereen, mutta suuri aalto paiskasi minut rantahietikkoon ja sen jälkeen päätin uida vain turvallisessa sisäuima-altaassa. Eräänä yönä satoi jopa ensilumi läheisille vuorille. Onneksi tenniskentät olivat hyvin salaojitetut, ja aina kun sade taukosi hetkeksi, innokkaat tennispelaajat kaivoivat mailat esille ja pelasivat kunnes seuraava saderintama saavutti alueen. Tennispelin korvikkeena osallistuttiin kylpyläosaston vesijumppaan ja aerobic-tunnille, saunottiin ja nautittiin Mustafan turkkilaisesta hieronnasta. Huh, melko rohkeaa verrattuna suomalaisen urheiluhierojan otteisiin. Vähäksi jäänyt tennisliikunta korvattiin iltaisin discohyppelyillä. Vastoinkäymiset synnyttivät mielenkiintoisen ilmiön ryhmän keskuudessa. Valittamisen sijaan jokainen teki parhaansa viihtyvyyden aikaansaamiseksi. En ole mielestäni valivali-ihminen, mutta tämä matka saattaisi innoittaa minut tekemään valituksen matkanjärjestelyistä.

Uinti raivoavassa meressä ei houkutellut eikä ollut sallittuakaan.

Kotimaassa maisema oli saanut lumivaipan lomaviikon aikana ja sopeutuminen talvisäähän sujui helposti, koska maiden välinen lämpötilaero ei ollut kovin suuri. Pihan syystyöt jäivät kesken, sillä tammessa on vielä koko vihreä lehdistö tallella, samoin lumimarjapensaat loistavat vihreinä valkoista lunta vasten. Vaahteran pudonneita lehtiä ei ehditty haravoida ollenkaan, mutta ne eivät katoa lumivaipan alta minnekään, ja odottavat kärsivällisinä keräystä. Koirat hulluttelevat lumessa ja ottavat kiinni leijuvia lumihiutaleita. Fina ehti jo tutustua lumeen keväisellä Lapin matkalla ja siksi se varmaan suhtautui kelinvaihtoon tyynesti. Lumi tuo niin koirille kuin ihmisille vaihtelua ulkoiluun ja viikonlopun aikana olen kaivanut kaapeista esiin talvivarusteita. Kaikki koirat varmaan rakastavat lumipalloleikkejä, mutta hauska leikki voi muuttua jopa vaaralliseksi. Kun koira syö lunta, sen vatsalaukku ärtyy kylmästä ja aiheuttaa oksentelua. Eräänä keväisenä talvipäivänä Cessi oli joutua leikkauspöydällä, koska sen maha turposi lumensyönnistä lähes räjähtämispisteeseen. Suojasäässä lapset olivat leikkineet sen kanssa ja heitelleet lumipalloja Cessi oli heittoleikistä hullaantuneena syönyt ne