Juttelin viikolla Thean kanssa puhelimessa ja tietenkin puhuttiin koirista. Kerroin mm. että Fina on edelleen kova pureskelemaan tavaroita, vaikka pentuikä on jo takana. Thea nauroi makeasti ja sanoi, että tyttö on tullut isäänsä, Waltteriin, joka kuljettaa koko ajan suussaan jotain. Olen kehitellyt jo erityistarkan kuulon, havaitsen nykyisin melko nopeasti että Fina syö jotain luvatonta. Viime viikolla Fina on erikoistunut siivousvälineisiin,kyytiä sai pörröinen muovinen pölyhuisku, Wettex-liina ja pesuharja. Luonteelta Fina taitaa myös olla isän tyttö, sillä se on avoin ja kontaktihaluinen vaikka millaisen hurtan tavatessaan. Ei mitään merkkejä varautuneisuudesta tai ärhäkkyydestä, päinvastoin se on melkein liiankin rohkea tekemään tuttavuutta tuntemattomien koirien kanssa. Tottelevaisuus on nykyisin kaksijakoista, se saattaa kesken agilitytreenien juosta toiselle puolelle hallia moikkaamaan treenikaveria, mutta ampaisee saman tien kutsusta takaisin. Sillä on jonkinlainen rajojen etsintä meneillään, se on rohkaistunut tekemään omia ratkaisuja, mutta silti se haluaa nöyrästi noudattaa isäntäväen ohjeita. Kärsivällisyyttä, paljon kärsivällisyyttä tarvitaan nyt! Tänään päätimme, että Finan ja Eevin ruokailua pitää valvoa, niin että Finan ateriointia lisätään ja Eevin vähennetään. Eevi on nyt liian pulskassa kunnossa ja Fina taas aivan rimpula. Ei aivan helppo tehtävä, mutta yritetään kuitenkin.
Kuluneella viikolla olen jo käynyt koirien kanssa treeneissä, vaikka lääkärin ohjeen mukaan urheiluun paluu on sallittu 2-3 viikon kuluttua. Polvi on melko hyvin tervehtynyt, vähän turvotusta ja kipua siinä on vielä, mutta sietokyvyn rajoissa. Lauantaina olimme Eevin kanssa jopa KKK:n kisoissa ja hyvin meni, olisin kyllä ansainnut siitä urheuspisteitä. Teimme lähes täydellisen suorituksen, mutta virheiden summa on vakio, jos rimat pysyvät ylhäällä, tulee kontaktivirhe, kuten nyt. Muuten Eevi oli hyvin hallinnassa ja odotti hienosti lähtökäskyä. Sovelsin uutta tekniikkaa, josta olin lukenut Gazette-lehdestä, artikkelista Calming Signals: Reducing Stress Before Competition. Lyhkäisyydessään ohjeet olivat, että kun koira alkaa stressata, ohjaajan pitää näyttää rauhoittavia signaaleja, hengittää rauhallisesti, haukotella ja katsoa poispäin koirasta. Tein näin, vein Eevin lähtöpaikalle, haukottelin pari kertaa, en katsonut siihen, en puhutellut enkä komentanut. Ja ihme tapahtui! Eevi jäi lähtöpaikalle istumaan lähes hämääntyneen näköisenä ja odotti että antaisin luvan lähteä. Sen jälkeen teimme saumatonta yhteistyötä, ei tarvinnut kilpailla siitä, kumpi on ohjaaja radalla.
Metsän raivausta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti