Elias lähti ulkoiluttamaan koiria ja minä jalkapotilaana istuuduin koneen ääreen näpyttelemään viikkoraporttia. Polvileikkaus sujui sutjakkaasti, tiistaiaamuna klo 7.00 ilmoittauduin sairaala Ortonin leikkausosastolla ja klo 10 makailin jo potilasosaston pedissä jalka paketissa. Oli mielenkiintoinen kokemus seurata monitorista lääkärin työskentelyä, näin omin silmin millaisia riekaleita kierukasta oli revennyt ja miten polvilumpiota siivottiin kaikesta ylimääräisestä kudoksesta. Tähystyksestä jäi kaksi siistiä reikää polven etupuolelle, särky on ollut ihan siedettävä ja turvotus normaalia. Liikkua saa sen verran kun kivulta sietää, ja joka päivä kävely sujuu paremmin. Eilen illalla en malttanut pysyä aloillani, kun 50-vuotisjuhlissa tanssilattia kutsui svengaavan musiikin tahteihin. Huomasin että hyvinhän sitä voi tanssia toinen jalka suorana.
Viikon aikana olen ehtinyt hyvin hoitaa ne rästissä olevat työt, kirjoittaminen sängyssä kannettava polvilla on sujunut oikein hyvin. Langaton yhteys osoitti toimivuutensa, tosi kätevää käyttää nettiä, ilman että kone on sidoksissa piuhoihin. Sitä mukaan kun toimintatarmo on lisääntynyt, olen käynyt käsiksi isompiinkin töihin. Kirjahyllyn sekamelska on vuosia hermostuttanut ja niin ryhdyin taas välittömään toimintaan. Vasta kolme hyllykköä olen saatu siivottua ja lajiteltua, ja työ on ollut oikea löytöretkeily kirjallisuuden maailmaan. Paljon olen saanut heittää roskakoriin, monet kirjat ovat sen sijaan päässeet näkyville taas ja olen suunnitellut toimivaa luokittelujärjestelmää. Mielenkiintoisia oppaita löytyi yhteen sun toiseen asiaan, monet pitkien aikojen takaa ja liikuttavan hauskoja. Koiraoppaita löytyi myös melkoinen kasa: Boston terrier, Koira ja sen isäntä, The Essential Guide to Dog Behaviour, Koiran hoito ja opetus, Ihmisen paras ystävä, Paras ystäväni, The Staffordshire Bullterrier, Piskin elämää, Sitä koiraa en unohda koskaan., Maailman koirat, Koiran jalostus, Varför gör hunden så? Memoirs of an Animal Shrink. Enpä arvannutkaan, että koirakirjoja oli kertynyt tuollainen määrä, selvä luokitteluryhmä on siis ainakin Koirat.
Dixie täytti viikolla 12 vuotta ja ilolla voimme todeta, miten virkeä ja hyväkuntoinen se ikäisekseen on. Se on leikkisä ja seurallinen, johtuu varmaan kolmen aktiivisen pojan kanssa touhuamisesta. Se on tyypilliseen sinnikkääseen tapaansa ottanut itselleen yhä enemmän oikeuksia, aamuisin se löytyy Riston ja Sarin sängystä ja TV-huoneessa kelpaa vain paras nojatuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti