Vauhdikas viikonloppu on lopullaan ja nyt on vihdoin aikaa istahtaa rakkaan tietsikan ääreen. Viikonloppu alkoi agilityseura AST:in pikkujoulun (=sesonki on ihan oikeasti alkanut jo) vietolla keskustan ravintolassa. Seurakaverit olivat melkein tunnistamattomia, kun verkkapukujen ja lippisten sijasta päällä oli iltatamineet, päällä meikit ja viimeistellyt kampaukset. Nautimme hyvän aterian, kohtuullisesti juomia ja puhuimme paljon, enimmäkseen tietenkin koirista. Viihdyin ilmeisen hyvin, koska ilta vierähti pikkutunneille asti.
Lauantaina kisasimme Eevin kanssa Kirkkonummella, mutta se kauan kaivattu puhdas rata jäi taas saavuttamatta. Yksi harmillinen riman pudotus toi tulokseksi 5 virhepistettä. Hyvä mieli kisasta jäi kuitenkin, sillä yhteistyömme oli hallittua ja joustavaa. Illalla hain Riston kolme poikaa ja Dixien meille yökylään. Pojillakin oli ollut aktiivinen päivä, Tikkurilassa pyöri salibandyturnaus, johon kaikki kolme osallistuivat. Kun katoin pöytään iltasyömistä, nälkäiset pojat tyhjensivät ruokavadit hetkessä. Fina hullaantui Dixien tulosta ja käytti kaikki hurmauskeinonsa isoäitinsä huomion saamiseen. Se nuoli ja suukotteli Dixietä, joka aluksi ärähteli innokkaalle lähentelijälle. Pian kuitenkin Fina sulatti vastustuksen ja saimme ihastella näiden kahden leikkiä ja helliä otteita.
Dixie asettui taas joukon johtajaksi, ja nuoremmat juoksivat ja haukkuivat sen perässä, vaikkeivat aina tienneet mistä on kysymys. Dixie valtasi myös sängystäni paikan ja jämähti niin raskaasti siihen, ettei sitä saanut millään työnnettyä pois. Tänään katsoimme pujottelun maailmancupin avausta Levillä ja yhteen sohvaan ahtautui kaksi aikuista, kolme lasta ja kolme koiraa. Kalle Palander ei antanut hurraamisen aihetta ja koko kisan seuraaminen latistui.
Finan voi sanoa tulleen aikuiseksi nyt, kun sillä alkoi ensimmäinen juoksu. Verrattuna vanhempiin narttuihini, se aloitti juoksun melko myöhään, mikä on vain hyvä asia. Ehkäpä juoksut ilmaantuvat myös harvemmin eli noin kahdesti vuodessa. Mielenkiintoista, että huomasin Finan ihon tuoksun muuttuneen pentutuoksusta jotenkin aikuiseksi jo ennenkuin juoksu oli alkanut. Tuoksun muutosta on vaikea kuvata sanoin, mutta kyse on varmaan aineenvaidunnasta, jota kiihtyvä hormoonitoiminta muuttaa. Eevin käyttämät suojahousut haettiin esiin ja sovitettiin Finan päälle. Housujen pukeminen on kahden aikuisen työ, sillä Fina istahtaa tiukasti alas, ja kun sen nostaa toisella kädellä seisomaan, toisella ei onnistu pujottamaan housuja jalkaan.
Elias oli keskiviikkona silmäleikkauksessa, joka sujui onneksi hyvin ja paraneminen näyttää edistyvän normaalisti. Toisen silmän verkkokalvossa oli liikakasvua, joka edetessään olisi aiheuttanut silmän sokeutumisen. Leikkaus on vaativa eikä sen onnistuminen ollut 100 %:sesti varmaa. Siinä tehtiin sarveiskalvoon viilto, mykiö ja lasiainen poistettiin, jotta verkkokalvosta päästiin kaapimaan kalvo. Sen jälkeen lisättiin keinotekoinen lasiainen ja mykiö sekä sarveiskalvo teipattiin kiinni. Tämän suorittamiseen tarvittiin taitava ja erikoistunut kirurgi sekä silmäklinikan huippuvälineet.
Itse jännitin radiohaastattelua, joka tuli ulos lauantai-iltapäivänä. Olen aloittanut opiskella luovaa kirjoittamista Palmenian verkkokurssilla, ja sieltä minut napattiin radio-ohjelmaan Villit vuodet - suuret luokat. Sydän syrjällä olin radion äärellä peläten, että änkytän ja sönkötän jotain ihan typerää, mutta helpotus oli suuri, kun puhe oli ihan luontevaa. Haastattelu tulee uusintana vielä tiistaina klo 20.20. Olen valtavan innostunut kurssista ja tavoitteena on kirjoittaa kirja koiraperheen elämästä peilaten koirien kautta ihmisten maailmankuvaa. Päähenkilönä on Cessi, mutta mikään tarkka päiväkirja Cessin elämästä se ei ole. Sisältösuunnitelma ja muutamia lukuja on jo valmiina ja jos kaikki menee hyvin, kässäri voisi olla valmis jo keväällä. Toivottavasti jokin kustantaja myös haluaa ottaa kirjan julkaistavakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti